29.5 Terveisiä Sortavalasta ja Vanhasta Valamosta

Pihapiiriä maaseudulta

Tänä vuonna työntekijöiden virkistyspäivämme suuntautui Sortavalaan ja Vanhaan Valamoon. Olin ollut samalla reissulla aiemminkin, mutta päätin lähteä uudestaan. Etenkin siksi että edellisellä kerralla kirkko oli remontissa ja emme päässeet sitä näkemään. Tällä kertaa saimme tutustua sisätiloihinkin vaikkakaan kuvata siellä ei ikävä kyllä saanut. Aivan valtavan upeita maalauksia Raamatunkertomuksista, kauniita ikoneja ja todella upea ikonostaasi kultauksineen.

Käynti Sortavalassa on silmiä avaava kokemus ja sen soisi jokaisella suomalaiselle. Talot, tiet ja pihapiirit ovat siellä kuin joskus vuosisadan alun Suomessa. On vaikeaa uskoa että niin lähellä meitä ihmiset elävät sellaisessa köyhyydessä. Kyllä monta kertaa tuli mieleen suuri kiitollisuus itsenäisyydestä kun katseli maisemia ja olosuhteita, joissa ihmiset joutuvat asumaan. En tiedä miten he voivat hökkeleissään kovilla pakkasilla selvitä. Pihapiirissä kasvimaalla yrittävät kasvattaa ruokansa eikä ole sosiaaliturvaa.

erikoisen värinen rakennus

Tavaratalo Sortavalassa

Venevajat aika heikossa kunnossa.

Alla kuvia upeasti kunnostetusta luostarista

Kukat kukkivat kauniisti luostarin edustalla

 

15.5 Tervetuloa kesä!

Eki-enoni mökin rantamaisemaa

Ihana, idyllinen paikka, enoni mökki mummolani rannassa. Kävin lasten kanssa rantasaunassa ja uimassakin. Kylmää oli vesi mutta lapset pulikoi oikein kunnolla. Ja mummikin uskalsi järveen.

Niin kaunis aurinkoinen kevätpäivä enon rannassa.

Nämä kangasvuokot bongasin samasta paikasta haukkulenkkini varrelta kuin viime keväänäkin. Joka kevät yhtä ihmeellistä seurata luonnon heräämistä ja vihreyttä, joka sateen jälkeen aivan puhkeaa esiin. Ihmeellinen Jumalan luomistyö! 

 

08.05.2011 Päivä äitien

Olin tänään äitienpäiväjuhlissa Kiviapajalla pitämässä juhlapuhetta.  Muistelin siellä, että äitienpäiväjuhlista muistoissani on vahvimmin eräs äitienpäiväjuhla vuonna 1982. Olin silloin 9-vuotias eli samanikäinen kuin oma tyttäreni nyt. Olimme koulussa jo pitkään valmistautuneet juhlaan, harjoitelleet lauluja ym. esityksiä. Juhlan ehkä tärkein hetki oli se, kun jokainen sai laittaa oman äitinsä rintaan ruusun. Pari päivää ennen äitienpäiväjuhlaa kävi kuitenkin niin, että äitini, joka odotti silloin pikkuveljeäni, joutuikin lähtemään sairaalaan, koska synnytys käynnistyi.

Minulle tuli suuri hätä, kenelle nyt laitan ruusun. On noloa jos kaikki muut vievät ruusun äidin rintaan ja minulla ei ole ketään kenelle laitan. Luulevat vielä ihmiset ettei minulla olekaan äitiä. Keksimme asiaan ratkaisun niin että mummi tuli juhlaan mukaan ja sain laittaa ruusun hänelle. Se oli minulle suuri helpotus. Juhla oli pelastettu. Tällaiset asiat ovat lapselle tärkeitä, vaikka ne meistä aikuisista saattavat tuntua ihan pikkuseikoilta. 

Olin myös ylpeä kun ajoimme juhlasta pois mummin hienolla vanhalla autolla, joka on ihan museoauto nykyään. Sellaista ei ollut kenelläkään muulla. 

Tämä aamu alkoi siten, että mies, lapset ja koira herättivät lahjoineen. Aina yhtä liikuttava hetki. Tyttären tekemässä kortissa luki mm. “äiti on maailman paras juoksija, äiti on maailman innokkain koiran lenkittämisessä, äiti ihailee Marimekko -tuotteita, äiti ei haluaisi siivota Äitini on iloinen, tarmokas ja innokas, äitini uskaltaa lenkkeillä pimeässä metsässä.”

Aika hauskoja havaintoja suloiselta tyttäreltäni. Sain lahjaksi ihanaa Olga Marian suklaata, upeat ruusuputarhahanskat ja mustikantuoksuista suihkugeeliä samasta paikasta. Pekonia, munakasta ja lämpimiä riisipiirakoita aamupalaksi. Kyllä sitten olikin hyvä mieli lähteä töihin. Kiitos Taivaan Isä ihanista lapsista ja miehestä! On ilo ja suuri lahja saada olla äiti!

Se soi jokaisen äidin sisimmässä kun vaan on aikaa kuunnella.

Siellä se on, syvällä sopukoissa vaikka arki vie voimat

eikä aina jaksa kiittää. Olet juuri se äiti, hyvä sellainen,

 jonka sinun lapsesi tarvitsee.

