3.3 Auringonsäteitä kevätladulla

Aamulla aurinko ja pikkupakkanen aivan kutsuivat raittiiseen ulkoilmaan. Niinpä suuntasimme mieheni kanssa läheisille laduille, joiden tiesimme olevan hyvässä kunnossa. Ensin tosin tuntui siltä, että sukset lipsuvat kamalasti, mutta jatkoimme urhoollisesti matkaa ja hyvinhän sukset lopulta luistivat. Paljon tuli muitakin reippaita hiihtäjiä vastaan ihanassa auringon paisteessa. Hiihdimme lähes 10 kilometriä eli Kerimäelle saakka ja sitten käännyimme takaisin. Miehellä oli vyötärölaukussa mehua, jota välillä hörpimme. Ihanan keväinen sää hyväili mieltä ja aurinko lämmitti kasvoja ihanasti.

Loppumatkasta alkoi nälkä kurnia mahassa ja aloin jo haaveilla kotona odottavasta kinkkukiusauksesta. Mieheni, tottuneena pitkänmatkan urheilijana ei hyytynyt vaan olisi sivakoinut samaa vauhtia vaikka pari tuntia lisää. Siinä hiihdon hurmasta nauttiessa tuli mieleen kouluajat ja se, miten silloin hiihto  tuntui ikävältä lajilta. Sen sijaan aikuisena omaa tahtia hiihtäessä ja auringosta nauttiessa se oli oikein mukavaa. Ja parasta se ihanan raukea olo hiihdon jälkeen. Ruokakin maistuu paljon paremmalta reippaan ulkoilun jälkeen. 

4.3 Lomalla luistaa

Tämän vuoden hiihtolomareissu suuntautui Tahkolle. Sielä emme olleet ennen käyneetkään, joten kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Yövyimme Sokos hotelli Tahkovuoressa,

joka oli hyvällä paikalla lähellä rinteitä, latuja ja monitoimikeskusta, jossa sijaitsi mm. kylpylä ja keilahalli.

Monenlaista liikunnallista ohjelmaa siis riitti.Hotellin aamupalat olivat ihan parhaita, perheenäidin yksi suurimmista lomanautinnoista on päästä valmiiseen pöytään. Mukavaa oli reissussa ja sää suosi. Viime viikkojen paukkupakkaset olivat taaksejäänyttä elämää ja muutaman asteen pakkanen juuri sopiva sää liikkua.

Aurinko hyväili mieltä ja kehoa rinteessä ja ladulla.

Reippahasti käypi askeleet

Aurinko kuultasi maisemaa kauniisti. Mielikin lepäsi sitä katsoessa. Rinnekahviloissa maistui kaakao ja makkara niin hyvältä laskemisen välillä. Vaikka täytyy sanoa, että hinnat olivat aika huimat. Ajattelen kuitenkin           ettei lomalla pidä laskea joka senttiä, pihistelee sitten arkena enemmän. Liikuntaseteleillä pääsi pitkälle kun sai rinneliput niillä maksettua.

Rosabella rinteessä

Neljänä päivänä olin lasten kanssa rinteessä. Aikamoisia huimapäitä ovat lapsukaiset, ei meinannut äiti perässä pysyä. Isäntä tykkäsi ennemmin hiihdellä murtsikkaa ja tekikin monen tunnin lenkkejä hienoissa maisemissa sillä aikaa kun me rinteessä pyyhälsimme. Vauhdin hurma on se, mikä laskettelussa viehättää. Ja se miten siinä lajissa tulee koko ajan taitavammaksi mitä enemmän laskee.

Iloinen lomafiilis on tärkeä osa lomaa. Monia ihania muistoja keräsimme jälleen arjen voimavaroiksi. Kamera on loistokeksintö. Miten kiva muistella jälkeen päin mukavia lomatunnelmia kuvia katsellen.

Sadun laskettelulook

 

Tulipa uudet laskettelusukset testattua  ja hyvin toimivat. Aikamoinen säästö kun ei tarvinnut vuokrata välineitä kuin pojalle tällä kertaa.

kuulumisia hiihdon lomassa

Pärre hiihteli murtsikkaa monta tuntia päivässä ja minäkin parina päivänä hänen kanssaan. Mikäs oli hiihdellä pikkupakkasessa auringon paisteessa.

