Kesä tuli tänä vuonna aikaisin. Lupiinit jo kukkivat ja kohta varmaan saadaan mansikoita vaikka on vasta kesäkuun alku. On ollut ihanaa nauttia toukokuisesta lämmöstä vaikkei loma vielä olekaan. Viime kesä oli niin viileä että lämpö on tullut todella tarpeeseen. Ei tarvitse koko ajan odottaa että milloin se kesä tule, vaan saa nauttia ja iloita jo nyt ennen lomaa lämpimistä päivistä. Suvivirren sanoitus osuu niin kohdalleen, vaikka ateisteilla onkin tarve riisua siitä kaikki hengellinen sisältö pois. Minä uskon että Jumala on luonut maailman ja ihmisen ja pitää myös luomakunnastaan huolta.
Alkukesällä olen kävellyt paljon luonnossa ja veden äärellä. Se on minulle mindfullnesia parhaimmillaan. Lintujen laulua kuunnellessa murheet unohtuvat ja huolet lentävät pois. Mieli täyttyy kiitollisuudella siitä että saa elää! Hetkeen tarttuminen on tärkeää. Se, että osaa olla läsnä juuri siinä hetkessä ja paikassa missä kulloinkin on, eikä mieli harhaile menneessä tai tulevassa. Tähän tähtäävät myös tietoisen läsnäolon harjoitukset. Nykyihmisen on niin vaikeaa pysähtyä hektisen menon keskellä, että sitäkin täytyy jo opettaa erilaisin harjoituksin.
Voiko olla ihanampaa kuin istua lämpöisellä kalliolla ja kuunnella laineiden liplatusta? Siinä on jotakin hurjan terapeuttista. Parempaa on vielä jos voi liottaa varpaitaan vilpoisassa vedessä. On ihanaa tuntea iholla lämpimien auringonsäteiden hellä hyväily.
Moni jolla ei ole varaa matkustaa lomallaan, kadehtii toisten ulkomaanmatkoja. Ihan suotta. Luonnossa liikkuminen ei maksa mitään. Minusta kesällä on ihan parasta olla kauniissa koto-Suomessa. On ylellisyyttä meille maalla asuville saada elää näin huikean hienossa ympäristössä. Ymmärrämmekö miten rikkaita olemme kun saamme nauttia puhtaasta luonnosta? Monet matkustavat kaukaa maan ääristä kokeakseen sen mikä meille on jokapäiväistä.
Luonnossa liikkuminen tekee hyvää sekä mielelle että keholle. Uskon että ihminen on tarkoitettu elämään ja liikkumaan luonnossa. Loihan Jumala ihmisen kauniiseen paratiisiin. Moni hakeutuu luontoon luonnostaan esimerkiksi silloin kun on stressaantunut tai käy läpi rankkoja vaiheita elämässään. Luonto hoitaa lempeästi kulkijaa. Sade huuhtelee kyyneleet kasvoilta. Luonnossa mieli kirkastuu ja voi löytää uusia oivalluksia ja ideoita. Toivo voi astua elämään uudella tavalla kun pysähtyy kuuntelemaan Jumalan puhetta luonnossa ja luonnon kautta.
Minä kohtaankin luonnossa Luojani. Rukous nousee luonnon helmassa luontevasti huuliltani, erityisesti kiitos ja ylistys kaikesta hyvästä ja kauniista mistä saan nauttia. Elämä on suuri lahja josta on syytä kiittää joka päivä. Kauniiden kukkien ja pensaiden katseleminen kotipihassakin tekee mielen iloiseksi. Kauneus voimaannuttaa.
Olen monesti miettinyt miten ihmeellinen paikka mahtaakaan olla taivas. Kun jo maanpäällä saamme elää näin ihanassa luonnon paratiisissa, mitä ihmeellisyyksiä voikaan olla taivaassa. Kerran sen saamme nähdä, kunhan ensin osaamme nauttia näistä rikkauksista, joita Jumala iloksemme suonut.
Ylistä Herraa, minun sieluni! Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet! Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia, valo ympäröi sinut kuin viitta. Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle. Sinä otat pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulten siivillä. Sinä perustit maan lujasti paikoilleen. Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet, vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa. Ne juottavat kaikki maan eläimet, villiaasikin saa sammuttaa janonsa. Niiden äärellä asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvissä vesien partailla.
Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä, ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää. Sinä kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi, että hän saisi leipänsä maasta. Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi,öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.
Lukemattomat ovat tekosi, Herra. Miten viisaasti olet ne tehnyt! Koko maa on täynnä sinun luotujasi. (Psalmista 104)
Satumaisia pohdintoja 