24.08 Syksy tuo rutiinit

 

Niinpä sitten koulut taas alkaneet ja syksyn tuttu ja turvallinen (?) rutiini lähes pyörähtänyt käyntiin. Ai mikä rutiini.. No se, että päivällä on lapsilla koulua ja aikuisilla töitä. Itaisin sitten harrastuksia. Aikuisilla (lue meikäläisellä) lähinnä lasten harrastuksiin kuljettamista syystä siitä, että miehelläni on iltatyö.

Koulun osalta perheessämme oli tänä syksynä sen verran muutoksia, että lapset aloittivat uudessa isossa koulussa Kirkonkylällä, koska entinen (60 oppilaan!) koulu lakkautettiin. Yllättävän hyvin lapset muutokseen sopeutuivat. Kaverit siirtyivät samaan kouluun ja uusia kavereita löytyi heti kun oltiin tuttavia jo harrastuspiireistä. Uusia hienoja asioitakin uudessa koulussa on, kuten maitoautomaatti. Ei tarvitsekaan kaataa purkista maitoa . Itselläni  vielä vähän kitkerä ja haikeakin olo kyläkoulun lakkauttamisesta (muka säästöjen takia) , sillä niin paljon hyviä puolia oppimisenkin kannalta olisi ollut pienemmässä koulussa. Mutta eteenpäin on mentävä ja pääasia, että lapset näyttävät sopeutuvan. Aikaiset aamuherätykset tosin rassaavat. Koulutaksi hakee jo klo. 7.40, joka on mielestäni liian aikaisin näin aamutorkulle äidille.

Syksyn harrastuksista osa opn jo alkanut, osa käynnistyy syyskuun alussa. Sitten alkaa se tuttu rutiini jälleen täysillä yöriä. Ihan kiva näin. Lomalla saimme nauttia lämmöstä ja rentoutua. Nyt on taas aika työn ja koulun ennen syyslomaa, jota odotammekin tänä vuonna erityisen innokkaasti.

Iloa ja siunausta syksyynne! Nautitaan vielä auringonsäteistä ja ihanista tunnelmallisista elokuun öistä. Kuu paistoi niin kauniisti eilen illallakin, että tuskin maltoin käydä nukkumaan. Senpä sitten aamulla huomasinkin herätyskellon soidessa.

13.8 Jälleennäkemisen toivossa

Toivopappani (96 v)hautajaisissa oli vahvasti läsnä suru ja kaipaus, mutta myös ilo siitä että pappa on päässyt perille Jumalan luokse. Jumalan uskollinen palvelija, joka eli elämäänsä Jumalan tahtoa kysellen ja johdatusta seuraten on nyt päässyt kotiin. Hautajaisissa monet muistelivat papan elämää ja kunnioittivat hänen muistoaan. Kenellekään kylällä ei jäänyt epäselväksi mihin pappa elämässään oli asettanut luottamuksensa. Pappa ei hävennyt uskoaan, vaan toi sen luonnollisella tavalla esille. Olen äärettömän kiitollinen siitä hengellisestä perinnöstä, jonka häneltä sain kuten myös lukemattomista esirukouksista, jotka eivät ole menneet hukkaan.

Olen ollut elämäni aikana monissa hautajaisissa niin työni puolesta kuin omaisena. Ei ole kaksia samanlaisia hautajaisia. Vanhan uskovana kuolleen ihmisen hautajaisissa voi selvästi aistia läheisten kiitollisuuden rakkaan perillepääsystä ja pitkästä elämästä. Nuoren ihmisen hautajaisissa tunnelma on aivan toinen. Ahdistus ja tuska ovat usein käsinkosketeltavia. Miksi-kysymyksiin ei ole kenelläkään vastausta ja suru hälvenee vasta vuosien saatossa.

Kun oma veljeni kuoli vain 23-vuotiaana, itkin hautajaiset alusta loppuun saakka. Niin lohduttomalta tuntui hänen menetyksensä. Ajan myötä olen oppinut ymmärtämään että Taivaan Isällä on tiedossaan päiviemme määrä. Joku saa elää pidemmän elämän, jollekin toiselle elinpäiviä suodaan vähemmän. Jokainen päivä on lahjaa. Meidän näkökulmastamme jonkun ihmisen elämä saattaa päättyä kesken, mutta Jumalan silmissä hänen elämänsä on kokonainen.

Läheisen arkun äärellä on hyvä muistaa, että jokaisen meidän on kerran lähdettävä tästä ajasta. Olemmeko valmiita kun meidän aikamme tulee? Minulle se valmiina oleminen tarkoittaa sitä, että turvaan elämässäni Vapahtajaani syntieni sovittajana, silloin tiedän olevani matkalla taivaan kotiin. En ole koskaan ymmärtänyt körttiläisten epävarmuutta pelastuksestaan. Raamatussahan sanotaan aivan selvästi: ”Mikään kadotustuomio ei kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.”(Room.8:1) Kun käsi on Vapahtajan kädessä tämän elämän ajan, ei ote irtoa edes kuoleman hetkellä.

3.8 Sinuun varaasi kaiken laitan

Lappeenrannan hiekkalinnoilta

Mietin eteenpäin

tulevaa tietäni.

Sinä et ohjaa minua kärsimyksen ohi,

vaan kuljetat sen läpi.

Ja kun kuljen pimeän laakson halki

enkä näe sinun kättäsi,

etsin kuitenkin sinusta tukeani, kamaraani.

Luotan sinuun,

vaikka en sinua ymmärrä.

Jätän itseni sinun haltuusi.

tee kanssani mitä hyväksi näet.

Jätän itseni sinun haltuusi ja haluan oppia

tahtomaan vain sitä,

että sinun tahtosi täyttyisi minussa.

Mietin eteenpäin tietäni

ja antaudun sinun haltuusi.

-Jörg Zink