lapset · perhe · rakkaus

29.5 Lapsuusko loppui?

Niin se vaan taas suvivirsi kajahti monessa koulussa ja kesälaitumet kutsuvat..Ihanaa aikaa! Tulee ihan omat kouluajat mieleen: miten kovasti aina jännitti millainen todistus tulee? Miten tärkeää oli miettiä mitä kevätjuhlaan puetaan päälle. 🙂 Huomenna kakkosluokkalaisemme saa todistuksen, tytön eskari loppui jo tänään. Voi että, syksyllä hänkin on jo koululainen. Ehkä siksi tänä keväänä kaksi pitämääni kouluunlähtevien siunaamiskirkkoa herkisti erityisellä tavalla. Nytkö se lapsuus loppui? EI! Koululainenkin saa ja hänen pitää olla vielä lapsi. Nykyään tässä elämässä on niin kiire kaikilla, että tuntuu kuin lasten kehityksenkin tulisi tapahtua nopeammin. Koululainen on vielä ihan lapsi, jopa rippikoululainen. (Tämän saa joka kesä todeta) Vaikka 15-vuotias olisi fyysisesti jo valmis lisääntymään, on mieli vielä ihan lapsen, ja saakin olla. Kunpa aikuisten asiat eivät tulisi lasten elämään liian varhain. Tässä meillä vanhemmilla on suuri vastuu. Annetaan lasten olla lapsia ja leikkiä!

Ihana kesäloma alkoi itsellänikin. Tosin vain 9 päivää näin kesän aluksi. Kävimme saunassa ja uimassa koko porukalla. Lapset pulikoivat vedessä jo tosi pitkään. Sitten heitä paleli vielä saunan jälkeenkin ja piti nauttia lämmintä mehua. Ihana ihana kesä!!

Kiitos Taivaan Isä kesästä ja lämmöstä. Siunaa kesälomamme ja anna meidän perheenä kokea hyviä hetkiä yhdessä. Varjele kaikilta vaaroilta ja siunaa myös lomamatkamme. Kiitos että olet lupauksesi mukaan joka hetki kanssamme. Aamen.

lapset

21.1 Totuus kuullaan lasten suusta

Tänään paikallisessa sanomalehdessä kaksi 12-vuotiasta tyttöä kirjoitti fiksusti ilmastonsuojelusta. He kannattivat kierrätystä ja suosittelivat lentokoneella matkustamisen sijaan kotimaan matkailua. Tytöt korostivat, että  lyhyet matkat voi myös kävellä eikä aina tarvitse ajella autolla. Tässä muutamia esimerkkejä tyttöjen mainitsemista ”jokamiehen ilmastonsuojelukeinoista”. Mulle tuli tosi hyvä mieli kun tuon mielipidekirjoituksen luin. Mieleen tuli itsellekin miten olin laiskuuttani ajanut usein pienen matkan autolla kun olisin voinut aivan hyvin kävelläkin.

Monesti me vanhemmat arvostelemme nuoria ja heidän elämäntapaansa. Kuitenkin tuo kirjoitus osoitti taas sen, miten fiksuja monet lapset ja nuoret ovat. He eivät vain kauhistele sitä mitä tapahtuu, vaan uskovat että asioihin voi oikeasti vaikuttaa. He ovat myös usein aikuisia valmiimpia ryhtymään ”tositoimiin”.

Meillä aikuisilla on paljon oppimista lapsilta ja nuorilta. Suuri osa heistä on fiksuja ja ajattelevia, elämään myönteisesti suhtautuvia. He eivät ole vielä kyynistyneet eivätkä lyö hanskoja tiskiin kuten me aikuiset helposti vaikeuksien edessä.

Jotenkin minulla on sellainen olo, että tuolla mielipiteellä jonka tytöt kirjoittivat on enemmän painoarvoa tyttöjen kirjoittamana kuin jos tekstin olisi kirjoittanut joku aikuinen.

Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus. Kuunnellaan heitä ja heidän ääntään. Ehkä voimme saada heiltä myönteisyyttä ja toivon näköalan joka helposti katoaa. Yksi ihminen voi tehdä paljon. Siksi: ei heitetä pyyhettä kehään, vaan käydään yhdessä ilmastotalkoisiin.

lapset

3.1 Yökyläilyä ja salaisuuksia päiväkirjassa

Tyttäreni ystävä oli meillä yökylässä eilen. Tämä kyläily olikin odotettu ja jännittävä tapahtuma tyttöjen lisäksi myös 8-v pojalleni. Tuntui, että kyläilyn paras hetki oli se kun saivat illalla käpertyä lattialle siskonpetiin ja supatella keskenään ennen nukahtamista. Emme viitsineet patistaa heitä nukkumaan, vaan annoimme valvoa ja sipistä aika myöhään. Aamulla lapsista oli ”kova juttu” kun olivat saanet valvoa myöhempään kuin tavallista. Heillä oli myös omia salaisuuksia, joita ei vanhemmille kerrottu.

Pikkuisten touhuja katsellessa tuli itsellekin mieleen omat yökyläilyreissut ja ystävät. Olihan se mahtavaa kun pääsi kaverin luo yöksi. Kivaa oli myös kun paras tyttökaverini tuli meille. Eräs heistä oli meillä usein lomalla pidempiäkin aikoja. Murrosiässä en varmaan olisi suostunut kesämökille lähtemään mikäli ystävätär ei olisi tullut mukaan.

Noista salaisuuksista tuli mieleen lasteni kiva tapa kirjoitella päiväkirjaa ennen nukahtamistaan. Olen yrittänyt välillä urkkia mitä sinne kirjoitavat, mutta siihen tyttäreni tänäänkin totesi: ”Äiti, päiväkirjat ovat salaisia.” Hellyttävältä tuntuu katsoa kun 6-vuotias väkertää tekstiä päivän tapahtumista vaaleanpunaiseen pörrökantiseen päiväkirjaansa.

Salaisuudet ovat tärkeitä. Niitä on myös tärkeä kunnioittaa. Lapsen täytyy saada luottaa siihen, että aikuinen ei urki hänen salaisuuksiaan. Itse olen joutunut kokemaan sen, miten kurjalta tuntuu jos aikuiseen ei voi luottaa. Kun hän sanoo toista kuin mitä sitten teoillaan osoittaa. Menetettyä luottamusta on vaikeaa saada takaisin. Läheisissä ihmissuhteissa luottamus on mielestäni yksi tärkeimpiä asioita. Sen perustalle voi rakentaa kestävän ihmissuhteen.

Usko, toivo ja rakkaus ovat tärkeitä, mutta niiden rinnalle ja niihin sisältyy oikeastaan myös LUOTTAMUS.


lapset · pohdintoja elämästä

20.11 Lapsen päivän ajatuksia

Tänään on lapsen oikeuksien päivä. Lapset ovat suojattomia ja tarvitsevat aikuisen suojelua. Tälläkin hetkellä lukemattomat lapset kärsivät eri puolilla maailmaa. Omassakin maassamme monet lapset kärsivät. Meidän aikuisten tulisi nähdä lasten hätä. Joskus tuntuu että asioihin puuttumisen kynnys on liian korkea. Kuulemme meteliä ja lapsen itkua rappukäytävässä, muttemme tee mitään tai käy kysymässä onko kaikki hyvin.

Tämän syksyn monet perhetragediat puhuvat surullista kieltään siitä, että monissa perheissä voidaan todella huonosti. Jos aikuista painavat taloudelliset tai muut suuret huolet, ei hän jaksa huomioida lapsen tarpeita. Liian monet lapset joutuvat kantamaan aikuisten murheita liian aikaisin.

Maailma on turvaton paikka lapselle. Lapsella pitää olla oikeus olla huoleton ja leikkiä. AIkuisen tehtävänä on suojella lasta asioilta jotka voisivat häntä vahingoittaa. Jos vanhempi ei jaksa tätä tehdä, hänen täytyy hakea apua. Liian monessa perheessä yritetään pitää kulisseja pystyssä, kunnes ne sortuvat hirvittävällä ryminällä tuhoisin seurauksin. On monia tahoja, joista voi saada apua kestämättömään elämän tilanteeseen. Seurakuntien perheneuvontakeskukset ovat yksi tällainen paikka josta voi saada keskusteluapua ilmaiseksi. Kenenkään ei tarvitse jaksaa yksin. Ei ole huonoutta hakea apua vaan se on terve reaktio.