Sen sydämen laulun lapsesi kuulee,

kun hän sylissäsi painautuu sydäntäsi vasten.

4.5 Keväinen Vilna

Katedraalin aukiolta

Oltiin perheen kanssa minilomalla Liettuan Vilnassa. Monta jännää hetkeä oli matkassa. Ensin yöksi Cumulus Airport hotelliin, josta aamulla lentoaseman seikkailuihin. Turvatarkastus oli jälleen hauska kokemus. Suomesta päin lähtiessä meikäläinen alkoi jo miettiä miten paljon tässä täytyy riisuutua kun aina vaan käskettiin ottaa vaatteita pois. Tullessa kengät piippasivat ja oli hipsittävä portista läpi sukkasillaan. Hauska oli seurata ihmisten etenemistä, kenellä piippasi mikäkin..:) Mutta läpi päästiin.

Novotel hotellimme Gedimino-pääkadun varrella

Autio pääkatu Gedimino

Mukana oli Vilnan matkaopas -kirja, jonka avustuksella suunnistimme nähtävyyksiä kohti. Lapset eivät aluksi riemastuneet kävelystä, shoppailu olisi kiinnostanut enemmän. Mutta hotellin kylpyamme riemastutti ja oli kovassa käytössä iltaisin.

Näkymää Kolmen ristin kukkulalta

Upea oli näkymä vanhaan kaupunkiin Gediminasin sekä Kolmen ristin kukkuloilta.

Näkymä vanhaan kaupunkiin

Gediminasin kukkulalta

Kolmen ristin kukkulalta otettu kuva

Kolmen ristin kukkula

Pärre keksi oikoreitin kolmen ristin kukkulalle, ja sinnepä olikin kiipeäminen metsäpolkua uusilla keinukengillä. Kolmen ristin kukkula on paikka, jossa tarun mukaan 14 fransiskaanimunkkia kärsi marttyyrikuoleman pakanallisten liettualaisten käsissä 1300-luvulla.

Satu kipuaa Kolmen ristin kukkulalle

Mukava aamuinen kävelylenkki oli kiva miehen kanssa. Lapset jäivät hotelliin katsomaan lastenohjelmia ja kylpemään ammeeseen.

Kukkulan huipulla; huomaa keinuva askel

Olen jo jonkun aikaa harkinnut keinukenkien ostamista ja Vilnasta sain ne tosi edullisesti ja ovat lastenkin mielestä oikein tyylikkäät, keinukenkien skeittiversio. Tosi toimivat, eli rassaavat takareisiä, pohkeita ja pakaroita.

Opaskirjaa tutkimalla seuraavaan kohteeseen

Hetkinen vielä..

Paljon kauniita yksityiskohtia rakennuksissa. Yllättävän hyvin olivat niitä ylläpitäneet vaikka Liettua ei rikas maa. Kauemmas keskustasta kulkiessa talot heti rapistuneempia.

Vihreältä sillalta työlaispatsaan juurelta

Yksi neljästä Vihreällä sillalla olevasta työläispatsaasta

Se hyvä puoli Vilnassa oli, että nähtävyydet sijaitsivat aika lähellä toisiaan, elikä sopivan kävelymatkan (lue aikuiselle) päässä toisistaan. Vanha kaupunki oli kertakaikkiaan upea. Rakennusten ja kirkkojen pienet upeat yksityiskohdat ihastuttivat. Lapset eivät tosin aina jaksaneet kaikista innostua. Toisena päivänä kävimme suuressa ostoskeskuksessa (Akropolis) ja siellä yllättäen eivät marmattaneetkaan yhtään pitkistä kävelymatkoista.

Torstaipäivä oli erityisen lämmin( +20) joten oli aivan mahtava ulkoilusää. Muinakin päivinä lämpötila huomattavasti korkeampi kuin Suomessa samaan aikaan. Vilnassa kuulemma sataa todella usein. Meidän kohdalla sade sattui juuri siksi ajaksi, kun kiertelimme isoa kauppakeskusta, eli ei haitannut. Kiitos Taivaan Isälle!

Nerisjoen äärellä

Lapset ovat nykyään tosi tarkkoja siitä, mitä kuvia heistä saa julkaista. Siksipä täytyy omaa naamaa täällä vain esitellä.

Pyhän Annan kirkko

Kirkkoja Vilnassa oli aivan valtavasti ja lähellä toisiaan. Illalla kävellessämme useammassa oli messu menossa ja ulko-ovi oli auki, joten tursteja piipahti sisällä, kuten mekin teimme.

Pyhän Kasimirin kappeli

Tähän kirkkoon ihastuin erityisesti. Se oli täynnä valtavan upeita veistoksia ja pieniä yksityiskohtia.

iltavalaistuksessa

Basiliuksen portti

Kansallismuseo

Kansallismuseoon emme ehtineet sisälle, mutta on varmasti

tutustumisen arvoinen paikka.

Pyhiinvaelluspaikka Aamunkoiton portti

Joku turisti istuskelee puiston penkillä

Vähän jo väsymys vaivaa matkalaisia, paras hengähtää hetkeksi.

Äiskän kainalossa

Jätski maistuu

Tässäpä pieniä välähdyksiä matkan varrelta. Kaiken kaikkiaan oikein antoisa reissu.