Uuden edessä

Vuoden viimeisenä päivänä on hyvä luoda katsaus menneeseen vuoteen. Mikä jäi erityisesti mieleen? Mikä ilahdutti, mikä suretti, mikä yllätti? Voin todeta, että tämäkin vuosi toi mukanaan yllätyksiä, niin iloisia kuin surullisiakin. Suurin muutos omassa elämässäni tapahtui työssäni. Alkuvuodesta olin vielä kappalainen, mutta loppuvuodesta olinkin yllättäen kokoaikainen sairaalapastori. Lokakuun alussa kuin salama kirkkaalta taivaalta tuli suruviesti: kollegani, pitkäaikainen sairaalapastori oli menehtynyt yllättäen.  Olin tehnyt hänen kanssaan työtä sairaalassa 2, 5 v. puolikkaana sairaalapastorina.

Kollegan  kuolema oli suuri järkytys ja shokki.  Se merkitsi välitöntä muutosta minun työnkuvassani. Yhtäkkiä olinkin ainoa pappi sairaalassa. Jouduin pohtimaan sitä, tahdonko pyrkiä kokoaikaiseksi sairaalapapiksi. Olinko valmis jättämään seurakuntatyön kokonaan? En ollut koskaan ajatellut, että asiat tapahtuisivat tällaisessa aikataulussa, pitihän kollegallani olla vielä monia työvuosia edessään. Mutta elämä ei mene aina niin kuin me ajattelemme..

Tulin pohdinnoissani siihen tulokseen, että olin valmis siirtymään kokoaikaiseksi sairaalapapiksi. Kollegani Simo oli ehtinyt parin vuoden aikana opastaa minua työhön. Hän toimi aivan kuin olisi aavistanut ettei ehkä ole enää montaa vuotta kolleganani. Ehdin suorittaa sairaalapastorin erikoistumiskoulutuksen ja tutustua työkenttääni. Niinpä kun virka tuli auki, laitoin hakupaperit ja minut valittiin virkaan. Olen iloinen ja kiitollinen uudesta työstäni, vaikka suru kollegani menetyksestä on yhä mielessäni usein.

Uuteen astuminen merkitsee aina entisestä luopumista. Alussa oli haikeaa ajatella, etten enää teekään kirkollisia toimituksia tai pidä jumalanpalveluksia säännöllisesti. Olen ollut samalla paikkakunnalla vuodesta 2003 ja monet ihmiset tuntevat minut ja ovat usein toivoneet toimituksiin. Seurakuntatyössä oli paljon sellaista, mistä kovasti pidin. Tosiasia on kuitenkin että olen ollut seurakuntapappina jo vuodesta 1998 lähtien. Olen ollut läsnä sadoissa hautajaisissa ja kastetilaisuuksissa sekä vihkinyt kymmeniä pareja avioliittoon. Nuo työtehtävät ovat olleet mieleisiä, mutta nyt on aika astua uuteen. Voin aina halutessani siunata, vihkiä tai kastaa tai pitää puheita jos minua pyydetään, mutta nyt pääasiallinen työni on toimia sairaalassa sielunhoitajana.

Koen, että Jumala on johdattanut näin ja ilolla astun uuteen työhön. Säännöllinen työaika tuntuu todella hyvältä perheelliselle. Vapaat viikonloput perheen kanssa ovat suuri siunaus, josta olen todella kiitollinen. Elämä pyörii tällä hetkellä pitkälti lasten ehdoilla, heidän koulunkäyntinsä ja harrastuksensa ovat etusijalla.

Tulevaan vuoteen astun ilolla ja toiveikkaana hyvän Jumalan johdatukseen luottaen. Hän on luvannut: “Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11)

Aattoaamun iloinen yllätys: lunta maassa. Taivaan Isä antoi sittenkin valkoisen joulun. Vaikka lapseni ovat jo 9- ja 11-vuotiaita, ovat he aamusta asti täpinöissään. Tänään on se päivä, kun saa lahjoja! Monelta lahjat avataan, kysytään monta kertaa. Aamupäivällä syödään joulupuuro ja meikäläinen saakin mantelin tällä kertaa. Mitähän mahtaa ennustaa..Kylläpä puuro maistuukin hyvältä “sekametelisopan” kanssa. Sytytämme ulos kynttilät lyhtyihin ja sisällekin kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Voi miten rakastan kynttilöitä ja lyhtyjä! Joulun tunnelmaa lisää uunikalan ja karjalanpaistin herkullinen tuoksu pirtissä. Päiväkahvit jouluisten kakkujen kera hörpätään ennen kuin lähdetään jouluhartauteen. Tänä vuonna minulla hartaus veteraanien hoitokodissa Finlandiassa Punkaharjulla, jonne suuntaamme koko perheellä. Tutut joululaulut ja jouluevankeliumi tuovat joulun sanoman todeksi sydämeen. Autamme joulupukkia jakamaan lahjoja vanhuksille, joiden silmät loistavat. Ilo syttyy omassakin sydämessä heitä katsoessa.

