ihmissuhteet · lapset · luonto · pohdintoja elämästä · rakkaus

Valosta voimaa

Jos tähän aikaan vuodesta katselee facebookpäivityksiäni ovat ne lähes samankaltaisia vuodesta toiseen. Hiihtoa, luistelua ja ulkoilua upeista talvisista maisemista nauttien. Ylläoleva kuva on Punkaharjulta Kruununpuiston rannasta jossa hiihtelin viikko sitten.

Kruunupuiston rannassa on viehättävä Inkeritalon vohvelikahvila jossa voi käydä herkuttelemassa hiihdon tai luistelun lomassa.

Pitkä kaamos on taittunut ja valo voimaannuttaa jälleen. Joka vuosi se tuntuu yhtä ihanalta. Auringonsäteet kutsuvat ulos liikkumaan. Aurinko lämmittää ihanasti kasvoja.

Jokaisessa vuodenajassa on omat hyvät puolensa. Osaisiko sitä niin arvostaakaan kevään valoa jos ei sitä edeltäisi pitkä valoton aika? ”Kaikella on aikansa joka asialla taivaan kannen alla”, sanotaan Saarnaajan kirjassa. Tässä on syvä viisaus. Elämässäkin tulee erilaisia vaiheita. Jokaisella hetkellä on tarkoitus ja tehtävä.

On tärkeää oppia elämään hetkessä. Jos koko ajan odottaa tulevia parempia aikoja, voi käsillä oleva hetki jäädä elämättä. Moni on sairastuttuaan sanonut kuinka ei aiemmin osannut arvostaa terveyttään. Pidämme monia asioita itsestäänselvyyksinä emmekä ymmärrä että milloin tahansa voimme ne menettää.

Tahdon olla kiitollinen tänään elämän ainutkertaisesta lahjasta ja sen monista mahdollisuuksista. Jokainen hetki on lahja.

lapset · luonto · pohdintoja elämästä

19.8 Sweet August

Voi näitä ihania tunnelmallisia elokuun iltoja! Savonlinnan yössä kuu loisti upeasti Olavinlinnan yllä Rajattoman konsertin jälkeen. Wau! 

Kyllä on kansainvälistä tasoa tämän a cappella-lauluyhtyeen esitys. Kuopion kaupunginorkesterin säestyksellä Beatlesin kappaleet kuulostivat mahtavilta. Tuli mieleen miltä kuulostaisi Abba. Kotisivuiltaan huomasin et Abba- konserttejakin on tulossa. Ei voi kuin ihmetellä miten hienosti laulajien äänet sointuu yhteen. Mahtavia tulkintoja kappaleista! Enpä muista pitkään aikaan nauttineeni mistään konsertista näin. 

Loppukesä on ihanaa aikaa. Lempeät tunnelmalliset yöt ovat romanttisia. Loppukesässä on oma viehätyksensä, vähän jo syksyä ilmassa mutta vielä kesän lämpö välillä hellii.  Savonlinnan rantaravintolat ovat vielä hetken aikaa auki jotta voi nauttia elokuun tunnelmasta hyvän ruuan tai juoman äärellä. Tasokkaita paikkoja ja todella herkullista ruokaa! Voin suositella! Palvelu myös erinomaista. 

Välillä iltalenkillä täytyy ihan pysähtyä ihmettelemään taivaan kauniita värejä. Ei ihan kännykkäkameralla pääse oikeuksiinsa upeat värit. Olen sellainen fiilistelijä. Tykkään haaveilla ja unelmoida, nauttia hetkestä. 

Sää ollut hyvin vaihtelevaa elokuussa. Sadettakin paljon saatu, mutta myös aurinkoa sekä upeita auringonlaskuja ja sateenkaaria. Marjoja ja sieniä metsät täynnä. Päärynät ja luumut kypsyvät puutarhassani. Ihania makuja saa talteen talven varalle. 

Syksy on monelle uuden aloittamisen aikaa. Mie päätin katsella syksyä uusien lasien läpi. Turkoosi on yksi lempiväreistäni ja nyt löytyi lasitkin sävy sävyyn. 

Suukkoja elokuulle. Näihin aurinkolaseihin ihastuin. 

