ihmissuhteet · luonto · perhe · pohdintoja elämästä · rakkaus

Elämän tarkoituksen äärellä

Työssäni kuulen paljon ihmisten elämäntarinoita ja monenlaisia elämänkohtaloita. Etenkin elämän loppupuoliskolla ihmisellä on suuri tarve katsella elämäänsä taaksepäin ja saada se jollakin tavalla valmiiksi. Jotta ihminen voisi integroida oman elämänsä tapahtumat kokonaisuudeksi nimeltään ”minun elämäni”, saattaa hän joutua tekemään psyykkistä työtä ja käsittelemään mm. kipeät menetykset jotta voisi hyväksyä ne osaksi elämäänsä.

Myös vakavasti sairastunut pohtii: miten ja mihin elämäni on mennyt? Kuinka olen aikani käyttänyt? Elämä ei ehkä sujunutkaan sillä tavalla kuin parikymppisenä toivoi sen menevän. Nuorena tehdyt elämänvalinnat saattoivat osoittautua pitkässä juoksussa huonoiksi ja kestämättömiksi. Tai elämään tuli niin isoja kriisejä ja pettymyksiä joita on vaikea edelleen hyväksyä.

Jokainen ihminen suhtautuu yksilöllisesti elämän kriiseihin, sairauteen tai vanhenemiseen. On niitä jotka ovat kiitollisia että saivat elää rikkaan elämän ja että uskalsivat kuunnella sisintään ja elää rohkeasti unelmiaan toteuttaen. He eivät sure elämästä luopumista vaan ymmärtävät että heidän aikansa on lähteä. Olen kohdannut myös niitä jotka sairasvuoteella kuulostavat elämäänsä pettyneiltä ja katkeroituneilta. He kokevat että elämä on loppumassa kesken ja heillä on paljon ns. elämätöntä elämää. Viimeksi mainitut ihmiset ovat saattaneet elää elämäänsä turvallisuushakuisesti peläten riskinottoa, eivät ole ehkä uskaltaneet heittäytyä elämän mahdollisuuksiin vaan kokevat joutuneensa luopumaan unelmistaan erilaisista syistä. Joku uhrasi elämänsä lapsilleen tai aviopuolisolleen ja tuli katkeraksi kun ei saanutkaan uhrauksistaan kiitosta heiltä.

Miten sinä eläisit jos tietäisit elämäsi päättyvän vaikkapa kymmenen vuoden päästä? Mitä asioita näkisit tärkeäksi elämässäsi? Mihin asioihin keskittyisit? Mitkä asiat jättäisit vähemmälle? Mikä loppujen lopuksi on elämässä tärkeää? Näitä kysymyksiä olisi hyvä pohtia aika ajoin. Tehdä ikään kuin päivitystä elämästään.

Minä väitän että mielenrauha ja levollisuus ovat asioita, joita kannattaa elämässään tavoitella. Levollisuus on olotila, jossa on läsnä käsillä olevassa hetkessä. Usein elämme menneessä tai tulevassa emmekä ole läsnä tässä hetkessä.

Mitkä asiat tuovat sinulle mielenrauhaa ja onnellisuutta? Suosi niitä. Kartta levottomuutta aiheuttavia asioita siinä määrin kuin voit. Stressi lisää sairastumisen mahdollisuutta ja siksi on tärkeää oppia rentoutumaan. Mielenrauhaa ei tuo vertailu toisiin tai kilpailu toisten kanssa siitä kenen elämä näyttää menestyksekkäämmältä. Iloitse ja kiitä niistä asioista, jotka ovat elämässäsi hyvin. Kiitollisuus lisää henkistä hyvinvointiasi.

Elämän onni on pienissä hetkissä jotka tuovat iloa ja kiitollisuutta. Hetkissä jolloin saat rakastaa ja koet olevasi rakastettu. Rakkauden tuhlaaminen ei koskaan harmita. Se mitä ihmiset eniten kuolinvuoteellaan surevat on, miksi eivät panostaneet enemmän yhteiseen aikaan rakkaidensa kanssa. Meillä on vielä mahdollisuus. Tartutaan siihen!