Kotona sitten nautitaan jouluateria. Lapsetkin innolla auttavat pöydän kattauksessa, jotta päästään nopsaan lahjoja avaamaan. Kylläpä kinkku onkin hyvää, ja jokirapuviettelys (tämän joulun erikoisuus) suussa sulavaa. Sitten paketteja jakamaan ja jokainen saa mieleisiä lahjoja. Äidille koru, pojalle kello, tyttärelle valtava pehmonalle, isälle uudet kengät ja koiralle purulelu. “Parhaat lahjat ikinä” toteaa poika uutta peliä pelatessaan.

Tyttäreni kysyy: miksei jouluna lauleta paljon onnea vaan, onhan Jeesuksen syntymäpäivä. Osuva kysymys. Ihanaa että hänelle on selvää, miksi Joulua vietetään. Moni ei tiedä eikä välitäkään. Ilman Jeesusta Joulumme olisi vain pinnallinen juhla ilman syvempää sisältöä.

Kiitos Jeesus että synnyit maailmaan. Tule valoksi sinne, missä vaelletaan kuoleman varjon laaksossa, sinne missä suru ja ahdistus vievät voimat. Anna ilosi ja toivosi niille, joiden elämää varjostaa toivottomuus. Kiitos, että sinä olet todellinen tänäkin päivänä. Anna Joulun sanoman kohdata erityisesti ne, joiden sydämestä Joulun ilo ja rauha puuttuu. Sinä olet ihmisen elämän elänyt Vapahtaja. Sinulle on kaikki mahdollista. Anna kirkkautesi poistaa syyllisyytemme ja pimeytemme. Tulkoon valo, sinun valosi keskelle elämämme arkea valaisten askeliamme. 

Taas on se aika vuodesta, kun tulee 1 vuosi lisää.. Niin se aika vierii.  Ensi vuonna jo pyöreitä vuosia! No, kaipa sitä on sen ikäinen kuin miksi itsensä tuntee.  Mie luotan erään vanhemman naisen kokemukseen, että naisen elämä vain paranee vanhetessaan.

Synttärilahjaksi sain mieheltäni ihanan Lumihiutale sormuksen. Se on Kalevalakoru, ja minulla on ennestään saman sarjan korvikset.   Ihana lahja!

Kaupunkireissulla sovitin urheiluliikkeessä huvikseni ihania valkoisia laskettelumonoja ja mieheni totesi myyjälle että  “teetkös hyvän syntymäpäivätarjouksen näistä”.  Kun hinnasta päästiin yhteisymmärrykseen, niin sain elämäni ensimmäiset uudet laskettelumonot. En oo ikinä ennen raaskinut monoja ostaa kun en kuitenkaan niin kovin paljon laskettele. No, nyt ei kuin lunta odottelemaan, että pääsee rinteeseen. Illalla tarkoitus mennä koko perheen voimin keilaamaan ja sen jälkeen ulos syömään.

Suloisinta synttäreissäni oli kuitenkin se, että molemmat lapset olivat tehneet omatekoiset synttärikortit.  Niiden arvoa ei voi rahalla määritellä vaan tunteella.

Rakastan eriaisia lyhtyjä ja eräänä päivänä mies oli ostanut tällaisen ihanan hurrikaanilyhdyn. Voi miten mukava on aamu- ja iltapalalla sytyttää kynttilä ja nauttia tunnelmasta. Vaikka en varsinaisesti ole syysihminen, niin tykkään poltella kynttilöitä ja istua takkatulen loimussa sukkaa kutoen.

On ollut mukava tehdä koiran kanssa lenkkejä syksyisessä maisemassa. Ainut huono puoli että välilä Omppuliini päättää kastautua kuralätäkössä.  Yäk! Tässä kuva tiestä, jota usein haukun kanssa kuljemme.

Puolukoita on ollut tänä syksynä paljon lenkkimaastossamme. Niitä on mukava napsia kävellessä.