Nautitaan loppukesästä, sen tunnelmasta ja tuoksuista. Ihanaa kun voi taas poltella lyhtyjä ja kynttilöitä pimeinä iltoina. Romantikko olen vaikka voissa paistaisi. Iloa, valoa ja siunausta syksyysi!  

lapset

31.8 Suututtaa!

Kylläpä oli kurja uutinen tämän päivän paikallislehdessä: kyläkoulumme lakkautetaan tämän kouluvuoden jälkeen! Ei voi olla totta, oli ensimmäinen ajatus. Koulumme kohdalla lakkauttamisesta on puhuttu vuosikausia, ja viime kerralla saatiin armon aikaa 3 vuotta, mutta nyt sitten yhtäkkiä tällainen päätös! Ja vielä ennen kuin se kolme vuotta on kulunut. Kunnan päättäjät olivat keksineet oivan ratkaisun, säästetään vielä hetken 2 lakkautusuhan alla olevaa koulua lakkauttamalla ensin yksi, juuri tämä meidän ihana kyläkoulu. En väitä olevani asiantuntija näissä asioissa, mutta välillä miettii onko se ihan totta että ne säästöt ovat niin suuret että niiden uhalla kannattaa torpedoida kyläkoulujen lapsille tuoma myönteinen vaikutus. Ja tuleeko säästöjä edes oikeesti, kun lapset joudutaan kuljettamaan kauemmaksi kouluun.

Luulisi, että olisi jo ihan tarpeeksi tutkimustietoa siitä kuinka isot opetusryhmät lisäävät lasten levottomuutta, oppimisvaikeuksia ja mielenterveysongelmia. Mutta rahahan se aina ratkaisee. Ja jostakin syystä se raha otetaan usein niiltä heikoimmilta. Niiltä, jotka eivät vielä osaa puoliaan pitää.

Minä en tahdo vielä uskoa, että tämä on tässä! Niin paljon vastustusta tämä päätös herättää monissa muissakin vanhemmissa. Eiköhän nousta joukolla kapinaan! Onhan sentään kyse lastemme tulevaisuudesta. Ei peli ole vielä menetetty. Suuri osa päättäjistäkin vastusti tätä ratkaisua. Ja tämä oli vasta ennakkopäätös, ei lopullinen. Eli toivoani en vielä aio menettää.

lapset · perhe · rakkaus

29.5 Lapsuusko loppui?

Niin se vaan taas suvivirsi kajahti monessa koulussa ja kesälaitumet kutsuvat..Ihanaa aikaa! Tulee ihan omat kouluajat mieleen: miten kovasti aina jännitti millainen todistus tulee? Miten tärkeää oli miettiä mitä kevätjuhlaan puetaan päälle. 🙂 Huomenna kakkosluokkalaisemme saa todistuksen, tytön eskari loppui jo tänään. Voi että, syksyllä hänkin on jo koululainen. Ehkä siksi tänä keväänä kaksi pitämääni kouluunlähtevien siunaamiskirkkoa herkisti erityisellä tavalla. Nytkö se lapsuus loppui? EI! Koululainenkin saa ja hänen pitää olla vielä lapsi. Nykyään tässä elämässä on niin kiire kaikilla, että tuntuu kuin lasten kehityksenkin tulisi tapahtua nopeammin. Koululainen on vielä ihan lapsi, jopa rippikoululainen. (Tämän saa joka kesä todeta) Vaikka 15-vuotias olisi fyysisesti jo valmis lisääntymään, on mieli vielä ihan lapsen, ja saakin olla. Kunpa aikuisten asiat eivät tulisi lasten elämään liian varhain. Tässä meillä vanhemmilla on suuri vastuu. Annetaan lasten olla lapsia ja leikkiä!

Ihana kesäloma alkoi itsellänikin. Tosin vain 9 päivää näin kesän aluksi. Kävimme saunassa ja uimassa koko porukalla. Lapset pulikoivat vedessä jo tosi pitkään. Sitten heitä paleli vielä saunan jälkeenkin ja piti nauttia lämmintä mehua. Ihana ihana kesä!!