Tuhlaa rakkautta, iloitse ja tartu hetkeen! Elämä on nyt! Jokainen hetki on lahja. Älä murehdi ja pelkää tulevaisuutta. Asioilla on tapana järjestyä. Olet Korkeimman suojassa. Sinusta pidetään huolta.

ihmissuhteet · lapset · luonto · pohdintoja elämästä · rakkaus

Valosta voimaa

Jos tähän aikaan vuodesta katselee facebookpäivityksiäni ovat ne lähes samankaltaisia vuodesta toiseen. Hiihtoa, luistelua ja ulkoilua upeista talvisista maisemista nauttien. Ylläoleva kuva on Punkaharjulta Kruununpuiston rannasta jossa hiihtelin viikko sitten.

Kruunupuiston rannassa on viehättävä Inkeritalon vohvelikahvila jossa voi käydä herkuttelemassa hiihdon tai luistelun lomassa.

Pitkä kaamos on taittunut ja valo voimaannuttaa jälleen. Joka vuosi se tuntuu yhtä ihanalta. Auringonsäteet kutsuvat ulos liikkumaan. Aurinko lämmittää ihanasti kasvoja.

Jokaisessa vuodenajassa on omat hyvät puolensa. Osaisiko sitä niin arvostaakaan kevään valoa jos ei sitä edeltäisi pitkä valoton aika? ”Kaikella on aikansa joka asialla taivaan kannen alla”, sanotaan Saarnaajan kirjassa. Tässä on syvä viisaus. Elämässäkin tulee erilaisia vaiheita. Jokaisella hetkellä on tarkoitus ja tehtävä.

On tärkeää oppia elämään hetkessä. Jos koko ajan odottaa tulevia parempia aikoja, voi käsillä oleva hetki jäädä elämättä. Moni on sairastuttuaan sanonut kuinka ei aiemmin osannut arvostaa terveyttään. Pidämme monia asioita itsestäänselvyyksinä emmekä ymmärrä että milloin tahansa voimme ne menettää.

Tahdon olla kiitollinen tänään elämän ainutkertaisesta lahjasta ja sen monista mahdollisuuksista. Jokainen hetki on lahja.

ihmissuhteet · liikunta · luonto · pohdintoja elämästä · rakkaus

Ihmeellinen elämä

Nuorena minulla oli tietynlainen käsitys onnellisesta elämästä. Haaveilin elämästä ilman huolia, murheita tai vastoinkäymisiä. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen oivaltanut ettei ole onnellista tai onnetonta elämää, on vain Elämää eri väreineen.

Tämä ainutkertainen minulle annettu elämä on suuri lahja. Elämä, joka välillä on ollut kovin raskas ja kaoottinen, välillä taas koominen ja hullunkurinenkin on minun ainutkertainen elämäni. Tämä elämä on minulle suotu ja annettu kaikessa kauneudessaan ja kauheudessaan.

Elänkö täysillä niinäkin päivinä kun kaikki ahdistaa ja huolet näyttävät vuoren korkuisilta? Vai odotanko jotakin ihmeellistä autuasta huolista vapaata aikaa tulevaisuudessa jota ei ehkä koskaan tulekaan?


Työssäni kuulen lähes päivittäinen ihmisten moninaisia elämäntarinoita. Miten paljon iloa, surua, kipua, onnea tai pettymyksiä sisältyykään noihin kertomuksiin. Monesti hämmästelen sitä miten vaikeista vaiheista ihmiset voivat selvitä. Ihmisten selviytymiskyky, resilienssi, on valtava.

Elämä voi olla syvästi tyydyttävää vaikka olisi käynyt raskaita vaiheita läpi. Kaiken koetun jälkeen elämän arvojärjestys asettuu kohdalleen. Ei enää edes kaipaa kevyttä pintaliitoelämää.

Suurinta rikkautta elämässä ovat läheiset  ihmissuhteet ja niissä koettu rakkaus. On suuri siunaus saada antaa ja vastaanottaa rakkautta. Rakkaus antaa merkityksen elämälle. Miten surullista onkaan jos ei saa elämässään kokea rakkautta. Mikään materia, ura tai maallinen asia ei voi korvata rakkautta. Miten siunattu onkaan ihminen joka saa kokea olevansa rakastettu. Jumalan rakkaus voi tyydyttää syvästi silloin kun ei saa kokea rakkautta ihmissuhteissaan.

Olen opetellut kiittämään vaikeistakin päivistä koska niillä on oma tehtävänsä elämässä. Ihminen, joka on kokenut kärsimystä kykenee empaattisuuteen. Kärsimys ei aina jalosta mutta se voi pehmentää meitä niin että näemme eri tavalla lähimmäistemme hädän.

