25.12 Seimen ihmeen äärellä

Tunnelmia jouluaaton perhekirkosta

Jouluenkeli tuo suurta pakettia

Joulun salaisuus

Enkeleiden raahaamasta painavasta joululahjasta paljastui Joulun ihana salaisuus: Jeesuslapsi seimessä. Siitä oli hyvä aloittaa perheiden joulukirkkoa yhdessä laulaen ja jouluevankeliumia kuunnellen. Paimenetkin olivat saapuneet Marian, Joosefin ja Jeesuslapsen luokse kertomaan suuresta ihmeestä, joka heille kedolla tapahtui. Suuri kirkkaus valaisi pimeän tienoon ja enkeli ilmoitti ihmeellisen uutisen: “Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.”

Joosef, Maria ja Jeesus lapsi

 

Kiitos Jumalalle suuresta lahjastaan, josta riittää iloa ja valoa elämämme jokaiselle päivälle!

Siunausta, iloa ja valoa sinun Jouluusi sekä rohkeutta Uuteen Vuoteen. Seimen lapsen askelissa kulkien on turvallista käydä kohti tulevaisuutta ja yllätyksiä joita Taivaan Isä meille varannut.

Paimenetkin ihmeen äärellä

Nyt taivaat avautuu, laulaa kuoro enkelten.
Maan ääriin kantautuu suuri ilouutinen

Tulkaa kaikki nyt laulamaan on Poika syntynyt maailmaan
Tulkaa laulamaan

Nyt huolet unohtuu, kukat peittää koko maan
kun kansa kokoontuu, Herraa vastaanottamaan

Maailma kirkastuu, tuikkii tähdet Herralle.
Myös aurinko ja kuu kumartavat Lapselle.

Tulkaa kaikki nyt laulamaan on Poika syntynyt maailmaan
Tulkaa laulamaan

1.7. Hääpäivä nro 15

Hääpari 15 vuoden takaa.

Oltiinpa miehen kanssa 15. hääpäiväämme juhlistamassa Carmenin kenraalissa Savonlinnan oopperajuhlilla. Aivan yhtä dramaattista ei ole onneksi sentään oma liittomme ollut vaikka on koettukin myötä-ja vastamäet. Onneksi ei tiedä siinä vaiheessa kun onnellisena alttarilla seisoo rakkaansa kanssa, mitä on edessä. Kun niitäkin päiviä tulee missä kysytään, että tahdotko vai et. Ollaan onneksi tähän asti tahdottu. Meidän liitossa ne vaikeimmat hetket on ehkä olleet suruja, joita elämään on tullut kun läheisiä ihmisiä on kuollut ja monet melkoisen nuorinakin. Yhdessä toinen toistamme tukien on selvitty, miten lie olisikaan jos yksin olisimme olleet. Mutta onhan niitä ilojakin toki. Ihanimmat hetket varmaan lasten syntymät. Ihmeelliset ja suloiset lapsukaiset, jotka olemme saaneet tuovat niin paljon  rikkautta ja iloa elämään. Yhteiset matkat ovat olleet myös hyviä hetkiä yhdessä. Monesta asiasta on kiitollinen 15 vuoden jälkeenkin.

morsmaikku

Carmen-esityksen jälkeen kävimme Seurahuoneen terassilla syömässä kuuluisat lankkumuikut. Ai että maistuivatkin hyviltä!  Illalla vielä pitkä metsälenkki yhdessä Omppu-koiran kanssa ja saunominen kera uimisen kotilammessa. Mukava päivä! Tästä on hyvä jatkaa elämää eteen päin rakkaan ukkokullan kanssa    Yksi asia meinasi unohtua mainita. Nääs kun meillä joskus on oikein tiukka paikka  ollut yhteiselossa,  niin on mieheni sanonut, että ei kai meillä mitään toivoa olisi jos ei se kolmas (Jumala) olisi tässä liitossa mukana. Häneen turvautuen on meillä tulevaisuus ja toivo.

Jumala on rakkaus!

1.7 Hääpäiväyllätys!

Olipa ihanaa palata 9 päivän rippileiriltä kotiin ja mennä suoraan katsomaan lasten yleisurheilukisoja helteiselle Kerimäen urheilukentälle! Lapset pärjäsivät hyvin ja saivat palkintoja kotiin vietäviksi. Isi oli ostanut Lennille uudet piikkarit jotka siivittivät voittoon 40 metrin juoksussa. Rosabella paransi pituusennätystään ja juoksustakin tuli mitali.

Juoksun voittaja

Äiti pääsi mittanaiseksi

Kotona mies yllätti tekemällä mansikkakakun 14. hääpäivän kunniaksi. Sitä sitten herkuttelimme yhdessä ja vähän shamppanjaa. Kesän ensimmäiset mansikat! Nam!! Ihanan rentouttavaa väsyttävän leirin jälkeen! Onpa hyvä taas olla kotona! Sauna ja uinti kruunasi päivän. Elämä on ihanaa!  Huomenna saa nukkua pitkään ja viettää ansaittua vapaapäivää!