Niin kaunis on Suomen luonto talvipuvussaan! Vaikkakin rinteessä valokuvien ottaminen jäi aika vähäiseksi. Muutaman kuvan kuitenkin nappasin vauhdin lomassa. Lapset laskivat niin vauhdikkaasti alas, etten heitä ehtinyt kuvaan saada. Hyvä että perässä pysyin. Niin hyvin ovat lajissa kehittyneet nuo huimapäät.

hissillä ylöspäin

Hissikuvaa

Alaspäin on laskijan mieli..

Päivän laskettelut takana, Rosabella edellä, veli perässä

Kiitos Taivaan Isälle varjeluksesta lomalla!

 

 

18.6 Kesäisiä harrastuksia

Eri perheissä on erilaisia harrastuksia. Vanhempien kiinnostus ja harrastuneisuus vaikuttavat pitkälti myös siihen mitä lapset harrastavat. Jos vanhemmat ovat liikunnallisia, vievät he lapsia liikkumaan ja näin lapsistakin usein tulee liikuntaa harrastavia. Vanhemmat, joille musiikki on tärkeää, vievät lapsiaan musiikillisten harrastusten pariin jne. Meidän perheessä liikunta on ehdottomasti ykkösharrastus. Itse entisenä pituushyppääjänä minulle oli luontevaa viedä lapset muutamia vuosia sitten yleisurheilukouluun ja Hippokisoihin. Iloinen olin siitä, että lapset itse innostuivat urheilusta, eikä heitä tarvinnut väkisin kentälle raahata kuten minua aikoinani aluksi. He myös alkoivat pärjätä kilpailuissa ja sekös heitä innosti entistä enemmän harrastuksen pariin. On se suuri ilo vanhemmillekin nähdä lapsen kehittyvän ja parantavan tuloksiaan. Ja miten mukavaa on yhdessä urheiluseuran muiden vanhempien kanssa olla kannustus- ja tukijoukoissa kentällä.

Kesät meillä siis kuluvat aika pitkälle urheilukentillä harjoitellen ja kilpaillen. Myös jalkapallo kuuluu lasten harrastuksiin ja se vie oman aikansa. Leirien osalta liikunnallinen Sporttileiri on tämän kesän odotettu juttu. Minusta on mukavaa kuljettaa lapsia harrastuksiin. Vaikka on se toki välillä rankkaakin ajella edestakaisin. On ihanaa nähdä miten he nauttivat kun näkevät kavereita ja saavat kisailla ja peuhata yhdessä. Lasten ilo ja riemu palkitsee vanhemmankin. Ja mikäs on ollessa aurinkoisina päivinä kentän reunalla nauttimassa auringon lämmöstä.

10.6 Reissun päällä

Oltiinpa lasten kanssa reissussa Helsingissä ja Tukholmassa. Hyvin meni matka, vaikka vähän jännittikin kun mies ei lähtenyt mukaan. Paljon nähtiin ja koettiin muutaman päivän aikana ja monta sataa kuvaa otettiin. Tässä joitakin muistoja matkan varrelta.

Satu ja norsu

Kävimme Luonnontieteellisessä museossa, jossa riitti ihmeteltävää. Dinosaurukset parhaita!

Tyrannosauruksen luuranko

Gröna lundin huvipuistossa oli jos jonkinmoista vempelettä. Uskalsin vuoristorataan ja lentävään mattoon. Lapset jälleen äitiään rohkeampia. Kivoja pelejä oli, joista molemmat voittivat hatut ja kaulaan hienot “käädyt”.

pelle ja Rosabella renkaassa

Siljan laivalla oli tosi paljon järjestetty ohjelmaa lapsille. Kannella oli ulkopelejä ja seikkailuja. Oli Muumi- ja villin lännen showta. Tuntui mukavalta kun kerrankin oli ohjelmaa myös lapsille. Laivalla olikin tosi paljon perheitä lomamatkalla. Lapset nauttivat ja äidilläkin hyvä mieli lasten iloa katsellessa.

Reippahasti käypi askeleet

Jokohan tää laiva kohta lähtee!

Rosabella moikkaa heppaa

Uusi ennätys vanteella

Tää oli hauska sisälätkäpeli

pomppaa pomppaa

Lapset sai äidinkin yllytettyä pomppimaan.

24.1 Talvisia kuvia hauvalenkiltä

Olipa ihana aurinkoinen pakkaspäivä. Tein metsälenkin haukun kanssa ja nappasin muutaman talvisen kuvan. Voi että luonto on kaunis!