Toki kärsimys voi myös katkeroittaa ja saada kadehtimaan toisten onnea.  Katkeruus myrkyttää elämän, nöyryys sen sijaan löytää kiitoksen aiheita vaikeissakin tilanteissa. Olen itse kokenut että raskaiden ja kipeiden vaiheiden jälkeen osaan aivan eri tavalla olla kiitollinen niistä asioista elämässäni jotka ovat hyvin. En pidä enää  onnea itsestäänselvyytenä. Siksi voin kiittää pimeistäkin päivistä. Niiden jälkeen näen valon kirkkaammin.

En kadehdi niitä joiden elämä näyttää kiiltokuvalta sillä tiedän että monen kulissin takana on syvää pettymystä, surua ja onnettomuutta. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Sen olen usein nähnyt ja kuullut.

Otan vastaan sinut rosoinen elämäni sellaisena kuin minulle näyttäydyt. Tahdon oppia hyväksymään sen mitä minulle annat vaikka se joskus tekisi kipeääkin. Tahdon oppia uutta joka päivä. Älä anna minun koskaan tulla niin viisaaksi ettei minulla olisi uutta opittavaa elämästä.


Kiitos sulle, Jumalani, armostasi kaikesta, jota elinaikanani olen saanut tuntea. Kiitos sulle kirkkahista, keväisistä päivistä. Kiitos myöskin raskahista syksyn synkän hetkistä.


Kiitos sulle jokaisesta elämäni hetkestä. Kiitos päivän paistehesta niin kuin pimeydestä. Kiitos sulle taisteluista, rististäkin, Jumalain. Kiitos, että aina muistat, autat mua tuskissain.


Kiitos sulle kukkasista, jotka teilläin kukoisti. Kiitos myöskin ohdakkeista, jotka mua haavoitti. Kiitos, että tahdot mulle elon antaa iäisen. Kaikesta, oi Herra, sulle annan ikikiitoksen! Virsi 341:1,3-4


ihmissuhteet · luonto · pohdintoja elämästä

Masennuksessakin on toivo

Pidän viikoittain sairaalan psykiatrisella osastolla pastorin ryhmää. Ryhmässä pyrin jakamaan myönteisiä ja rohkaisevia ajatuksia jotka voisivat antaa osallistujille  toivoa. Viimeksi ryhmässä puhuimme siitä mikä auttaa jaksamaan huonoina hetkinä. Eräs ryhmäläisistä totesi reippaasti:”asioilla on tapana järjestyä”. Vaikka lausahdus kuulostaa kuluneelta ja kliseiseltä, se on aivan totta. Vaikeillakin asioilla ja tilanteilla  on todellakin tapana järjestyä tavalla tai toisella. Joskus kun itse ei jaksa uskoa asioiden järjestyvän, voi rinnallakulkijan uskolla ja rohkaisulla olla suuri merkitys.

Monelle toivoa antaa usko ja luottamus Jumalaan ja hänen huolenpitoonsa. Kun katselee elämäänsä taaksepäin voi huomata että on selvinnyt vaikeidenkin vaiheiden läpi tähän päivään. Jumala on kantanut silloin kun ei ole itse jaksanut ottaa askeleita. Ystävät ja läheiset ovat tukeneet vaikeina aikoina ja toimineet arjen enkeleinä. Olemme ryhmässä usein puhuneet myös siitä, että elämässä on erilaisia päiviä: on synkempiä ja valoisampia päiviä. Jos tämä päivä tuntuu raskaalta, voi huominen olla kevyempi. Kunpa tämän aina pimeänä hetkenä muistaisi. Muutama kuukausi sitten oli vielä pimeää ja kaamosaika. Oli vaikeaa uskoa ja kuvitella kevätauringon kirkkautta ja valoa, joka nyt vallitsee. Niin se usein elämässäkin menee.


Masentuneen ihmisen on usein vaikea uskoa että mieliala kohenee tai että elämä voi näyttää joskus valoisammalta. Vaikeasti masentuneen elämästä ovat värit kadonneet ja kaikki tuntuu raskaalta ja toivottomalta. On vaikeaa tuntea mielihyvää tai iloa mistään. Arjen pienetkin vastoinkäymiset voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä. Elämän tarkoitus on hukassa ja voi tulla kokemus että on vain taakaksi toisille. Jos tällaisia tuntemuksia ilmenee, on tärkeää hakeutua ammatillisen avun piiriin. Masennus on vakava sairaus.