Kiitos Taivaan Isä kesästä ja lämmöstä. Siunaa kesälomamme ja anna meidän perheenä kokea hyviä hetkiä yhdessä. Varjele kaikilta vaaroilta ja siunaa myös lomamatkamme. Kiitos että olet lupauksesi mukaan joka hetki kanssamme. Aamen.

lapset

28.4 Pihahommia

Olipa mukava vapaapäivä tänään. Olin varmaan 4 tuntia ulkona. Kävin 1.5 tunnin sauvalenkillä aamulla lasten ollessa eskarissa ja koulussa. Olin pukenut ihan liikaa päälle ja tuli tosi kuuma auringon lämmittäessä. Iltapäivällä sitten laittelin talvivaatteita varastoon ja sen jälkeen päätin haravoida pihan, joka näytti ihan karmealta. Se olikin raskaampaa kun luulin, koska osa lehdistä oli vielä märkiä. Lapsetkin tykkäs olla apuna. Kiikuttivat kottikärryillä lehtiä pois. Ihan kiva kun ovat jo pikkuapulaisia monessa asiassa. Lapsissa on se hyvä puoli että heistä monet kotityöt ovat hauskoja. Kunpa itsekin osais olla samalla asenteella. Tosin harvavointi on kyllä ihan kivaa.

Illalla lähdettiin vielä maastojuoksukisoihin. Oli jännä sää, kun välillä ropautti vettä ja sitten taas aurinko pilkisti esiin. Niinhän se laulussakin lauletaan että ”aurinko paistaa ja vettä sattaa, taitaa tulla kesä”. Oliko se Mikko Alatalo. No, huomenna taas töihin. Lapset jo kuuluvat tuolla sängyissään suloisesti tuhisevan ja taitaa itseänikin ulkoilma väsyttää kun on niin raukea olo. Jospa tänä iltana pääsisi ajoissa nukkumaan.

lapset · perhe

Kenen syy?

Meillä kotona olivat jonkun aikaa sitten asiat menneet siihen suuntaan, että mitä tahansa epämiellyttävää tapahtui, niin se oli aina meikäläisen eli ”äidin syy”. Välillä tilanteet ovat olleet aika koomisiakin, kun en ole ollut lähimaillakaan ja silti oli minun syy, että sormi jäi oven väliin tai jokin muu haveri tapahtui.

Otin asian puheeksi ja sanoin, että tuntuu aika kurjalta kun kaikki ikävät asiat mitä tapahtuu, ovat aina minun syytäni. Miehenikin siihen totesi, että äitiä ei saa enää syyttää kaikesta. ”Syyttäkää vaikka jatkossa isää!” No hullummaksi muuttui, kun nyt sitten isi olikin syyllinen kaikkeen. Näin meillä. 🙂

Jostain syystä monessa asiassa aikuistenkin kesken on usein tarve löytää syntipukki. Voi pestä itse kätensä asiasta, kun saadaan joku syytteeseen ja vastuuseen. Kriisitilanteessa voivat asiat kääntyä päälaelleen, jos aletaan heti etsiä syyllistä tapahtuneelle, jolle ei ehkä olekaan syyllistä, sen sijaan että voimavarat käytettäisiin tilanteesta selviytymiseen. On oikein ja tärkeää, että rikolliset saadaan kiinni, mutta kaikissa asioissa syyllisten etsiminen ei ole hyvä eikä rakentava tapa toimia.

Entäpä kun olemme oikeasti syyllisiä, onko meillä rohkeutta myöntää se ja pyytää anteeksi? Tätä olemme lapsillekin opettaneet. Jokainen erehtyy ja tekee virheitä. Omia virheitään ei saa heittää toisen niskoille vaan miehen ja naisen mitta on siinä, että on selkärankaa tunnustaa erehdyksensä ja pyytää anteeksi.

Yksi todellinen syntipukki on kyllä olemassa, ja hänen päälleen on kasattu koko maailman synti. Jumala teki omasta Pojastaan syntipukin, ja rankaisi häntä, jotta me pelastuisimme hänen kauttaan. Kun Jumala on näin meitä armahtanut, eikö meidänkin tulisi armahtaa toinen toisiamme.

lapset · perhe

2.4 Taideteoksia

Olen mielestäni huono piirtäjä. Siksi olenkin iloinen siitä, että lapseni ovat perineet isältään taiteellisia lahjoja. He tykkäävät kovasti piirtää ja maalata. Poikani on käynyt jo muutamia vuosia kuvataidekoulussa ja tykkää harrastuksesta kovasti. On ihana nähdä miten lasten taidot kehittyvät ja miten hienoja taideteoksia he saavat aikaan. Eskarista, koulusta ja kuvataidekoulusta tuodut lasten luomukset ovat aarteita, jotka täytyy tallettaa ja säilyttää. Lapsillekin on tärkeää, että heidän työnsä säilytetään ja laitetaan mahdollisesti seinälle.