Kotiportilla lenkille lähdössä

Hassua kun lehdet on vielä puussa lumen alla!

Miten taivas voikin olla kauniin sininen!

Luonto hyväilee mieltä kauneudellaan, ilmaista Taivaan Isän terapiaa!

Näkymää kotilammelle

Rosabella kipittää kotiin

karvainen lenkkikaverini Omppu

“Hetkeksi maltoin pysähtyä aloilleni, mutta kohtaa taas mennään!”

17.1 Kuulumisia

Aika huristaa vauhdilla eteenpäin, hyvä jos perässä pysyy. On jo tammikuun puoliväli ohitettu ja helmikuu häämöttää. Lainasin kirjastosta kirjan nimeltään “Taltuta kiire” ja toivon saavani siitä vinkkejä stressittömämpään arjen pyörittämiseen. Kun tuntuu että aina aika ajoin meinaa kiire ja hoppu ottaa aivan ylivallan. Kun töissä kiirettä pukkaa ja sitten on kiire jo kotiin syöttämään lapsia, ulkoiluttamaan koiraa, kuljettamaan lapsia harrastuksiin, niin eipä siinä paljon vapaa-ajan ongelmia ole Miehellä kun on iltatöitä, niin itselleni jää tuo kuljetusrumba. Toki se on ihan hauskaa ja antoisaakin, mutta välillä puuduttavaa. Jos on ollut oikein rankka päivä töissä ja töiden jälkeen tekisi mieli vain köllähtää petiin ja ottaa pikkutorkut.. niin sepä ei onnistukaan.. Onneksi mulla on myös arkivapaita niin silloin ehtii ottaa päivätorkut.

Olemme tehneet sen päätöksen että lapset saavat harrastaa niin paljon kun jaksavat jos mieleinen harrastus löytyy. Liikunta on sellainen meidän lapsille ja niinpä meidän perheessä harrastetaan tällä hetkellä uintia, taitoluistelua, yleisurheilua, telinejumppaa, laskettelua, jalkapalloa. Siihen vielä kuvataidekoulu ja pianonsoitto, niin ohjelmaa riittää. Hurjalta tuntuu tuo määrä välillä, mutta kun kaikki ovat niin mieleisiä harrastuksia niin mitään ei raaski jättää pois. Emme ole lapsia harrastuksiin pakottaneet, vaan itse ovat tykästyneet ja tyttö tahtoisi vielä lisää harrastuksia vaikka ei ole kohta enää päiviä vapaina.

Jumppanäyte

Olen iloinnut siitä, miten tärkeinä lapset itse harrastuksiaan pitävät eivätkä tahdo olla niistä poissa. Ja hyvin ovat jaksaneet koulussa käydä vaikka iltaisin on ohjelmaa. Viikonloput ovat kevyempiä harrastusten suhteen. Silloin saa levätä ja olla ihan kotona.

Tänään olimme piirinmestaruushallikisoissa Tanhuvaarassa, jossa Lenni voitti 60 m ja pituuden pojat 10 vuotiaiden sarjassa. Mukava oli katsoa pojan intoa ja onnea! Vaikkei se voitto ole tärkeintä, niin onhan se mukava kun pärjää. Tosin juoksussa oli tällä kertaa ainoa osanottaja, niin juoksi 11 vuotiaiden kanssa samassa erässä.

Alkuvuosi on ollut aika kipakka pakkasineen ja luntakin on mukavasti. Hiihtämään on päästy ja päivittäiset pitkät koiralenkit lumisessa metsässä pitävät oman kunnon kohdallaan. Pari kertaa viikossa kuntosali tuo mukavaa piristystä henkisen työn tekijälle.

Tässä jo mieli suuntautuu hiihtolomaa kohti. Silloin on jo kevät pidemmällä ja aurinkokin lämmittää mukavasti. Nautitaan nyt kunnon talvesta ja mahdollisuuksista harrastaa lumiliikuntaa. Kyllä vaan raitis ilma antaa hyvän olon aivan eri tavalla kun jumppa hikisessä salissa. Itse olen enemmän ulkoliikunnan kannattaja, mutta toki sisälläkin on kiva jumpata ainakin liian kovilla pakkasilla ja mukavan musan tahdissa.