Onneksi masennuksesta voi toipua. Paranemiseen voidaan tarvita lääkitystä, osastohoitoa tai terapiaa riippuen minkäasteisesta masennuksesta on kysymys. Olen työssäni nähnyt useiden vaikeastikin masentuneiden paranevan ja löytävän elämänhalun ja toivon uudelleen. Se on rohkaisevaa nähdä.

Moni kokee elävänsä entistä rikkaampaa elämää masennuksen jälkeen ja osaa arvostaa hyvinvointiaan eri tavalla kuin ennen. Hyvistä päivistä osaa kiittää ja iloita uudella tavalla eikä pidä niitä itsestään selvyyksinä. Olen rukoillut monien masentuneiden puolesta ja kanssa, jotta Jumala koskettaisi ja auttaisi paranemisprosessissa. On lohdullista kun saa turvautua Korkeimman apuun ja levätä Jumalan kämmenellä.

Masentuneelle on turha sanoa: häntä pystyyn tai yritä piristyä. Se ei auta. Jos ei tiedä mitä sanoa, voi halata ja olla läsnä, rukoilla, auttaa arjen asioissa, osoittaa että välittää toisesta, lähteä yhdessä hakemaan ammattiapua.

Raamatussa on paljon rohkaisevia kohtia myös masentuneelle. Eräs sellainen löytyy Jesajan kirjasta. Jeesus sanoi: Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta,  julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin murheellisten päähän  juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan. (Jesaja 61:1-3)

ihmissuhteet · liikunta · luonto · pohdintoja elämästä

Hetkiä lomalla

Nyt kun työt on jo alkaneet, on kiva palata vielä lomamuistoihin hetkeksi.

 

Suurimman osan lomaani paistoi aurinko ja lomakin tuntui lomalta kun oli lämmintä. Ihmissuhdetyöni on ajoittain sen verran kuormittavaa, että kaipaan vapaalla ja lomalla vaihtelua ja paikkakunnan vaihdostakin päästäkseni irti työstä. Uusien paikkojen näkeminen ja elämysten kokeminen antaa potkua ja saa työstressin karisemaan harteilta. Ei tarvitse lähteä ulkomaille, sillä kotomaasta löytyy mahtavia lomakohteita tutustuttavaksi.

Tämä kuva on mielestäni lähinnä hauska, vaikka moni saattaa tulkita sen seksistiseksikin. Oli aika hankalaa kivuta tykin päälle sen pinnan liukkauden vuoksi. Suomenlinna on aivan ihana kohde käydä kesällä. Pääsee pienelle lauttamatkalle samalla nuuhkimaan meri-ilmaa. Laivan kannella on mukana istua kesäisen tuulen tuiverruksessa.

 

Suomenlinna kiva retkikohde myös lapsiperheille. Mm. monet tykit kiinnostavat lapsia ja siellä on kiva olla picnikillä.

 

Ilta oli kaunis auringon laskiessa. Koen olevani siunattu ja onnekas elämässäni tällä hetkellä. Raskaan vuoden jälkeen näyttää siltä, että aurinko alkaa jälleen paistaa elämässäni. Jumalalla on minulle tulevaisuus ja toivo, jota kohti kuljen iloiten ja odottavalla mielellä. On suuri asia saada kulkea Taivaan Isän hyvässä johdatuksessa. Vaikeatkin vaiheet voivat kääntyä siunaukseksi, kun antaa kaiken kivun Luojan kannettavaksi.

 

Sateenkaariposeeraus Tarvaspään sillalla. Huippuhieno paikka tämäkin kävellä pitkin meren rantaa.

Olen kokenut elämässäni masennusjakson, jolloin en nähnyt ympärilläni kuin harmaata. En huomannut kauniita asoita ympärilläni. Merkki parantumisesta oli se, kun aloin nähdä värejä ympärilläni. Siitä saakka luonnolla ollut minulle erityinen voimaanuttava merkitys. Luonto on minulle myös Jumalan kohtaamisen paikka. Monet rukoukset on  tullut rukoiltua luonnossa liikkuessa.

 

Wow mikä maisema avautui iltalenkillä. Kalastamassa olleiden nuorten poikien kanssa sitä yhdessä ihastelimme ääneen.

 

 

Tänä kesänä on ollut aivan huikeita auringonlaskuja!

 

Ihana ranta Haukilahdessa

.