Jokaisella on joitakin lahjoja. Kukaan ei ole täysin lahjaton. Vaikka itse en osaa kovin hyvin piirtää, niin kirjoittamisesta olen aina tykännyt. Siksi kai tätä blogiakin pidän. Saa ilmaista ajatuksiaan ja tunteitaan. Yritän aina muistaa kehua lapsiani heidän töistään. Heille onkin tärkeää aina näyttää äidille ja isille mitä ovat saaneet aikaan. Kaipa jokaisen vanhemman mielestä ne oman lapsen aikaansaannokset ovat maailman parhaita. 🙂 Vanhemman ihaileva katse on lapselle tärkeä itsetunnon rakennuspalikka.

lapset · perhe

15.3 Kylpylässä rentoutuen

Kävimme tänään Aulangon kylpylässä perheen kanssa. Olikin meille uusi paikka ja oikein mukava kokemus. Tosi lämpimiä altaita, jopa plus 37 astetta. Ei tullut kylmä meikäläisellekään, jota aina paleltaa. Uskalsin jopa kylmäaltaaseen pulahtaa kun sen jälkeen pääsi lämpimään veteen. Olikin tosi rentouttavaa lillua lämpimissä altaissa ja välillä laskea lasten kanssa liukumäestä alas. Jäätelö maistui hyvältä pulikoimisen jälken! Kotimatkalla sitten uni maistui kaikille paitsi kuskille. 🙂 Meidän perheessä automatkat kun sujuvat usein niin, että isi ajaa ja muu perhe nukkuu. 🙂

Elämän pieniä nautintoja nämä kylpyläreissut! Yhteistä mukavaa puuhaa. Olen huomannut miten tärkeää on silloin tällöin lähteä pois kotoa ja tutuista maisemista, jotta jaksaa taas paahtaa tavallista arkea. Työni luonne on sellainen, että joskus on vaikeaa päästä irti siihen liittyvistä ajatuksista. Aina on edessä jotakin, jossa mieli voi askarrella (tulevia hautajaisia, häitä ja kasteita ym. tilaisuuksia). Siksi vapaa-aikana pyrin harrastamaan ja tekemään sellaista mikä vie ajatukset ainakin hetkeksi pois työstä. Paikkakuntaa vaihtaessa tämä onnistuu paremmin kuin kotona ollessa. Silti ei toki ole tarpeen aina lähteä, vaan täytyy ihan tietoisesti sulkea työasiat ulkopuolelle. Lasten kanssa puuhaillessa se onnistuukin helposti.

Kylläpä nyt on puhdas olo niin ulkoisesti kuin sisäisesti.

lapset · pohdintoja elämästä

6.3 Tietääkö Jeesus minunkin nimeni?

Kerroin päiväkodissa kertomuksen Sakkeus-nimisestä miehestä, joka pienenä miehenä kiipesi puuhun nähdäkseen Jeesuksen. Varmaan muistatkin tämän kertomuksen Uudesta testamentista. Jeesuksen tullesssa puun kohdalle jossa tullimies Sakkeus oli, Jeesus pysähtyi ja sanoi Sakkeukselle: ”Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minä tulen vieraaksi kotiisi”.

Eräs poika ihmetteli kertomuksen jälkeen sitä, miten Jeesus tiesi Sakkeuksen nimen. Kerroin hänelle, että koska Jeesus on Jumalan Poika, hän tietää kaiken. ”Tietääkö Jeesus minunkin nimeni?” eskarilaispoika kysyi. Vakuutin hänelle, että aivan varmasti tietää. Poika näytti iloiselta tämän kuultuaan. (minulla ei ollut tuossa hetkessä aikaa selittää sitä, miten jo kasteessa Jumala oli ottanut hänet omaksi lapsekseen ja tuntee hänet nimeltä). Puhumme siitä ehkä myöhemmin ryhmässä.

Kuinka moni lapsi mahtaa tietää, että Jeesus tuntee hänet nimeltä, välittää ja rakastaa? Monen kotona kun uskonasiat eivät kuulu arkiseen elämään eikä vanhempien ajatusmaailmaan. Vaikka kaste velvoittaa juuri vanhemmat ja kummit huolehtimaan lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta, niin tämä ei aina käytännössä toteudu. Suuri osa lapsista käy toki seurakunnan päiväkerhoissa, joissa saa kuulla Jeesuksesta ja uskonasioista. Koulun uskonnonopetus ja rippikoulu ovat kuitenkin monelle ainoa paikka kuulla uskonasioista.

