26.2 Eläimellinen lomanalku

Loma alkoi mukavissa merkeissä kun Kerimaassa järjestettiin talvitapahtuma. Heti pihalla törmäsimme nallekarhuun, jota vielä haukotti kun oli kömpinyt liian varhain talvipesästään. Nimensäkin kertoi nalleparka unohtaneensa

Nimensä unohtanut haukotteleva nalle

Lenni osallistui lasten pilkkikisaan. Kärsivällisesti jaksoi poika istuskella ja isän neuvoja kuunnella. Tuloksena olikin kolme ahventa, joilla heltisi voitto.

"pilkkimies"

Kalansaalis

Hevoskyyti reessä oli mukavaa. Tuli itsellekin mieleen papan Loimu-heppa, jonka kyydissä muistan pienenä Tapanin ajelulla olleeni.

 

Näin sitä mennään!

Tapahtumarikkaan päivän jälkeen lohisoppa maistui hyvältä ja illalla oli mukava lämpöisistä saunan löylyistä pulahtaa avantoon.

Kyllä nyt on lomafiilis hyvä!

 

20.2 Pakkasta,laulua ja ujoutta

On muuten ollut aikamoisen kylmiä päiviä ja varsinkin öitä. Enpä muista milloin viimeksi lähivuosina olisi pakkanen näin paukkunut. Lapsuudesta muistan miten joskus sai jäädä kotiin, kun koulubussi hyytyi kesken matkan. Kylmyys on pitkälti pukeutumiskysymys. Koiran kanssa on tullut joka päivä lenkki heitettyä, ja kun naamankin suojaa, niin muutaman kilsan voi kyllä reippaasti liikkua. Torstaina tarkenimme tyttären kanssa jopa laskettelurinteessä parin kymmenen asteen pakkasessa. Kyllä sauna teki terää sen jälkeen!

Tänään Rosabella osallistui lapsen ääni lausunta- ja yksinlaulu-katselmukseen. Pari viikkoa oli opettajan kanssa harjoitelleet “jänis istuu maassa” ja “pingviinitanssi”-lauluja ja ihan hyvin ne tänään menivätkin. En vain itse nähnyt kun kenraaliharjoituksen, koska sattui työtehtävä samaan aikaan. Isäntä oli onneksi videoinut esitykset, niin sain sitten kotona katsella. Mukava on, että tytär ja poikakin ovat noin reippaita. Eivät jännitä esiintymisiä kovin kovasti. Toki pikkuinen jännitys on ihan ok.

Itse en olisi lapsena voinut kuvitellakaan osallistuvani moiseen. Kaikki esilläolo jännitti koska olin tosi ujo lapsi. Vaikka ujous ei ole sairaus vaan yksi temperamenttipiirre, niin täytyy sanoa, että kyllä ujon elämä on monin tavoin stressaavampaa kuin reippaamman yksilön. Ujous voi olla aikamoinen taakka elämässä eikä siihen auta kenenkään reipastumis-kehotukset. Jännittäminen vie tosi paljon voimavaroja ja voi estää lahjakkaankin ihmisen urakehitystä. Itse olen joutunut tämän asian kanssa aika lailla elämässäni kipuilemaan. Vaikkakin työssäni olen jatkuvasti esillä niin pohjimmiltani olen silti ujo. En kaipaa esilläoloa työajan ulkopuolella, vaan koen usein hyvin kiusalliseksi sen, että minut tunnistetaan työstäni johtuen.

Nyky-yhteiskunta ja työelämä suosii sosiaalisuutta ja reippautta. Hiljaisemmat ja ujommat ovat huonommassa asemassa. Temperamentti ei kerro mitään ihmisen kyvyistä ja lahjakkuudesta. Ujokin voi olla hyvin lahjakas ja hänellä voi olla sellaisia ominaisuuksia joita suulaammalla yksilöllä ei ole. Ne eivät vain pääse aina esiin, koska ujo ei tahdo tuoda itseään esille. Olen kokenut, että ujous on melko pysyvä luonteenpiirre, mutta jännittämisestä voi jonkun verran kasvaa pois ja vapautua elämänkokemuksen myötä.