Nähdään toisemme, kysytään läheisiltä, työtovereilta, mitä kuuluu?

Välitetään toisistamme! Jo pienellä huomaavaisuudella voimme pelastaa jonkun elämän.

lapset · perhe

9.9. Tervetuloa syksy ja ihanat rutiinit

Syksy on taas tullut. Sen tietää siitä, että kaikki lasten harrastukset on taas alkaneet. Päivittäiset menemiset ja aikataulut täytyy suunnitella tarkkaan, jotta on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Välillä se onkin aikamoinen baletti molempien vanhempien työn ohessa. Silti se ilo ja riemu, joka lapsen silmistä loistaa mukavan harrastuksen parissa on niin palkitseva, että oma väsymys unohtuu. Tämä on nyt tätä aikaa, kun lapsia kuljetetaan harrastuksesta toiseen, rikasta ihanaa aikaa, jota joskus vielä kaipaa. 🙂 Välillä rankkaa mutta kuitenkin niin palkitsevaa.


Tänään kävimme koko porukka urheilukentällä. Tuli vanhat kilpaurheiluajat mieleen pituushyppypiikkareita jalkaan laittaessa. Lähes 10 vuotta onkin viime kerrasta kun niillä hyppäsin. Lapset olivat riemuissaan kun äitikin hyppäsi ja otti askelmerkkiä tuleviin kunnanmestaruuskisoihin. Ihan jännää päästä kokeilemaan kestääkö jalat hypätä. Kiitollinen olen siitäkin että vanhempani kuljettivat yleisurheiluharrastuksiin ja treeneihin. Hyvä harrastus antoi elämään potkua ja vahvisti itsetuntoa.

On hyvä että lapsi löytäisi edes yhden harrastuksen, jossa hän saa kokea onnistumisen elämyksiä. Kyse ei ole määrästä vaan laadusta. Joku on liikunnallisempi, toinen tykkää kuvataiteesta. Vanhempi oppii näkemään lapsensa taipumukset ja voi kannustaa häntä niiden kehittämisessä.

Lapsen intoa seuratessa saattaa innostua itsekin jostakin harrastuksesta vaikkapa siitä  pituushypystä. 🙂

lapset · perhe

4.6 Vanhempana lapsilleni

Poika voitti yllättäen 60 metrin juoksun Hippokisoissa! ”Mitähän isä sanoo?” oli onnesta säteilevän pojan ensi ajatus. Voi miten pojan naama loisti myöhemmin isän kanssa puhelimessa jutellessa isin kehuja kuunnellessa. ”Isi kuulosti iloiselta” poika totesi puhelun jälkeen ja vielä myöhemmin:”isi on varmasti musta ylpeä”. Vakuuttamalla vakuutin, miten valtavan ylpeitä ja onnellisia olemme hänestä, rakkaasta lapsestamme.

Taas jotakin syvällä sisimmässäni liikahti kasvavaa lastani katsellessa ja kuunnellessa. Miten tärkeä on isi ja isin kehu kasvavalle pojalle!

Isät, nähkää poikanne. Nähkää ja kehukaa. Kertokaa: olet rakas, olet taitava, olen ylpeä sinusta. Nuo sanat rakentavat itsetunnon juurta joka on koko elämän perusta. Noita sanoja ei korvata rahalla! Nuo sanat kasvavat korkoa vuosien päästä.

Voi kun me vanhemmat osaisimme vakuuttaa suloisille pienokaisillemme miten onnellisia heistä olemme! Miten aivan sydän pakahtuu heidän iloistaan ja suruistaan! Kunpa osaisimme ilmaista että rakastamme heitä, vaikka eivät voittaisi kisoissa tai menestyisi koulussa. Rakastamme heitä siksi että he ovat lapsiamme! Ainutlaatuisia, korvaamattomia yksilöitä!

Tulipa mieleen psalmi 139, jossa sanotaan: ”minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän sinua siitä. ” Jokainen lapsi on ihme! Suuri ihme! Annetaan hänen kokea se!

Herra, kiitos äitiyden lahjasta! Opeta minua olemaan vanhempana lapselleni! Anna kärsivällisyyttä, viisautta ja rakkautta.