 Olihan se kokeiltava pääseekö puuhun. Yllätyshullu kun olen.

Hiphei!

.

Tyytyväinen kissanainen oksalla

.

 

Elämäni ensimmäinen vierailu Hämeen linnassa

.



Linnat on mukavia paikkoja vierailla ja niihin kaikkiin liittyy oma tarinansa. En kyllästy käymään Olavinlinnassa, joka  on lähilinnani. Tänä vuonna osallistuin Oopperajuhlien juhlamessuun, joka on huikea kokemus myös musiikillisesti. Suosittelen. Kuva messusta alla.

 

Pirttimäen ulkoilualue Bodom-järven luoteispuolella on aivan mahtava lenkkeilykohde. Eipä uskoisi että pääkaupunkiseudullakin näin hienoja maastoja.

Espoon Träskända on valtakunnallisesti merkittävimpiä maisematyylisiä kartanopuistoja maassamme. Puistoon liittyy myös ainutlaatuinen vuonna 1961 perustettu luonnonsuojelualue. Träskända on loisteliaan historiansa vuoksi monille espoolaisille tuttu, mutta tänne kannattaa matkata vähän kauempaakin. Puistossa ja sen viereisellä luonnonsuojelualueella kasvaa runsaasti kookkaita ja vanhoja puita, jotka jo yksin antavat riittävästi perusteluja retkelle. (http://retkipaikka.fi/vapaa/espoon-traskanda-ja-sen-puujattilaiset/)

 

Kesällä on ihanaa viettää aikaa mahdollisimman paljon ulkona. Omalla terassillakin ehdin istuskella jonkin verran. Mukavaa hörppiä päiväkahvit pihalla lämpiminä päivinä. Nurmikonleikkuuta, kukkapenkkien perkuuta ym. pihahommia kiva puuhastella kun ei ota liikaa stressiä niistäkään.

Lomallani sain virkistyä myös hengellisesti jokavuotisessa New wine-kesätapahtumassa. Rentoa menoa, voimallista ylistystä, hyvää hengellistä opetusta ja ihania hetkiä samanhenkisten ihmisten kanssa Himoksen kauniissa maisemissa. Minulle tästä kesätapahtumasta tullut hyvin tärkeä. Tänä vuonna kokemus oli aivan erityinen ja koin Jumalan puhuvan ja vahvistavan tietyissä elämän valinnoissa erityisesti.

Liikunnallinen ihminen kun olen, ei voi olla lomaa ilman lenkkeilyä ja liikuntaa. Sopivassa suhteessa rentoutumista sekä liikuntaa, siitäpä on lomani ja vapaa-aikani rakennettu. Himoksen rinteillä on sopivasti haastetta lenkkeilyllekin.

Ulkona syöminen ystävien ja läheisten kanssa on kesään ja lomaan kuuluva juttu. Tässä nautiskelen herkullista sienirisottoa Isossa Vasikkasaaressa, joka on yksi mukava pääkaupunkiseudun ulkoilusaari. Siellä on ihana ravintola nimeltään Gula villan. Pääkaupunkiseudulla on paljon mahdollisuuksia päästä merelle veneellä edullisesti. Tämäkin venematka maksoi vain 5 euroa edestakaisin Haukilahden rannasta.

 

Kiitos Taivaan Isä ihanasta ja virkistävästä lomasta! Anna voimia myös arkiseen työhön ja elämään. Kiitos rakkaista ihmisistä ja ystävistä, joiden kanssa on hyvä olla. Auta minua joka päivä muistamaan että kaikki hyvä tulee sinulta

.

pohdintoja elämästä

26.9 Millä ruokit itseäsi

Olet sitä mitä syöt, sanotaan. Sipsit, makeiset ja roskaruoka saavat olon ja kehon tuntumaan kurjalta. Ravitsevan ja terveellisen aterian jälkeen ei tule ähkyä vaan hyvä olo. Oletko huomannut miten paljon me mietimme sitä, mitä suuhumme laitamme, miten kehoa huollamme tai kiloja karistamme? Mutta mietimmekö yhtä paljon sitä, millä sieluamme ja mieltänne ruokimme? Millaisten ajatusten ja asenteiden annamme juurtua mieleemme?