Pituushypyn tyylinnäyte Rosabellan malliin

29.5 Lapsuusko loppui?

Niin se vaan taas suvivirsi kajahti monessa koulussa ja kesälaitumet kutsuvat..Ihanaa aikaa! Tulee ihan omat kouluajat mieleen: miten kovasti aina jännitti millainen todistus tulee? Miten tärkeää oli miettiä mitä kevätjuhlaan puetaan päälle. Huomenna kakkosluokkalaisemme saa todistuksen, tytön eskari loppui jo tänään. Voi että, syksyllä hänkin on jo koululainen. Ehkä siksi tänä keväänä kaksi pitämääni kouluunlähtevien siunaamiskirkkoa herkisti erityisellä tavalla. Nytkö se lapsuus loppui? EI! Koululainenkin saa ja hänen pitää olla vielä lapsi. Nykyään tässä elämässä on niin kiire kaikilla, että tuntuu kuin lasten kehityksenkin tulisi tapahtua nopeammin. Koululainen on vielä ihan lapsi, jopa rippikoululainen. (Tämän saa joka kesä todeta) Vaikka 15-vuotias olisi fyysisesti jo valmis lisääntymään, on mieli vielä ihan lapsen, ja saakin olla. Kunpa aikuisten asiat eivät tulisi lasten elämään liian varhain. Tässä meillä vanhemmilla on suuri vastuu. Annetaan lasten olla lapsia ja leikkiä!

Ihana kesäloma alkoi itsellänikin. Tosin vain 9 päivää näin kesän aluksi. Kävimme saunassa ja uimassa koko porukalla. Lapset pulikoivat vedessä jo tosi pitkään. Sitten heitä paleli vielä saunan jälkeenkin ja piti nauttia lämmintä mehua. Ihana ihana kesä!!

Kiitos Taivaan Isä kesästä ja lämmöstä. Siunaa kesälomamme ja anna meidän perheenä kokea hyviä hetkiä yhdessä. Varjele kaikilta vaaroilta ja siunaa myös lomamatkamme. Kiitos että olet lupauksesi mukaan joka hetki kanssamme. Aamen.

1.3 Pääsevätkö muurahaiset taivaaseen?

Näin kysyi 7-vuotias tyttäreni tänään kun ihmettelimme kylppärin lattialla vipeltävää pikku muurahaista. Sanoin arvelevani etteivät muurahaiset pääse taivaaseen, ovat vain täällä maan päällä ilonamme tai kiusanamme. Tätä mieltä tytärkin tuntui olevan.

Tänään Hevosenkenkä-seurakuntatilaisuudessa laulaja-evankelista Sari Behm opetti vanhan lastenlaulun “milläs minä pääsisin taivaaseen”. Laulussa kysytään pääseekö taivaaseen pyörällä, autolla, raketilla tai kenties hevosella. Toisessa säkeistössä annetaan vastaus kysymykseen: “Syntini kun hylkään ja tunnustan, silloin minä taivaan jo omistan. Uskomalla Herraan Jeesukseen pääsen minä varmasti taivaaseen. “

Minä sain oppia tuon laulun jo pienenä tyttönä omalta nyt jo yli 90-vuotiaalta papaltani. Olen tosi kiitollinen, että jo pikkutyttönä sain oppia tuntemaan rakastavan Jumalan ja Jeesuksen turvallisella tavalla. Papan kanssa istuimme tuntikausia tuvan penkillä laulaen lasten hengellisiä lauluja. Ne olivat mukavia hetkiä. Ehkä noista hetkistä minulle on jäänyt ilo laulamiseen.

Usko, jota lapsuuden perheessäni ja ympäristössäni näin, ei ollut ankaraa ja tuomitsevaa, vaan turvallista luottamusta rakastavaan Taivaan Isään arjen keskellä. Iltarukous oli tärkeä joka ilta lukea ja sen jatkoksi lisäsin omia pyyntöjä Jumalalle. Elämässä tuli vastaan iloja ja suruja, mutta koin että Jumalan kämmenellä oli turvallista olla.

Raamatussa sanotaan, että Jumala on valmistanut omilleen paikan taivaan kodissa. Silti ketään ei taivaaseen väkisin viedä. Siksi Jeesus kyselee ja kolkuttelee sydämen ovella pyytäen seuraajakseen. Jos et vielä kulje hänen kanssaan, lähde rohkeasti kulkemaan askelissaan. Hän vie sinut elämän tielle. Tielle, jonka päässä odottaa sellainen kirkkaus ja ilo, jota ei maallisin silmin kestäisi katsoa. Tuon kirkkauden toivossa jaksaa täällä maan päällä ne harmaat ja raskaatkin hetket kestää.

Herra, kiitos että sinä rakastat jokaista ja tahdot viedä jokaisen taivaan kotiin. Vedä yhteyteesi niitä, jotka eivät vielä tunne sinua tai ovat pettyneitä uskoviin ja kirkkoon. Jumala, kiitos että sinä olet rakkaus. Anna kaikkien masentuneiden ja elämässään pettyneiden erityisesti tuntea rakkautesi eheyttävä ja uudistava voima. Hoida haavojamme ja kipujamme. Aamen.

16.10 Riittääkö rakkaus

Vietin tänään leppoisan hetken kastekodissa, jossa oli isä, äiti ja kaksi suloista lasta. Lasten äiti puhui asiasta, jota muistan itsekin miettineeni ennen toisen toisen lapsen syntymää. Hän sanoi pohtineensa toisen lapsen odotusaikana, että miten rakkautta riittää toiselle lapselle, kun tuntuu että ensimmäistä rakastaa niin hirmuisesti. Kysyin että miten oli käynyt.. Äiti totesi, että kyllä sitä rakkautta vain riittää molemmille valtavasti.

On käsittämätöntä, miten rakkaus laajentaa sydämen alaa. Pohdimme myös yhdessä sitä miten pakahduttavaa on rakkaus omia pikkuisia kohtaan. Usein heidän nukkuessaan vierähtää tovi jos toinenkin kun vain katselee kiitollisena sydän pakahtuen OMIA pieniä ja ihmettelee mitkä aarteet on saanut! Kiitos Taivaan Isälle omista pikkuisistani! On käsittämätöntä ajatella että sinä rakastat heitä vielä enemmän kuin minä! Miten valtava onkaan sinun rakkautesi suuruus!