Näkymä ravintolan terassilta kotilammelle

Omppu lenkillä

Lehdet ovat värjäytyneet kauniisti ja osa tippunut jo maahankin. Mutta vielä ei ole se syksyn synkein aika vaan kaunis ruska. Aurinko saa värit ihanasti esiin. Voi miten nautinkaan luonnossa liikkumisesta kun kauneus ympärillä hyväilee mieltä. Nautitaan syksystä, sen väreistä, tuoksuista ja raikkaudesta.

Kaunis elokuinen ilta kotilammen rannalla

Hellejakso osui tänä kesänä omaan työjaksooni eikä loma-ajalle riittänyt kovin montaa hellepäivää. Alussa se masensi kun tuli niin kylmää yhtäkkiä, mutta vähitellen viileys ei enää haitannut vaan osasin nauttia itse lomasta ja vapaasta. Sehän se lomassa on parasta, että saa ottaa rennosti, nukkua pitkään, valvoa myöhään, olla vain ilman työvastuuta. Se vapaus ja huolettomuus on mielestäni parasta lomassa.  Ei tartte olla tarkat aikataulut ja suunnitelmat vaan voi elää hetkessä!

Uintipolun varrelta

Lomalla on ihanaa matkustaa koti-Suomessa eri seuduilla. Kävin Lappeenrannassa, Luumäellä  ja Pieksämäellä. Helsingissä käytiin aiemmin kesäkuussa. Lasten kisamatkoilla oli mukava viivähtää yleisurheilukentän laidalla kannustamassa muiden vanhempien kanssa. Lasteni kesään liikunta ja urheilu kuuluvat vahvasti. On jalkapallotreenejä ja yleisurheiluharkkoja. Tyttären taitoluistelukausikin käynnistyi jo elokuun alussa tänä vuonna. Itse nautin pitkistä metsälenkeistä koiran kanssa ja vesijuoksusta lammessa, jonka vesi lämpesi 26 asteeseen. Siellä oltiin välillä lasten kanssa viisikin kertaa päivässä ja joka ilta kun kotona oltiin lämpesi sauna.

Lappeenrannan sataman hiekkalinna

ilta-auringon säteet

Kesäyöt on ihania vaikkakin oman lomani aikoihin oli iltaisin jo aika pimeää. Elokuun tunnelmallisina iltoina on mukava sytytellä kynttilöitä ja tunnelmoida lyhtyjen valossa. Lammen vesi on mukavan vilpoisaa pulahtaa.

Virtasalmen lapsuudenkotini

Kävin Rosabellan kanssa Virtasalmella viinimarjoja poimimassa ja saimme mukaamme ihanaa marjamehua. Saunamäen isossa talossa on aina ihana käydä. Siellä on ihan oma tunnelma.

Anni 10 päivän ikäisenä Satu-tädin sykyssä

Elokuun alussa syntyi veljeni perheeseen kolmas lapsi, tyttö tällä kertaa. Kävimme katsomassa pikku Annia ja samalla kävimme parkour puistossa kummipoikani Jeremiaksen sekä veljensä Johanneksen kanssa. Aikamoisia temppuilijoita ovat poitsut, isäänsä tulleet.

Nyt kun lomaa on enää viikonlopun yli, niin mieli jo suuntautuu työhön. Silti viimeisistä lomapäivistä vielä nautin ja kotona puuhailusta sekä lasten koulun aloituksessa mukana eläen. Minusta on ihana olla lomalla lasten ensimmäinen kouluviikko niin saa yhdessä päästä rutiineihin kiinni. Omakin rytmi palautuu kun joutuu nousemaan aiemmin jotta ehtivät kouluun.

kotilammessa sorsien kanssa

On se vaan ihanaa kun on lämmintä. Yhtään en valita helteestä, vaikka tänään taas puoli tuntia jonotin Savonlinnan keskustassa hikisessä autossani (ilman ilmastointia) ja meinasi mennä hermot. Mutta heti kun kotiin pääsin ja lampeen pulahtamaan, niin elämä voitti jälleen. Oli ihana köllötellä auringossa omalla pihalla ja välillä pulahtaa lampeen vilvoittelemaan. Kesä on ihanaa aikaa! Kesällä rakastan erityisesti tätä asuinpaikkaamme kun voi pulahtaa kotilampeen milloin vain. Jokailtainen sauna ja uinti on ihan parasta kesässä. Ja kesällä myös kiva harrastus vesijuoksu houkuttelee usein. Lammessa voisi juoksennella vaikka kuinka kauan  lasten polskiessa vieressä.

