perhe · pohdintoja elämästä · rakkaus

Arjen harmaudesta ja ihanuudesta

Itä-Savo-lehdessä oli vuosia sitten juttua siitä, miten sanalla arki on niin negatiivinen merkitys ihmisille. Puhutaan tylsästä ja harmaasta arjesta ja moni haaveilee elämästä ilman arkea. Kuitenkin juuri arki on se, mitä ihmisen elämä suurimmaksi osaksi on. Ihastuttavaa, joskus vihastuttavaa, tavallista arkea työssä ja kotona. Juhlahetket ovat ihania katkaisuja arkeen, joista voi ammentaa voimaa jaksaa sitä välillä puuduttavaakin arkea. Jaan kyllä kokemuksen siitä, että arki voi välillä olla tosi rankkaa. Silloin kun lapset olivat pieniä, sairastivat ja yöunet jäivät vähiin, lisäksi vielä kiukuttelivat koko ajan, välillä tuntui että tätäkö tämä elämä on! Näin jälkikäteen ajatellen tuokin ajoittain raskas lapsiperheen arki on saanut kultaiset reunat eikä muistakaan enää miten välillä oli voimaton ja uupunutkin. 🙂


Olen kokenut myös, miten suuren kriisin tai menetyksen jälkeen, ei mikään ole niin ihanaa kuin se tavallinen arki. Se, että asiat palaavat taas tuttuihin uomiinsa tuntuu turvalliselta ja hyvältä. Kriisin tai menetyksen jälkeen osaa arvostaa tavallista arkea rakkaiden ihmisten kanssa. Kun elämän tasapaino on romahtanut, on suuri huojennus palata tuttuun arjen rytmiin. Muistan itse miten raskaan surun jälkeen lasten äänet ja kiukuttelukin toivat takaisin elämään pimeän laakson jälkeen. Elämänäänet antoivat merkityksen elämälle. Oli jotakin minkä vuoksi elää. Oli ihanat lapset, ihana perhe. Ihana arki kaikkine kiemuroineen.


Jos elämä olisi vain yhtä juhlaa, osaisiko siitä nauttiakaan? Eikö ne juhlahetket juuri siksi tunnu juhlalta, kun välillä on sitä harmaata arkeakin. Elämän rikkaus tulee juuri tästä arjen ja juhlan vuorottelusta. Ja miksei arkikin voisi olla juhlaa? Luovuutta ja huumoria voi käyttää niissä tutuissa kotipuuhissa niin etteivät ne tunnu niin tylsiltä. Ja yksi mikä auttaa on positiivinen asenne. Jo sillä pötkii pitkälle. Kun heräät joka aamu kiitollisella mielellä, niin koko päivä alkaa valoisammin.

Voisinko ajatella että minun elämäni on nyt tässä, nämä läheiset ihmiset, tämä työ, tämä koti, nämä harrastukset. Näistä palikoista on rakennettava. Välillä elämä on raskasta, välillä kevyempää. Välillä itketään, välillä nauretaan vatsat kippurassa. Välillä hullutellaan, välillä tylsistytään. Siinä se elämän maku on!


Vuosia sitten yhteiskuntapolitiikan professori Eeva Jokinen totesi jonkun lehden haastattelussa, että kun asioista puhuu toisten kanssa, omat jutut asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. Totta! Monesti olen valittanut jostakin pienestä asiasta, kunnes joku on kertonut omasta arjestaan ja olen tajunnut miten hyvin asiani kuitenkin ovat. Joku toinen kamppailee paljon suurempien ongelmien kanssa. Työssäni näen lähes päivittäin kuinka hauras on ihmisen elämänlanka. Jokainen päivä jonka saan elää on suuri lahja. Edellä mainitsemani Eeva Jokinen ehdotti, että arjen tylsyyden voivottelemiseen kuluvan energian voisi suunnata sen miettimiseen miten koko yhteiskuntaa saisi elettävämmäksi paikaksi. Hieno ajatus!  Arvostan todella ihmisiä, jotka jaksavat ajatella lähipiirinsä lisäksi myös yhteisön tai kaupungin asukkaiden hyvinvointia ja tekevät työtä sen eteen. Savonlinnassakin on paljon ihmisiä, jotka upealla tavalla toimivat paikkakuntamme parhaaksi arjessaan esimerkiksi vapaaehtoistyön kautta.