Tunnen itseni etuoikeutetuksi kun saan työni puolesta käydä päiväkodeissa kertomassa lapsille rakastavasta Jumalasta. Olen erityisen iloinen siitä, että päiväkodin henkilökunta näkee lasten uskonnollisen kasvatuksen tärkeäksi ja antaa siihen mahdollisuuden. Tässä turvattomassa maailmassa lapsi tarvitsee jotakin ”suurempaa turvaa” johon voi nojautua vaikeina hetkinä. Lapsilla on myös paljon monenlaisia pelkoja. Usko ja Jumalan tunteminen rakastavana Taivaan Isänä voi tuoda turvaa ja lieventää pelkoja. Siksi minusta on surullista, jos vanhemmat oman vakaumuksensa tähden kieltävät lapselta osallistumisen ”uskonnonharjoitukseen”.

Jeesukselle jokainen lapsi on äärimmäisen tärkeä ja rakas. Kunpa jokainen lapsi saisi kuulla tämän.

lapset · pohdintoja elämästä · rakkaus

1.3 Pääsevätkö muurahaiset taivaaseen?

Näin kysyi tyttäreni tänään kun ihmettelimme kylppärin lattialla vipeltävää pikku muurahaista. Sanoin arvelevani etteivät muurahaiset pääse taivaaseen, ovat vain täällä maan päällä ilonamme tai kiusanamme. Tätä mieltä tytärkin tuntui olevan.

Tänään Hevosenkenkä-seurakuntatilaisuudessa laulaja-evankelista Sari Behm opetti vanhan lastenlaulun ”milläs minä pääsisin taivaaseen”. Laulussa kysytään pääseekö taivaaseen pyörällä, autolla, raketilla tai kenties hevosella. Toisessa säkeistössä annetaan vastaus kysymykseen: ”Syntini kun hylkään ja tunnustan, silloin minä taivaan jo omistan. Uskomalla Herraan Jeesukseen pääsen minä varmasti taivaaseen.

Minä sain oppia tuon laulun jo pienenä tyttönä omalta nyt jo yli 90-vuotiaalta papaltani. Olen tosi kiitollinen, että jo pikkutyttönä sain oppia tuntemaan rakastavan Jumalan ja Jeesuksen turvallisella tavalla. Papan kanssa istuimme tuntikausia tuvan penkillä laulaen lasten hengellisiä lauluja. Ne olivat mukavia hetkiä. Ehkä noista hetkistä minulle on jäänyt ilo laulamiseen.

Usko, jota lapsuuden perheessäni ja ympäristössäni näin, ei ollut ankaraa ja tuomitsevaa, vaan turvallista luottamusta rakastavaan Taivaan Isään arjen keskellä. Iltarukous oli tärkeä joka ilta lukea ja sen jatkoksi lisäsin omia pyyntöjä Jumalalle. Elämässä tuli vastaan iloja ja suruja, mutta koin että Jumalan kämmenellä oli turvallista olla.

Raamatussa sanotaan, että Jumala on valmistanut omilleen paikan taivaan kodissa. Silti ketään ei taivaaseen väkisin viedä. Siksi Jeesus kyselee ja kolkuttelee sydämen ovella pyytäen seuraajakseen. Jos et vielä kulje hänen kanssaan, lähde rohkeasti kulkemaan askelissaan. Hän vie sinut elämän tielle. Tielle, jonka päässä odottaa sellainen kirkkaus ja ilo, jota ei maallisin silmin kestäisi katsoa. Tuon kirkkauden toivossa jaksaa täällä maan päällä ne harmaat ja raskaatkin hetket kestää.

Herra, kiitos että sinä rakastat jokaista ja tahdot viedä jokaisen taivaan kotiin. Vedä yhteyteesi niitä, jotka eivät vielä tunne sinua tai ovat pettyneitä uskoviin ja kirkkoon. Jumala, kiitos että sinä olet rakkaus. Anna kaikkien masentuneiden ja elämässään pettyneiden erityisesti tuntea rakkautesi eheyttävä ja uudistava voima. Hoida haavojamme ja kipujamme. Aamen.

lapset

21.1 Totuus kuullaan lasten suusta

Tänään paikallisessa sanomalehdessä kaksi 12-vuotiasta tyttöä kirjoitti fiksusti ilmastonsuojelusta. He kannattivat kierrätystä ja suosittelivat lentokoneella matkustamisen sijaan kotimaan matkailua. Tytöt korostivat, että  lyhyet matkat voi myös kävellä eikä aina tarvitse ajella autolla. Tässä muutamia esimerkkejä tyttöjen mainitsemista ”jokamiehen ilmastonsuojelukeinoista”. Mulle tuli tosi hyvä mieli kun tuon mielipidekirjoituksen luin. Mieleen tuli itsellekin miten olin laiskuuttani ajanut usein pienen matkan autolla kun olisin voinut aivan hyvin kävelläkin.