11.10 Energiaa luonnosta

Voi että olen nauttinut tästä kauniista syksystä ja metsälenkeistä koiran kanssa luonnon kauneudessa. Aivan mieli uudistuu ja murheet katoaa kun kulkee kauniissa syysmetsässä. Koira on niin mukava lenkkikaveri. Hänen kauttaan on avartunut ihan uusi maailma. Olen löytänyt ihan uudestaan luonnon kauneuden ja uudistavan ja terapeuttisen merkityksen. Kyllä Jumala on tehnyt meille kauniin maailman.

4.9 Viikon varrelta

Niin äkkiä on viikko vierähtänyt ettei meinaa mukana pysyä. On harrastettu monenmoista. Ehkäpä viikon kohokohtana olivat keskiviikko ja torstai-illan kunnanmestaruus kisat, joista Lenni sai 3 kultamitalia pojat 9-v sarjassa. (40 m, pituus ja 200m) Rosabellakin sai kultamitalin 200m juoksussa. Voi sitä riemua! Kun tyttö on aina ennen ollut huonommilla sijoilla. Kyllä äiti on ylpeä lapsistaan vaikkei voittaminen tärkeintä olekaan.

Minusta tuntui mukavalta, että Lenni tahtoi osallistua pallonheittoon, vaikka tiesikin ettei siinä lajissa pärjää. Minäkin päätin kokeilla lajeja, joita en ole useinkaan harrastanut: kuulantyöntöä ja keihäänheittoa. Kuulaa työnsin 8,03 ja keihästä heitin ilman vauhtia reilusti alle 20 metriä. Vaikka laji ei itseltä sujunut, oli hienoa katsoa muita Kerimäen naisia, jotka heittivät hienosti vauhdin kanssa. Jotakin on vielä minussa jäljellä kilpailuvuosien mentaliteetista, kun huomasin miten häviö harmitti. Urheilija tahtoo aina voittaa!  Päätin, että ens kesäksi treenaan omia lajejani pituutta ja 100 metriä ja osallistun niihin. Kilpaurheilija on aina kilpaurheilija. Ei osaa ottaa leikin kannalta kisaa vaan on aina tosissaan. Ikävä kyllä poikani on perinyt samanlaisen luonteen. No,voihan se olla hyvä ja eteen päin kannustavakin asia. No, joka tapauksessa tuossa iässä urheilun pitää olla vielä leikinomaista ja kaikkia lajeja on syytä harrastaa. Vielä olisi kisoja jäljellä, ainakin seuracup ja koulujen väliset. Tsemppiä vaan kaikille!

27.8 Yllätyksiä sateenkaaren alla

Olin tänään metsälenkillä Omppu-koiramme kanssa. Oli aivan ihanan lämmin aurinkoinen sää. Nautin suunnattomasti samoilla pitkin metsiä ja nauttia luonnon kauneudesta. Välillä napsin suuhuni kypsyviä puolukoita.

Omppu

Minulla on tapana usein lenkillä rukoilla ja tuntuu aivan kuin yhteys Jumalaan olisi käsinkosketeltava luonnon keskellä. Tänään tuntui että Taivaan Isä aivan erityisesti helli minua kauniilla asioilla. Yllättäen näin aivan upean sateenkaaren! Ihastuneena katselin sitä pitkään ja se aivan kuin julisti: Jumala on uskollinen. Jumalahan asetti sateenkaren merkiksi siitä, ettei enää koskaan hävitä koko ihmiskuntaa kuten vedenpaisumuksessa. Se on tärkeä liiton merkki, jonka Jumala teki Nooan kanssa. Kaari taivaalla julistaa: Jumala rakastaa luomakuntaansa. Hän on armollinen!

Jatkettuamme matkaa saavuimme hetken päästä Omppukoiran kanssa lammenrantaan. Lintukoira hiipi hissukseen ja arvasin hänen vaistonneen jotakin. Oi! Joutsenpariskunta uiskenteli kaikessa rauhassa lammella. Niin kauniita lintuja! Nuokin uljaat linnut ovat osoitus Jumalan ihmeellisestä luomistyöstä. Miten ihania asioita hän onkaan iloksemme luonut.

Omppu oli hämmentynyt lintuja katsellessaan, ei tiennyt pitikö jahdata vai jättää sikseen. Lopulta päätti jäädä katselemaan rannalle minun laillani. En ole aiemmin nähnyt joutsenia noin läheltä. Tuossa hetkessä koin syvää onnellisuutta ja rauhaa vain katsellessani lintuja.

