2.12 Rohkea rokan syö

2. Luukku: ROHKEUS

Mietipä hetki mikä on rohkeinta mitä olet elämässäsi tehnyt? Olisi hauska kuulla eri ihmisten kertomuksia rohkeudesta. Minua kosketti äskettäin mediassa esillä ollut lukiolaistyttö, joka puuttui rohkeasti kiusaamiseen. Jopa presidenttimme antoi hänelle tunnustusta tärkeästä asiasta. Upea esimerkki meille aikuisillekin.

Onko sinulla rohkeutta puolustaa koulussa tai työpaikalla sitä, jota dissataan tai kiusataan? Harvalla aikuisellakaan on. Se on surullista. Helpompi on usein olla hiljaa kuin puolustaa toista. Mietipä seuraavan kerran kahvipöytäkeskusteluissa miltä itsestä tuntuisi jos sinusta puhuttaisiin pahaa poissaollessasi. Rohkea ei ole se joka ei koskaan pelkää, vaan se, joka pelosta huolimatta toimii. 

Benjihyppy voi vaatia rohkeutta, mutta enemmän arvostan rohkeutta toimia sydämensä tai vakaumuksensa mukaan välittämättä valtavirran ajatuksista ja toimista. 

Ehkäpä tänään voit rohkeuden äärellä miettiä myös unelmiasi, joita et ole jostain syystä uskaltanut toteuttaa. Löytyisikö sinulta rohkeutta ottaa askelia unelmiesi suuntaan? 

Älä pelkää. Elämä kantaa. 

”Ole vahva ja rohkea, älä pelkää äläkä lannistu! ” (1.Aikakirja 22:13)

Advertisement

11.12 Montako yötä Jouluun?

Enää 13 yötä jouluun ja monessa kodissa jo kiire ja tohina. Joko on laatikot paistettu, piparit, tortut ja muut herkut leivottu? Joko on lahjat pukinkonttiin ostettu. Jos ei, niin ei hätää, kaiken tarpeellisen ehtii tehdä. Joulun odotuksesta pitää nauttia, eikä stressata. Jos joulusta tulee stressi jollekin perheessä, ei kellään ole enää kivaa.

Meidän perheessä on ekat tortut ja piparit syöty joten uudet on vielä jouluksi paistettava. Kivaa hommaahan se on lasten kanssa. Tänään tein piimäkakkua, joka on hyvä jouluinen kakku. Hedelmäkakku taitaa olla perheen suosikki. Muutaman sellaisen voisi vielä paistaa.

Omassa työssäni Joulua edeltävät monet jouluhartaudet, joissa saan kertoa Joulun Sanomasta ja laulattaa joululauluja. On ihana nähdä miten vuodeosastolla muistihäiriöinen vanhus ilahtuu kuullessaan tutun joululaulun ja lähtee mukaan laulamaan. Vaikka nykyhetki on häneltä hukassa eikä aina muista missä on, jotakin tärkeää on muistin lokeroihin jäänyt. Tunnelma jää mieleen. Laulut, maut, tuoksut lapsuudesta, ne eivät katoa. Ne tuovat joulun ilon yhä uudelleen. 

”Piparin tuoksua, tonttujen juoksua, siinäkö joulu on? Kiirettä huisketta,, salaisuuskuisketta, siinäkö joulu on?

Joulu saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle. Sydämiimme joulun lahja seimen luona annetaan. ”

Kiertelin eilen kaupoissa etsimässä joululahjoja. Kävin monessa kauniissa pikkuliikkeessä ja ihailin kauniita esineitä ja tavaroita. Miten kauniisti kaikki oli aseteltu paikoilleen. Olen esteettinen ihminen ja tykkään kauniista esineistä ympärilläni. Miten pienellä vaivalla ja mielikuvituksella saa kauniita jouluisia asetelmia ja koristeita silmän iloksi. Joulun odotuksessa on ihaninta se, kun saa vähän kerrassaan laitella joulua, koristella kotia, leipoa ja tehdä kortteja. Valmistella suurta juhlaa yhdessä.

Jeesus, sinä lapsi olit, niin kuin minäkin,  Sinä tunnet elämäni läpikotaisin, Seimen luona tahdon sinut kohdata, jouluiloon todelliseen minut johdata.

Anna-Mari Kaskinen

 

Iloa jouluvalmisteluihisi!

26.12 Tapanin yllätyksiä

Aamulla suuntasimme lasten kanssa Virtasalmelle päin hirveässä lumimyräkässä. Vähän jo lähtiessä arastelin ajamista tuiskussa, kun tie tuntui menevän umpeen sitä mukaa kun matka eteni. Muutaman auton ohittaessa olin muutaman hetken varma etten pysy tiellä kun en nähnyt yhtään mitään. Juvalle asti päästyämme pysähdyimme ABC:llä ja tein tilannearvion. Tarkoituksena  oli ajaa vielä samana iltana kotiin, koska sunnuntai oli mulla työpäivä. Myräkkää katsellessani tulin siihen tulokseen että käännymme takaisin kotiin. Virtasalmen pikkutiet olisivat varmasti paljon lumisempia ja niiden auraaminen hyvin epävarmaa pyhäpäivänä. Niinpä shoppailimme vähän lahjatavarakaupassa, söimme lasten kanssa hampurilaiset ja käänsimme auton nokan takaisin kohti Savonlinnaa. Poliisiauto ajoi perässämme muutaman kymmenen kilometriä kunnes lopulta kyllästyi hitaaseen vauhtiini ja paineli ohi. Mua pelotti ajaminen hurjassa kelissä niin että puristin rattia varmaan rystyset valkoisina yrittäen samalla hillitä takapenkillä tappelevia lapsiani. Monta rukousta tuli heitettyä ”yläkertaan” jotta pääsisimme ehjinä perille. Ja pääsimmekin lopulta vaikka matka tuntui kestävän ikuisuuden. Että tällainen Tapaniajelu. 🙂 Enpä taida ottaa ihan pian uusiksi. No tulipahan käytyä juvemmalla hampurilaisilla.