Monesti me vanhemmat arvostelemme nuoria ja heidän elämäntapaansa. Kuitenkin tuo kirjoitus osoitti taas sen, miten fiksuja monet lapset ja nuoret ovat. He eivät vain kauhistele sitä mitä tapahtuu, vaan uskovat että asioihin voi oikeasti vaikuttaa. He ovat myös usein aikuisia valmiimpia ryhtymään ”tositoimiin”.

Meillä aikuisilla on paljon oppimista lapsilta ja nuorilta. Suuri osa heistä on fiksuja ja ajattelevia, elämään myönteisesti suhtautuvia. He eivät ole vielä kyynistyneet eivätkä lyö hanskoja tiskiin kuten me aikuiset helposti vaikeuksien edessä.

Jotenkin minulla on sellainen olo, että tuolla mielipiteellä jonka tytöt kirjoittivat on enemmän painoarvoa tyttöjen kirjoittamana kuin jos tekstin olisi kirjoittanut joku aikuinen.

Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus. Kuunnellaan heitä ja heidän ääntään. Ehkä voimme saada heiltä myönteisyyttä ja toivon näköalan joka helposti katoaa. Yksi ihminen voi tehdä paljon. Siksi: ei heitetä pyyhettä kehään, vaan käydään yhdessä ilmastotalkoisiin.

lapset

3.1 Yökyläilyä ja salaisuuksia päiväkirjassa

Tyttäreni ystävä oli meillä yökylässä eilen. Tämä kyläily olikin odotettu ja jännittävä tapahtuma tyttöjen lisäksi myös 8-v pojalleni. Tuntui, että kyläilyn paras hetki oli se kun saivat illalla käpertyä lattialle siskonpetiin ja supatella keskenään ennen nukahtamista. Emme viitsineet patistaa heitä nukkumaan, vaan annoimme valvoa ja sipistä aika myöhään. Aamulla lapsista oli ”kova juttu” kun olivat saanet valvoa myöhempään kuin tavallista. Heillä oli myös omia salaisuuksia, joita ei vanhemmille kerrottu.

Pikkuisten touhuja katsellessa tuli itsellekin mieleen omat yökyläilyreissut ja ystävät. Olihan se mahtavaa kun pääsi kaverin luo yöksi. Kivaa oli myös kun paras tyttökaverini tuli meille. Eräs heistä oli meillä usein lomalla pidempiäkin aikoja. Murrosiässä en varmaan olisi suostunut kesämökille lähtemään mikäli ystävätär ei olisi tullut mukaan.

Noista salaisuuksista tuli mieleen lasteni kiva tapa kirjoitella päiväkirjaa ennen nukahtamistaan. Olen yrittänyt välillä urkkia mitä sinne kirjoitavat, mutta siihen tyttäreni tänäänkin totesi: ”Äiti, päiväkirjat ovat salaisia.” Hellyttävältä tuntuu katsoa kun 6-vuotias väkertää tekstiä päivän tapahtumista vaaleanpunaiseen pörrökantiseen päiväkirjaansa.

Salaisuudet ovat tärkeitä. Niitä on myös tärkeä kunnioittaa. Lapsen täytyy saada luottaa siihen, että aikuinen ei urki hänen salaisuuksiaan. Itse olen joutunut kokemaan sen, miten kurjalta tuntuu jos aikuiseen ei voi luottaa. Kun hän sanoo toista kuin mitä sitten teoillaan osoittaa. Menetettyä luottamusta on vaikeaa saada takaisin. Läheisissä ihmissuhteissa luottamus on mielestäni yksi tärkeimpiä asioita. Sen perustalle voi rakentaa kestävän ihmissuhteen.