Millaisia ohjelmia katselet tv:stä tai millaisia kirjoja luet? Antavatko ne sinulle energiaa, iloa ja hyvää oloa? Vai nostavatko ne sinussa aggressiivisuutta tai aiheuttavat  kyynisyyttä? Moni on sanonut ettei viitsi katsella tai kuunnella uutisia, koska niistä tulee niin kurja olo. Maailmassa on niin paljon hätää, tuskaa, sotia, työttömyyttä, taloudellisia vaikeuksia ja kärsimystä. Voi olla, että teet sellaista työtä jossa näet joka päivä kärsimystä, kohtaat kipua ja raskaita asioita. Helposti oma mielikin voi vaipua synkkyyteen ja kyynisyyteen: onko maailmassa enää mitään hyvää, kaunista tai oikeudenmukaista?

Väitän, että voimme pitkälti valita sen millä mieltämne ruokimme tai millaisten ajatusten annamme asettua sisimpäämme. Ajattelemmeko ja puhummeko ihmisistä hyvää vai pahaa? Millaista ilmapiiriä levitämme ympärillemme?  Mieti ja kuulostelepa seuraavan kerran työpaikan kahvipöydässä millainen ilmapiiri on. Mieti miten sinä voisit omalta osaltasi lisätä iloa, toivoa ja rohkeutta jonkun kohtaamasi ihmisen elämään. Voisiko jonkun askel nousta kevyemmin sinut kohdattuaan.

Mietipä elämäsi valintoja uusin silmin. Mitkä asiat antavat sinulle energiaa, mitkä tuovat iloa? Onko elämässäsi asioita, jotka kuormittavat ja saavat sinut voimaan pahoin? Olisiko niistä mahdollisuutta luopua?  Mitkä harrastukset voimaannuttavat, millaiset ihmissuhteet saavat sinut voimaan hyvin? Luovu asioista tai tavoista jotka eivät ravitse vaan aiheuttavat huonoa oloa. Kaikkea emme voi toki valita, kuten perheenjäseniämme, mutta asenteemme voimme. Et voi aina poistaa kärsimystä tai muuttaa olosuhteitasi, mutta voi valita asenteesi niihin.

Omassa työssäni sairaalapappina olen jatkuvasti kärsimyksen, kivun ja sairauden äärellä. Jottei kärsimys tekisi minua kyyniseksi, olen opetellut katselemaan ja valitsemaan elämässäni asioita jotka antavat minulle iloa, toivoa ja energiaa. Rakastan luontoa. Ruokin mieltäni kauniilla maisemilla ja väreillä. Kun kuljen luonnossa, pysähdyn välillä katselemaan ja ihmettelemään luonnon yksityiskohtia ja usein kuvaan kauniita maisemia. Värit ovat tulleet hurjan tärkeiksi voimaannuttaviksi asioiksi itselle. Valitsen värikkäitä vaatteita.  Tykkään punaisesta väristä hiuksissani, joka jo itsessään saa minut tuntemaan itseni voimakkaaksi ja energiseksi.

Pyrin lukemaan kirjoja ja katselemaan elokuvia, joista jää hyvä ja toiveikas olo. Luen joka aamu Raamatusta voimasanoja Jumalalta ja pyydän viisautta sekä johdatusta päivääni. Hiljennyn, rukoilen ja kiitän kaikesta hyvästä mitä minulla on. Kiitollisuus on onnen salaisuus. Kun alkaa kiittämään siitä, mitä omistaa, ei voi olla katkera tai kyyninen. Kokeile!

Pidän huolta itsestäni, kehostani ja mielestäni liikkumalla, syömällä terveellisesti, käymällä hieronnassa ja kampaajalla. Jos en rakasta itseäni, en voi rakastaa muitakaan. Kuuntelen ylistysmusiikkia ja tunnelmoin kynttilän valossa. Opettelen kuuntelemaan Jumalan lempeää ja rakastavaa ääntä hiljaisuudessa. Iloitsen siitä, että elän ja hengitän. Nautin kuutamokävelystä unelmoiden ihanista asioista. Nautin takkatulen lämmöstä viinilasillisen äärellä.

Ehkä juuri kuoleman ja kärsimyksen voimakas läsnäolo elämässäni ja työssäni on saanut minut tarttumaan elämään ja hetkeen entistä vahvemmin. Jokainen päivä ja hetki on lahja. Osaanko kiittää siitä arjen hankaluuksienkin keskellä..