Joutsenet vaistosivat koiran läheisyyden ja alkoivat äännellä kovalla äänellä. Jatkoimme matkaa ja joutsenet saivat jäädä rauhassa lammelle. Sydämestäni nousi ylistys ja kiitos Jumalalle, joka on niin monin tavoin elämääni siunannut. Näistä päivittäisistä metsälenkeistä pikkuhaukun kanssa on tullut erityisiä hetkiä Taivaan Isän rakastavien kasvojen edessä.

20.8 Urheilun riemua

Viime päivinä on meidän perheessä seurattu kovasti MM-kisoja. Miesten 100 metrin finaali kiinnosti erityisesti Lenniä ja hän “vinkui” pitkään, että saisi valvoa myöhempään kuin tavallisesti ja katsoa juoksun. Normaalisti kun kouluiltoina mennään aikaisemmin nukkumaan. No, toki annoimme pojan katsoa ja kyllä kannatti. Usain Bolt juoksi huikean maailmanennätyksen! Huimaa katsottavaa! On tuo mies niin rento ja lahjakas kaveri.

Olen iloinnut siitä, että urheilu ei ole jäänyt perheessämme vain penkkiurheilun tasolle, vaan lapset ovat kovasti innostuneet itsekin harrastamaan yleisurheilua ja jalkapalloa. Tyttäreni käy lisäksi taitoluistelussa ja tänä syksynä on aloittamassa myös telinevoimistelun. Innostus urheiluun on lähtenyt lapsista itsestään. Yhtään harjoitusta tai kilpailua eivät tahtoisi jättää väliin.

Piikkarin nauhat kiinni ja menoks!

Itse muistan nuorempana kuinka en ollut ensin yhtään innostunut urheilusta. Isäpuoleni kuitenkin kuljetti minua yleisurheilukouluun ja kisoihinkin. Kun sitten aloin pärjätä kilpailuissa, innostus syttyi minussakin. Lopulta jatkoin pituushyppääjänä kilpailemista 25 vuotiaaksi saakka. Parhaita saavutuksia oli pituushypyssä tulos 603 ja se, että pääsin parina vuonna SM-kisoissa 12 parhaan joukkoon.

Näin jälkeen päin voin sanoa, että urheiluharrastus on tuonut elämääni paljon hyvää. Minusta ujosta tytöstä tuli reippaampi ja sosiaalisempi ja sain itseluottamusta. Liikunnasta tuli minulle elämäntapa. Omasta kunnosta huolehtiminen on minulle yhä tärkeää ja kuntoani hoidan nykyään lähinnä kuntosalitreeneillä (body pump) ja pitkillä metsälenkeillä koiran kanssa.

Eilisissä Hippokisoissa Lenni yllätti todella. Harmittaa kun en itse ollut näkemässä hänen pituushyppyään, joka oli mieheni mukaan hienoa katsottavaa. Ennätys parani 26 senttiä ja on nyt 360. Juoksussakin (60 m)tuli kultamitali. Lennillä on samanlainen tyyli kun äidillä aikoinaan: kova loppukiri! Rosabella juoksi myös oikein hyvin!

Olemme kovasti iloinneet siitä, jos lapset pärjäävät kisoissa, mutta olemme myös korostaneet ettei voitto ole tärkein. On tosi tärkeää oppia myös häviämään. Lennilläkin on lajeja, joissa ei niin hyvin pärjää. Silti noitakin lajeja voi harrastaa ja niissä kehittyä. Tärkeää on mielestäni, että liikunta noin nuorilla olisi vielä leikinomaista ja mukavaa. Jos urheilusta tehdään liian vakava asia, se ei ole enää hauskaa! Tulokset syntyvät rennolla suorituksella eikä väkisin runttaamalla.

Mieheni kertoi miten Lennin kaveri, jolla hyppy ei eilen sujunut parhaaseen malliin oli sanonut reilusti Lennille: “Sulla meni tänää tosi hyvin!” Juuri tuollaista reilua ja rehtiä pitäisi urheilun olla eikä liian vakavaa. Ei edes se jalkapallo, jossa joskus vanhemmat ottavat matsit liian vakavasti.

Syysaurinko paistaa ihanasti ja kutsuu nyt vapaapäivän kunniaksi koiran kanssa metsälenkille raittiiseen ilmaan!