Tänään Omppu-haukkukin innostui hyppäämään laiturilta veteen. Voi että oli hellyttävää katseltavaa sen polskuttelu. Mukavasti vilvoitti Omppuakin helteessä pieni pulahdus. Jännä asia miten lämpö vaikuttaa ihmiseen. Sanoinkin tänään, että tuntuu ihan kun olis loma kun on niin lämmintä. Tuntuu että työtkin sujuu kevyemmin kesällä. Varmaan siksi kun odottaa iltaa tai iltapäivää kun pääsee kotiin nauttimaan kesästä ja uinnista ym. Ja sekin vaikuttaa, että kun aamulla herää ihanaan auringonpaisteeseen ja linnunlauluun niin on heti hyvällä mielellä. Lämpö voimaannuttaa monin tavoin ihmistä pitkän kylmän jakson jälkeen. Ymmärrän toki niitäkin, joille helle on vaikeaa ja raskasta esim. sydänvaivojen takia. Toki vähempikin lämpö riittäisi kuin mitä viime aikoina on ollut, mutta me ihmiset emme voi valita säitä. On otettava mitä annetaan. On oikeastaan ihana asia, että loma on vielä edessä.  4 ihanaa viikkoa, jolloin saa rentoutua ja kerätä voimia syksyyn.

Kiitos Taivaan Isä kesästä ja sen tuomasta ilosta ja energiasta!

Lapset "Ukko"-härvelissä

En meinannut uskaltaa katsoa, kun lapset menivät Ukkoon. Toivoin jopa että käännyttäisivät Rosabellan liian pienenä takaisin, mutta neito oli kasvanut juuri 140 senttiseksi, että pääsi kaikkiin hurjiinkin laitteisiin. Eikä riemulla ollut rajoja. Ukkoon piti päästä vielä toisenkin kerran. Äidille kauhua kerrakseen!

Naiset ratikassa

Kansallismuseoon menossa

 

Lenni ja karhu

 

Kansallismuseossa oli tosi kivoja näyttelyitä myös ja puuhaa kivasti lapsille. Rosabella innostui kutomaan kangaspuilla mattoa. Sai myös opetella kuinka hevosen selkään mennään ja leikkiä työnjohtajaa liukuhihnan äärellä tehtaassa. Sai kokeilla päälleen haarniskaa ja ritarin hanskoja, ihastella raha- ym aarteita. Siellä oli myös aivan upea nukkekotinäyttely, jossa käsittämättömän upeita nukkekoteja ihanine pienine yksityiskohtineen.

mattoa kutomassa

Yksi näyttelyn nukkekodeista

Eduskuntatalon edessä

naiset eduskuntatalon edustalla

Helsingin reissuun kuuluu toki aina myös shoppailu ja jotakin pientä kivaa alennusmyynneistä matkaan lähtikin. Hieno kokemus oli myös viettää ilta Stadikan maauimalassa, josta lapset pääsivät mm. hyppäämään 5 metristä altaaseen. Meikäläinen harrasti vesijuoksua ihanan lämpimässä altaassa upeassa kesäillassa.

Rosabella ja tuliaisnorppa

Pihapiiriä maaseudulta

Tänä vuonna työntekijöiden virkistyspäivämme suuntautui Sortavalaan ja Vanhaan Valamoon. Olin ollut samalla reissulla aiemminkin, mutta päätin lähteä uudestaan. Etenkin siksi että edellisellä kerralla kirkko oli remontissa ja emme päässeet sitä näkemään. Tällä kertaa saimme tutustua sisätiloihinkin vaikkakaan kuvata siellä ei ikävä kyllä saanut. Aivan valtavan upeita maalauksia Raamatunkertomuksista, kauniita ikoneja ja todella upea ikonostaasi kultauksineen.

Käynti Sortavalassa on silmiä avaava kokemus ja sen soisi jokaisella suomalaiselle. Talot, tiet ja pihapiirit ovat siellä kuin joskus vuosisadan alun Suomessa. On vaikeaa uskoa että niin lähellä meitä ihmiset elävät sellaisessa köyhyydessä. Kyllä monta kertaa tuli mieleen suuri kiitollisuus itsenäisyydestä kun katseli maisemia ja olosuhteita, joissa ihmiset joutuvat asumaan. En tiedä miten he voivat hökkeleissään kovilla pakkasilla selvitä. Pihapiirissä kasvimaalla yrittävät kasvattaa ruokansa eikä ole sosiaaliturvaa.

erikoisen värinen rakennus

Tavaratalo Sortavalassa

Venevajat aika heikossa kunnossa.

Alla kuvia upeasti kunnostetusta luostarista

Kukat kukkivat kauniisti luostarin edustalla