Voi tuntua hullulta, että kirjoitan tätä kaikkea yhden elämäni raskaimman kriisin keskellä. Pimeys käy välillä ylitseni niin voimallisesti ettei meinaa jaksaa haparoida valoa kohti. Silti ja ehkä juuri siksi olen  yhä vakuuttuneempi siitä, että mitä tummemmissa ja syvemmissä vesissä on kahlannut, sitä kirkkaammin kykenee näkemään valon ja iloitsemaan siitä. Ja kaiken ahdistuksenkin keskellä tiedän, että olen Korkeimmissa käsissä ja minusta pidetään huolta.


Jeesus sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12)

liikunta · pohdintoja elämästä

Liikunnan iloa ja mielihyvähormoneja hiihtolomalla

Kevät on tänä vuonna tosi aikaisessa. Lunta ei ole nimeksikään, mutta sisävesien jäät ovat parhaimmillaan. Kävin tänään retkiluistelemassa Oravista Porosalmelle lähes 40 km nauttien loman toiseksi viimeisestä päivästä ja ihanasta auringosta. 🙂

Tämä talvi on ollut hyvin erikoinen. Vain pari viikkoa kunnon pakkasta ja lumista säätä. Meidän talonrakennusprojektille se on ollut erinomainen juttu, mutta talviliikunnan harrastamiselle ei. Helmikuussa ehdin 2 kertaa hiihtämään, ennen kuin ladut katosivat lumien sulettua. Retkiluistelua olen harrastanut useammin. Lumet ovat tosiaan nyt täältäkin lähes sulaneet, joten hiihtämään ei hiihtolomallakaan näillä korkeuksilla pääse. Viikko sitten oli aivan vesisadekeli ja vesi nousi jäällekin. Onneksi viime päivinä on ollut yöpakkasia, joten luistelubaanat on saatu kuntoon jälleen.

20140301-182156.jpg
Luistelubaana oli tosi hyvässä kunnossa. Mennessä koin vauhdin hurmaa myötätuulessa. Tulomatkalla vastatuuli antoi vastusta ja sai potkutella luistimilla ihan kunnolla. Hyvin kuitenkin jaksoin syötyäni Porosalmen päässä herkullisen lohikeittolounaan.
20140301-182214.jpg
Luonto ja jää oli niin kaunista ja valokuvauksellista, että jo niiden katsominen sai mielihyvähormonit hyrräämään. En saanut otettua kuin muutaman kuvan, koska puhelimesta loppui virta. Jostain syystä puhelimeni ei tykkää kylmästä.
20140301-182223.jpg
Jää oli upean näköistä kun ei ollut lunta. Siellä pystyi luistelemaan pitkin ja poikin reitin ulkopuolellakin. Moista näkyä en muista aiemmin nähneeni. Aivan huikean näköistä!
20140301-182232.jpg
Näyttää niin keväiselle kun puissakaan ei ole lunta ja kalliot ovat paljaina. Ihana harrastus näillä korkeuksilla tämä retkiluistelu. Saa olla kuin osa luontoa jäällä kiitäessä ja kevätaurinko lämmittää ihanasti mieltä ja kehoa. Huippuelämyksiä!
20140301-182242.jpg
Luistelun jälkeen kävin Oravin rannassa saunassa ja pulahdin avantoon pari kertaa. Ihana tunne! Kyllä lähti mielihyvähormonit jylläämään! Ihania elämyksiä loppulomalla! Mukavan raukea olo kotiin tullessa. Niin kiitollinen mieli jälleen kerran kun saa asua juuri tällä seudulla. Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa! Mindfullnesia parhaimmillaan. 🙂
pohdintoja elämästä

Ilo irti talvesta

Tulihan se talvi viimein! Kyllä vuodet on erilaisia. Lyhyen elämäni aikana en muista koskaan aiemmin vastaavaa talven tuloa, eli ettei taimmikuun alussa olisi ollut lunta. No, nyt sekin on nähty ja koettu. Kyllä tuntui pimeä ja kaamos pitkältä ja loputtomalta, ennen kuin lumi toi valon tullessaan. Minusta tuntuu, että pitkän kaamoksen jälkeen lumi ja valo ilahduttavat entistä enemmän.

Nyt kun ei ole vielä paljon lunta, kahlasimme Omppu-koiran kanssa rannassa. Omppu nautti lumessa kierimisestä kuin pikkulapsi ikään. Kaislojen keskellä oli hauska kulkea. Aiemmin päivällä olin käynyt Punkaharjulla retkiluistelemassa lähes 20 km. Ulkoilmasta saa virtaa!

