Olen parhaillani pitkän sielunhoitokoulutuksen päätösjaksolla kun tätä kirjoitan. Kaksivuotinen koulutus on ollut erittäin antoisa ja voin sanoa etten ole nyt sama ihminen kun koulutusta aloittaessani. Olemme muiden koulutuksessa olevien kanssa jakaneet hyvin syviä asioita elämistämme ja kulkeneet yhdessä aikamoisen psyykkisen matkan. Sielunhoitajaksi ei tulla vain kirjoja lukemalla, vaan pitää uskaltaa lähteä prosessiin oman itsensä kanssa. On suostuttava katsomaan omia kipujaan, varjojaan, suostuttava heikoksi, avuttomaksi, tarvitsevaksi. Paras sielunhoitaja on se, joka on itse saanut kokea kannetuksi tulemisen, hänellä on voima kantaa muita.
Tämän koulutuksen myötä minulle avautui työ myös sairaalamaailmaan. Olen huhtikuusta alkaen toiminut puolet työajastani sairaalapappina. Tämän uuden työn myötä jotakin hyvin syvää kasvua ja oivaltamista on tapahtunut minussa. Olen kasvanut ihmisenä ja kasvu jatkuu edelleen, toivottavasti koko elämän ajan. Valmiiksi tuskin voi koskaan ihmisenä tai sielunhoitajana tulla. Mutta joka päivä voi oivaltaa jotakin uutta itsestään ja tästä Jumalan luomasta ihanasta luomakunnasta sekä toisista ihmisistä.
Yksi tärkeä oivallus tästä koulutuksesta ja matkalta sielunhoitajaksi on kokemus siitä, että olen “riittävän, kyllin hyvä” sielunhoitaja (Winnicot). Minä riitän, minä kelpaan. En ole valmis enkä täydellinen, mutta tällaisena riittävän hyvä. Turvallisuutta tuo tieto, etten tee tätä työtä vain omin voimin vaan Jumala on läsnä ja mukana jokaisessa kohtaamisessa. Tämä tietoisuus antaa minulle toivoa ja uskoa siihen, että vaikka minä en aina osaa, niin Taivaan Isä voi käyttää vajavaista ja avutontakin työrukkasta saadakseen aikaan se mikä on tarkoitus. Jumala voi paikkailla virheitäni. Hän voi kääntää parhaaksi epäonnistumisenikin. Minä saan pyytää häneltä viisautta ja neuvoja. Minä saan rukoilla ja turvata Suurempaan elämässäni ja työssäni. Valtava asia!
Onko sinulla kokemus siitä, että sinä riität, osaat, olet kyllin hyvä? Ehkä lapsena et sitä kuullut vaan pikemminkin vaatimuksia tai moittimista siitä miten “sinä taas mokasit, tai et ikinä tee mitään oikein tai osaa”. Se mitä kuulit ei ole totta! Sinä olet hyvä, vaikka et osaa kaikkea. Sinussa on paljon hyviä ominaisuuksia ja aineksia vaikka mihin´. Osaatko arvostaa itseäsi? Näetkö itsessäsi hyvät puolet ja ominaisuudet, vai näetkö vain ne puutteet ja heikot kohdat, joista olet saanut kuulla?
Minä en ole aina osannut nähdä itseäni myönteisesti. Se että voin nyt sanoa tykkääväni itsestäni ja arvostavani itseäni on pitkän kasvun tulos. Sen tulos että olen saanut katsoa itseäni Jumalan ja ihmisten heijastamista oikeista peileistä, jotka ovat kertoneet totuuden eikä vääristynyttä kuvaa.
Sinä olet Jumalan silmissä kaunis, tärkeä ja arvokas juuri tuollaisena. Et ole arvokas suoritustesi tähden, vaan siksi että OLET. Jumala iloitsee ja riemuitsee sinusta. Hän tahtoo sinulle hyvää. Hän tahtoo johdattaa sinua elämässäsi oikeaa tietä, olla tukenasi ja turvanasi kaikissa vaiheissa. Sillä sinä olet hänelle äärimmäisen rakas.
Katso itseäsi ja sano: minä olen ainoa laatuani, minä olen hyvä, minä osaan! Minussa on ainesta vaikka mihin. Minä olen Jumalan ainutlaatuinen luomistyö, ei ole ketään kaltaistani. Minä olen suuri ihme ja kiitän sinua siitä.