Eilen minut pysäytti erään julkisuuden henkilön vaimon menehtyminen aivan yllättäen. Sosiaalisen median kautta tieto levisi nopeasti ja leskeksi jääneen puolison facebook sivu täyttyi osanotoista ja lohdullisista viesteistä. Tämä järkyttävä uutinen sai itseni jälleen kerran pysähtymään sen äärelle miten ainutkertainen jokainen päivä on. Aivan terve ihminen voi yhtäkkiä sairastua tai joutua onnettomuuteen ja elämä loppuu. Siksi tahdon opetella kiittämään niistä harmaistakin päivistä. Kaikella on tarkoituksensa ja merkityksensä. Ei pidä odotella jotakin suurta onnea tulevaisuudessa, vaan osata kiittää tästä hetkestä.


Kiitos Taivaan Isä elämän lahjasta. Kiitos arjesta ja juhlasta. Kiitos, että Sinä olet molemmissa mukana. Ole erityisen lähellä niitä, joiden arki tällä hetkellä raskasta ja voimia vievää. Anna heille apusi ja voimasi. Anna pieniä valonpilkahduksia harmauden keskelle. Ole lähellä niitä, joiden elämässä on surua. Anna lohdutusta ja voimia jatkaa elämää ilman rakasta ihmistä. Kiitos, että sinä kannattelet meitä joka hetki ja johdatat tahtosi mukaan. Kiitos, että sinun kanssasi meillä on tulevaisuus ja toivo. Aamen.

pohdintoja elämästä

18.10 Sadun päivänä

Tänään on nimipäiväni ja moni on muistanut onnitteluin.

Se tuntuu kivalta.

Sadunpäivän kaunista maisemaa

Sain eräältä kolleegalta nimipäiväonnittelut virren 469 sanoin:

Kun nimipäiväni on tänään, niin kiitos täyttää sydämen.

On minut kerran nimeltäni kastettu nimeen Jeesuksen.

Näin nimipäivä muistuttaa: saan yhä Herraan uskaltaa.


Jeesuksen rakkauden tähden sain kasteen armon minäkin.

Jo siinä puhui hyvä Paimen: ”Myös sinut minä lunastin.”

Hän yhä seurakunnassaan nimeltä kutsuu seuraamaan.


Nimeni moneen kirjaan piirtyy ja monesta pois pyyhitään.

Suo, Jeesus, turva nimessäsi, niin että taivaan kirjaan jään,

ja auta, että onneni löytäisin aina luonasi.


Tosi kauniit ja hyvät sanat. Niiden ajatuksiin mielelläni yhdyn.

Aurinko Sadun mieltä piristää
Aurinko Sadun mieltä piristää
pohdintoja elämästä

18.10 Sadun päivän tunnelmia

Nimipäiväni on tänään. Nimi on tärkeä, se tekee jokaisesta ihmisestä yksilön. Kastekodeissa käydessäni kyselen vanhemmilta, miksi ovat päättäneet valita lapselleen juuri kyseisen nimen. Kuulen hyvin erilaisia tarinoita nimen valinnasta. Joku tahtoo antaa suvussa pitkään kulkeneen nimen, joku toinen taas ihan uuden nimen. Joku sanoo, että nimi oli jo valmiina ennen lapsen syntymää. Joku toinen kertoo, että nimi piti vaihtaa kun lapsi ei ollutkaan nimensä näköinen.

Raamatusta käy ilmi että nimi on tärkeä. Heprean kielessä nimi tarkoittaa usein jotakin, ja siksi nimen valitseminen on tärkeää. Nimen ajatellaan ennustavan lapsen tulevaisuutta. Tämä käy ilmi monien Raamatun henkilöiden kohdalla. Joskus Jumala puhui ihmisille ja kehotti antamaan lapselle tietyn nimen (Johannes Kastaja, Jeesus). Nimi ennusti sitä mikä lapsesta tulee. Ei siis ole tuulesta temmatu sanonta ”NOMEN EST OMEN”. Nimi on enne.


Ehkä ihanin kohta raamatussa nimen merkityksestä on Jesajan kirjan 43 luvussa: ” Minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.”

Jumala tuntee meidät jokaisen nimeltä. Hän kutsuu meitä nimellä. Hän myös on kirjoittanut omiensa nimen taivaan kirjaan. Nimipäivänäni kiitän sinua Jumala siitä, että jo kasteessa olet minut nimeltä kutsunut ja omaksesi ottanut. Kiitos Jeesus että olet minut lunastanut ja saan olla matkalla taivaan kotiin. Kiitos, että olen sinulle tärkeä ja rakas!