Olitpa ujo, tai sosiaalinen,

Jumalan silmissä olet aivan yhtä arvokas ja tärkeä!

Sinussa näkyy hänen kädenjälkensä. Olet ihme ja ainutlaatuinen!

13.2 Ammatinvaihdos?

Olin lähdössä tässä iltana muutamana töihin iltatilaisuuteen, joita meillä papeilla silloin tällöin on, ja sekös Rosabellaa harmitti. “Äiti miks sulla pitää olla tuollainen ammatti, että on iltatöitä, leirejä, koulutuksia ym!” Hän totesi napakasti. “Vaihtaisit ammattia.”

Yritin selittää että aika monella muullakin on iltatöitä, otin esimerkkejä sairaanhoitajista, kauppiaista, poliiseista ym. Kerroin myös ettei ammattia niin vain voi vaihtaa, vaan pitäisi opiskella monta vuotta jne. Ja että koulutuksissakin pitää käydä, jotta kehittyy ammatissaan. Ei oikein kelvannut tyttärelle nämä selitykseni…

“Alkaisit vaikka palomieheksi, kun niillä on aina vaan yksi päivä töitä ja sitten kolme päivää vapaata!”

7.2 Talven iloja ja riemuja

Tänä talvena ei ole tarvinnut valittaa ettei ole pakkasta tai lunta. Käväisin Hesassa tällä viikolla ja sielläkin oli oikein kunnolla lunta. Oli hassua seurata kun ihmiset yrittivät kaivaa lumikinoksiin hautautuneita autojaan esiin. Mukava oli katsoa junan ikkunasta kauniin talvista maisemaa.

Lumitöitä on saanut itse kukin tehdä tänä talvena. Hyvää hyötyliikuntaa. Mukavaa talvessa on se, että voi harrastaa monenlaista mukavaa ulkoliikuntaa. Hiihto, luistelu, laskettelu, retkiluistelu, lumiset metsälenkit koiran kanssa saavat mielen pirteäksi ja posket punaisiksi.

Tänään olimme Rosabellan kanssa laskettelurinteessä. Vähän jännitti miten menee, kun tyttö on käynyt vasta pari kertaa alppihiihtokoulua. No siinäpä sitten kävi niin, että tyttö laski kuin pikakiitäjä rinnettä alas eikä äiti pysynyt alkuunkaan perässä. Tai siis perässä pysyin ja takaa päin vain ihmettelin mokomaa huimapäätä, joka puolestaan ihmetteli äidin hitaita laskuja. Olen iloinen siitä että Rosabella on liikunnallisesti hyvin lahjakas, toisin kuin meikäläinen. Vaikkakin kilpailin yleisurheilussa SM-tasolla, niin menestyminen vaati minulta hurjasti työtä, koska en luontaisesti omaa kovin hyvää koordinaatiota. Rosabellalla taas tuntuu olevan kroppa hyvin hallinnassa. Harrastuksinaan taitoluistelu ja telinejumppa, joissa vaaditaan koordinaatiota. Niinpä kun hän sai sukulaisperheen tytön vanhat lasketteluvälineet, päätin ilmoittaa hänet laskettelukouluun. Arvelin hänen oppivan laskemisen taidon nopeasti, en toki näin nopeasti. Toiveenani oli, että saisin tytöstä laskettelukaverin itselleni. Meidän perheen miehet kun ovat enemmän murtsikasta innostuneita eivätkä kaipaa rinteeseen.

Samaaan aikaan kun olin Rosabellan kanssa laskemassa, Lenni hiihteli kavereidensa kanssa Harjumajalla. Liikunnallinen päivä siis. Kotiin palattuamme koira kaipaili myös pihalle ja muutaman kilometrin lenkki tuli vielä sen kanssa heitettyä.

Mukavaa kun kuljetaan kohti kevättä niin että kohina käy. Kevätauringon loisteessa ulkoliikunta on tosi nautinnollista ja voipa saada vähän rusketustakin pintaan. Nyt meidän perheessä odotellaan jo innolla hiihtolomaa jolloin on sitten kunnolla aikaa talvisiin harrastuksiin. Iloa sinunkin talvisiin seikkailuihisi!