Olinmatkasta ja pelkäämisestä niin uupunut että kotiin päästyäni nukuin pari tuntia. Sitten jälkeen lähdin koiran kanssa tarpomaan lumiseen metsään. Kahlasimme lumessa vajaan tunnin lenkin ja sen jälkeen tein vielä lumityöt pihassa. Tyttäreni valmisti pirtelöä uudella pukin tuomalla pirtelökoneellaan. Illalla oli mukava mennä saunaan ja katella kun lapset juoksivat ympyrää lumihangessa ja kierivät välillä. Meikäläisellä ei siihen rohkeus riittänyt.

Vähän erilainen Tapaninpäivä tästä tuli kun oli suunniteltu. Mummin herkut jäi maistamatta tällä erää. Mutta pari suklaarasiaa sentään sain hankittua ettei vaan lopu kesken. 🙂  Onneksi varjelus oli matkassa niin kaikki meni kuitenkin loppupeleissä ihan hyvin.

20.11 Joulupukin lista

Lapet on jo niin täpinöissään Joulun tulosta.Ovat kirjoitelleet joulupukille toivelistaa jopa koiran puolesta. 🙂 On se ihanaa seurata lasten jännitystä ja odotusta joulun lähestyessä. Itsekin siinä virittyy joulumielelle. Kohta päästään joulukortteja tekemään lasten kanssa ja pipareita paistamaan ym.Viime vuonna kokosimme joulupaketit Romanian lapsille ja se oli tärkeä homma. Tuli hyvä mieli kun sai konkreetittisesti auttaa niitä, joilla asiat huonommin. Lapsille oli niin tärkeää miettiä että mitä pakettiin laitetaan.

Minusta on ihanaa jos voi jotenkin tuottaa hyvää mieltä toiselle. Ei sen tartte olla mitään hirveen suurta vaan jotain ihan pientä kivaa millä toisen voi yllättää. ”Autuaampi antaa kuin ottaa” sanotaan Raamatussakin. Ihmeellistä on miten hyvä mieli tulee kun voi tehdä toisen iloiseksi.

4.12 Kuka on kiireisin joulun alla?

Onko se pappi, joka säntää jouluhartaudesta toiseen yrittäen keksiä aina uutta sanottavaa kuluttaen evankeliumin puhki jo ennen joulua.. Vai onko kiireisin kanttori joka soittelee joka mutkassa joululauluja milloin milläkin soittimella ja eri sävellajeissa ..Vai onko se ehkä kauppias, joka tähtää vuoden parhaaseen myyntitulokseen mainostaen tuotteitaan kaikin keinoin.. Vai onko kiireisin kenties työn ja kodin välillä sukkuloiva perheenäiti, joka yrittää jälleen kerran loihtia rakkaudentäyteisen joulun perheelleen lahjoineen ja ruokineen?

Kiireisin taitaa ollakin pieni jouluenkeli joka lentelee sinne tänne yrittäen pysäytellä kiireisiä ihmisiä kertoen heille, että joulu ei synny tekemällä. Joulu ON. Se on, ja se tulee vaikka sinä et tekisi sen eteen mitään. Mutta kuinka moni tämän kuulee tai uskoo..

Itse olen ollut monena jouluna niin väsynyt töistä, etten ole jaksanut ottaa joulusta kovasti stressiä. Aattonakin on papilla hartauksia oman joulunvieton välissä..Onneksi mieheni tekee ruokia ja siivoaa siinä missä minäkin (yleensä enemmänkin).

Joulu ei tule tekemällä ja uuvuttamalla itseään väsyksiin kaikesta tekemisestä. Onko se niin kamalaa, jos joitakin ruokia ostaisi valmiina eikä tekisikään kaikkea itse? Jäisikö silloin enemmän aikaa hiljentyä joulun todellisen sanoman äärelle? Se on ainakin minulle itselleni tärkeää. Sillä ilman tuota sanomaa kaikki ulkonainen on turhaa ja merkityksetöntä puuhastelelua.

Hauska tekstiviesti joka ennen joulua usein kulkee puhelimesta puhelimeen viestittää: ”Älä siivoa komeroita ennen joulua, jos et aio viettää jouluasi komerossa”. Ihan hyvä ohje turhasta stressaavalle. Mikä sitten on turhaa, sitä voi jokainen kohdallaan miettiä.

Minulle joulun sanoma Vapahtajasta, joka syntyi maailmaan sovittamaan syntini on niin tärkeä asia, ettei jouluiloa himmennä vaikken jaksaisi torttuja leipoa tai laatikoita itse valmistaa. Tärkeintä on, että sydämeni on valmistettu Herralleni. Hänen kanssaan tulee sydämeen todellinen joulumieli ja jouluilo.

Siunattua Adventin eli jouluun valmistautumisaikaa sinulle. Hellitä hetkeksi ja kuuntele välillä sydämesi ääntä. Jospa se johdattaisi sinut levon ja ilon lähteelle. Seimen äärelle. Siellä ei ole vaatimuksia vaan pyhä hiljaisuus. Lepo ja rauha. Jumalan läsnäolo. Kaikki mitä tarvitset.