Usko, toivo ja rakkaus ovat tärkeitä, mutta niiden rinnalle ja niihin sisältyy oikeastaan myös LUOTTAMUS.


lapset · perhe

20.12 Onko täällä kilttejä lapsia?

Miten on, oletko ollut kiltti? Tontut kulkevat ikkunoiden takana ja tarkkailevat.. Näin minulle lapsena sanottiin. Kaipa olen joskus omille lapsillekin niin sanonut pahan paikan tullen. Nykyään ei tosin lasten tarvitse pelätä sitä, ettei saisi lahjoja jouluaattona jos on ollut tuhma.  Omakin poikani totesi: ”sain mie viime vuonnakin lahjoja vaikka en ollut koko ajan kiltti.” 🙂 

Mitä se kiltteys sitten oikein on? Korvaani särähtää usein kastetilaisuuksissa kun ihmiset sanovat vauvasta, joka ei itke että onpa kiltti vauva. Aivan kuin tuonikäinen osaisi olla tuhma. Vauvan ainoa keino ilmaista tarpeitaan (nälkää, kuumuutta, kipua) on juuri itku. Ennen vanhaan kiltteydellä oli erilainen merkitys kuin nykyään. Lapsi, joka oli hiljainen ja huomaamaton oli kiltti lapsi. Vilkas ja touhukas lapsi sen sijaan leimattiin helposti tuhmaksi. Onneksi nykyään kulttuuri on siinä mielessä muuttunut, että ymmärretään lasten temperamenttierot. Joku on luonnostaan rauhallisempi, toinen taas vilkkaampi. SIlti temperamentin piikkiin ei saa laittaa huonoa käytöstään. Jokaisella on vastuu teoistaan.

Kiltteydestä on kirjoitettu kirjojakin. Eräässäkin sanotaan, että kiltteydestä voi tulla jopa kipeäksi. Ei ole hyvä olla liian kiltti. Liian kiltti antaa toisten kävellä ylitseen. Hän ei osaa pitää puoliaan vaan uhrautuu ja alistuu, ja voi helposti joutua toisten tallomaksi ja hyväksikäytyksi. Tästä voi seurata lopulta niin paha olo, että masentuu. Tällainen kiltteys ei ole terveellistä. Jokaisella ihmisellä on oikeus pitää omista rajoistaan kiinni eikä antaa kenenkään kävellä ylitseen

Pitääkö lapsia sitten joulun alla uhkailla ”jos et ole kiltti, et saa lahjoja”? Minusta tuntuu että moni aikuinen on ollut paljon tuhmempi kuin lapset. Onneksi sitä joulun suurinta lahjaa ei tarvitse eikä voi omilla teoillaan ansaita. Jeesus syntyi juuri niitä varten, jotka tarvitsevat sovitusta ja anteeksiantoa pahoille teoilleen. Vapahtajassamme on toivo tuhmimmallekin. 

Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. (Sananlaskut 28:13)

lapset · perhe

Välittääkö Jumala kissoistakin

Kuulin tänään mukavan asian. Aiemmin kerroin olleeni ensimmäisenä Adventtisunnuntaina puuhamessussa tyttäreni kanssa. Muistan miten esirukouksessa rukoiltiin kadonneen kissan löytymisen puolesta. Kissa oli ollut kadoksissa jo viisi viikkoa. Minua tuo rukous hymyilytti silloin. Tänään kuulin, että messua seuraavana päivänä kissa oli löytynyt!

Kissan löytyminen on vaikuttanut moniin ihmisiin, jotka tiesivät että asian puolesta oli rukoiltu. Oliko Jumala kuullut rukouksen? Vai oliko kaikki vain sattumaa? Se, joka ei usko rukouksen voimaan väittää tietenkin että hauska yhteensattuma että kissa löytyi seuraavana päivänä. Minä kuitenkin uskon, ja kissan lähipiirissä elävät ihmiset, että Jumala kuuli rukouksen. Hän vastasi pienen lapsen vilpittömään rukoukseen.

Minusta tämä rukousvastaus on loistava osoitus siitä, miten Jumala on kiinnostunut meidän kaikkein arkisimmistakin tarpeista. Joskus nuorempana ajattelin, että enhän minä voi itselleni mitään pyytää tai jotain asiaa rukoilla, kun se on niin pieni asia. Että ei Jumala varmaan siitä ole kiinnostunut. Aivan kuin Jumala olisi kiinnostunut vain todella isoista ja merkittävistä asioista. Minulla oli tuolloin väärä Jumalakuva. En vielä tuntenut Jumalaa tarpeeksi hyvin.

