Oltiin perheen kanssa minilomalla Liettuan Vilnassa. Monta jännää hetkeä oli matkassa. Ensin yöksi Cumulus Airport hotelliin, josta aamulla lentoaseman seikkailuihin. Turvatarkastus oli jälleen hauska kokemus. Suomesta päin lähtiessä meikäläinen alkoi jo miettiä miten paljon tässä täytyy riisuutua kun aina vaan käskettiin ottaa vaatteita pois. Tullessa kengät piippasivat ja oli hipsittävä portista läpi sukkasillaan.
Hauska oli seurata ihmisten etenemistä, kenellä piippasi mikäkin..:) Mutta läpi päästiin.
Mukana oli Vilnan matkaopas -kirja, jonka avustuksella suunnistimme nähtävyyksiä kohti. Lapset eivät aluksi riemastuneet kävelystä, shoppailu olisi kiinnostanut enemmän. Mutta hotellin kylpyamme riemastutti ja oli kovassa käytössä iltaisin.
Upea oli näkymä vanhaan kaupunkiin Gediminasin sekä Kolmen ristin kukkuloilta.
Kolmen ristin kukkulalta otettu kuva
Pärre keksi oikoreitin kolmen ristin kukkulalle, ja sinnepä olikin kiipeäminen metsäpolkua uusilla keinukengillä.
Kolmen ristin kukkula on paikka, jossa tarun mukaan 14 fransiskaanimunkkia kärsi marttyyrikuoleman pakanallisten liettualaisten käsissä 1300-luvulla.
Mukava aamuinen kävelylenkki oli kiva miehen kanssa. Lapset jäivät hotelliin katsomaan lastenohjelmia ja kylpemään ammeeseen.
Olen jo jonkun aikaa harkinnut keinukenkien ostamista ja Vilnasta sain ne tosi edullisesti ja ovat lastenkin mielestä oikein tyylikkäät, keinukenkien skeittiversio.
Tosi toimivat, eli rassaavat takareisiä, pohkeita ja pakaroita.
Paljon kauniita yksityiskohtia rakennuksissa. Yllättävän hyvin olivat niitä ylläpitäneet vaikka Liettua ei rikas maa. Kauemmas keskustasta kulkiessa talot heti rapistuneempia.
Se hyvä puoli Vilnassa oli, että nähtävyydet sijaitsivat aika lähellä toisiaan, elikä sopivan kävelymatkan (lue aikuiselle) päässä toisistaan. Vanha kaupunki oli kertakaikkiaan upea. Rakennusten ja kirkkojen pienet upeat yksityiskohdat ihastuttivat. Lapset eivät tosin aina jaksaneet kaikista innostua. Toisena päivänä kävimme suuressa ostoskeskuksessa (Akropolis) ja siellä yllättäen eivät marmattaneetkaan yhtään pitkistä kävelymatkoista.
Torstaipäivä oli erityisen lämmin( +20) joten oli aivan mahtava ulkoilusää. Muinakin päivinä lämpötila huomattavasti korkeampi kuin Suomessa samaan aikaan. Vilnassa kuulemma sataa todella usein. Meidän kohdalla sade sattui juuri siksi ajaksi, kun kiertelimme isoa kauppakeskusta, eli ei haitannut. Kiitos Taivaan Isälle!
Lapset ovat nykyään tosi tarkkoja siitä, mitä kuvia heistä saa julkaista. Siksipä täytyy omaa naamaa täällä vain esitellä.
Kirkkoja Vilnassa oli aivan valtavasti ja lähellä toisiaan. Illalla kävellessämme useammassa oli messu menossa ja ulko-ovi oli auki, joten tursteja piipahti sisällä, kuten mekin teimme.
Tähän kirkkoon ihastuin erityisesti. Se oli täynnä valtavan upeita veistoksia ja pieniä yksityiskohtia.
Kansallismuseoon emme ehtineet sisälle, mutta on varmasti
tutustumisen arvoinen paikka.
Joku turisti istuskelee puiston penkillä
Vähän jo väsymys vaivaa matkalaisia, paras hengähtää hetkeksi.
Tässäpä pieniä välähdyksiä matkan varrelta. Kaiken kaikkiaan oikein antoisa reissu.





























Kiitos Satu “matkakertomuksesta.”Oli kuin olisin saanut piipahtaa maassa,josta ei ole muuta tietoa kuin lehdistön kautta saatu.Kuvissa ihailin suuresti vanhaa rakennuskulttuuria,joiden yksityiskohdat hivelevät vanhankin silmää,joka maassamme on kovin harvinaista.