Ehkä Jumala tämän kissan löytymisenkin kautta tahtoi osoittaa, että hän on kiinnostunut meidän kaikista arkisista tarpeistamme ja hädästämme. Hänelle pienen lapsen rukous kadonneen kissan puolesta on aivan yhtä tärkeä kuin mikä tahansa muu pyyntö. Raamatussakin kehotetaan: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. (Fil. 4:6) Jumala tahtoo, että kerromme hänelle asioitamme, ihan niitä tavallisia ja arkisia. Sillä hän tahtoo, ettemme murehdi turhasta, koska hän on luvannut pitää tarpeistamme huolen. Tuo raamatunkohta jatkuu ”Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” Eli kun tuomme Jumalan tietoon kaikki asiamme jotka meitä huolestuttavat, on kuin laskisimme iso taakan harteiltamme. Jumala ottaa sen kantaakseen, ja me saamme sydämeemme rauhan tietäen että asia on nyt hänen hoidossaan.

Jumala on kiinnostunut hyvinvoinnistamme ja arjen pikku askareistamme. AIvan kuin isä ja äiti ovat innoissaan pikkuisensa jokaisesta jokelluksesta ja hymystä. Samalla tavalla Taivaan Isä on kiinnostunut meistä. Me teemme hänestä liian pienen Jumalan, jos luulemme, ettei häntä kiinnosta se mitä meille kuuluu. Miksi muuten raamatussa puhutaan siitä, että jos Jumala vaatettaa kedon ruohon, niin eikö pitäisi huolta meistä?

Mikään rukous ei ole liian pieni tai vaatimaton. Rukoushan on vuoropuhelua ja yhteyttä Jumalan kanssa. Ei meidän tarvitse opetella hienoa teologista kieltä puhuaksemme Taivaan Isällemme. Voimme puhua hänelle kuten rakkaalle ystävälle. Voimme, ja meidän pitäisi kertoa hänelle ilomme, huolemme, tarpeemme. Mitä enemmän me Jumalalle puhumme, sitä luonnollisemmaksi rukous muuttuu. Sitä läheisemmäksi Jumala meille myös tulee. Sitä syvempi on rauhamme ja luottamuksemme häneen.

Meillä fiksuilla aikuisilla olisi paljon opittavaa lapsista ja lapsen uskosta. Kun lapsi rukoilee kissan löytymisen puolesta, hän OIKEASTI uskoo että Jumala voi auttaa kissaa löytymään. Lapsi ei epäile. Ehkä siksi Jeesuskin sanoi, että ”lasten kaltaisten on taivasten valtakunta”. Taivaaseen ei mennä suurilla älyllisillä ponnisteluilla ja teologisella viisaudella vaan nöyrtymällä lapsen kaltaiseksi. Lapsen kaltainen on se, joka tunnustaa tarvitsevansa Jumalaa ja Jeesusta elämässään. Lapsen kaltainen ei kuvittele omin voimin selviävänsä kaikesta mitä elämä eteen tuo. Lapsenkaltainen uskaltaa olla pieni ja heikko, suuremman käsivarsilla.

Herra, opeta minulle lapsen luottamusta sinuun. Kiitos, että sinä et pidä mitään minun asiaani tai pyyntöäni liian vähäpätöisenä. Kiitos että olet kiinnostunut kaikista arjen asioistani ja tiedät jopa pääni hiusten lukumäärän.

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:”Sen tähden minä sanon teille: älkää kantako huolta hengestänne, siitä mitä söisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Onhan henki enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet. Katsokaa korppeja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, ei niillä ole vajaa eikä varastoa, ja silti Jumala ruokkii ne. Kuinka paljon arvokkaampia te olettekaan kuin linnut!

Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? Jos siis näinkään vähäinen asia ei ole teidän vallassanne, mitä te muusta huolehditte? ”Katsokaa kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: ei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä.

Kun Jumala tuolla tavoin pukee ruohon, joka tänään kasvaa kedolla ja huomenna joutuu uuniin, niin paljon ennemmin hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!”Älkää siitä murehtiko, mitä söisitte tai joisitte. Älkää sitä etsikö. Tätä kaikkea maailman ihmiset tavoittelevat; teidän Isänne tietää kyllä, että te sitä tarvitsette. Etsikää hänen valtakuntaansa, niin te saatte myös kaiken tämän.” Luuk. 11:22-31