Olin syksyllä ajatellut, että tällä talvikaudella pääsen aloittamaan retkiluistelun jo hyvissä ajoin elikä joulukuussa. Toisin kuitenkin kävi kun järvet ei jäätyneetkään. Mutta nyt on hyvät jäät ja kiva kiitää pitkin baanaa. Ihan hulluna tykkään tuosta lajista. 

Kaislat lumessa Kerimäen rannassa
Omppukoira on talven ystävä! Hulluna pinkoo lumessa ja möyrii. Hauska katsella mokomaa menoa!

Hiihtämään en ole vielä ennättänyt, eikä kunnollisia latuja ole monin paikoin ollutkaan. Pitänee hiihtokausikin yrittää avata pikimmiten.

20140202-170843.jpg
Kyllä luonto on kaunis talvellakin! Aurinkoisella säällä on ollut aivan huikaisevaa näkymää kovalla pakkasella. Niin upeat lumen kuorruttamat puut. En ole vain kerinnyt kuvia ottamaan, mutta mieleni sopukoihin olen tallettanut.
Reipas lenkkikaverini Omppu

Oiken odotan niitä ihania aurinkoisia kevätpäiviä jäällä.

Järvimaisemaa Punkaharjulta

Jännä asia, miten ulkoilmasta saa virtaa. Kun liikkuu raikkaassa talvisäässä jonkun aikaa, niin tuntuu että sisälle tullessa on helpompi tarttua jopa keljuihin kotitöihin. Tänään ilahdutan itseäni ja läheisiäni leipomalla korvapuusteja. Varmasti maistuvat reippailun jälkeen. 🙂

Hyvän mielen puusteja! 🙂 Uudella Kitchen Aid-monitoimikoneella syntyy taikina nopeasti eikä tarvitse sotkea kättä taikinaan. Tulee leivottua useammin kun ei ole niin vaivalloista kuin ennen. Uunin päällä nousee taikina nopeasti. Ei kun syömään!
Retkiluisteluun hurahtanut nainen
pohdintoja elämästä

21.9 Syksy etenee

20130921-203339.jpg
Syksyä piristämään hankin fleecevuoriset Nokian kumpparit.

On ollut tosi lämmin ja kaunis kesä ja syksy. Tuntuu, että kesä vain jatkuu ja jatkuu. Tosin tällä viikolla on ollut selvästi jo syksyä ilmassa. Lehdet ovat alkaneet muuttaa väritystään ja vettäkin on satanut.  Tänään päätin hommata itselleni kumisaappaat syyslenkkejä piristämään. Karpalon värisillä saappailla kelpaa tarpoa metsässä haukun kanssa. Rakastan asuinpaikkaani, koska lähes kotiovelta pääsen metsäpolulle. Tässäpä muutamia kuvia lenkin varrelta.

20130921-203356.jpg
kaunis mutta myrkyllinen
20130921-203416.jpg
kaunista syysmaisemaa
20130921-203432.jpg
Silmä lepää lenkkimaisemissa
20130921-203614.jpg
Luonto kertoo Luojastaan
20130921-203738.jpg
näkymä lammelle
20130921-203940.jpg
puut muuttavat väriä
20130921-214518.jpg
Olen aina ajatellut olevani kesäihminen, mutta täytyy sanoa että syksyssäkin on oma viehätyksensä. Puolukoitten keskellä tarvoimme koiran kanssa. Ämpärillisen niitä itsekin eräänä päivänä keräsin, enempää ei mahdu enää pakastimeen. 🙂
20130921-214403.jpg
syksyn satoa metsä tulvillaan

 

20130921-214342.jpg

20130921-214502.jpg
puolukkakanto 🙂

 

20130921-214429.jpg
syksyiset lehdet kimaltaa auringossa kauniisti

 

20130921-214323.jpg
ojan ylityspaikka

20130921-214309.jpg

20130921-204253.jpg
kaunis sinitaivas pilvenhattaroineen

Kiitollisuus on päällimmäisenä mielessä ulkoilmassa kävellessäni. Niin kauniin syksyn on Taivaan Isä meille suonut. Miten paljon voimaa saa lämmöstä, valosta, väreistä! ihanaa kun on 4 vuodenaikaa. Jokaisessa oma viehätyksensä. Vähitellen luonto valmistautuu talvilepoon ja samalla saa itsekin vähän hiljentää tahtia ja ottaa levollisemmin. Sytytellä kynttilöitä syysiltojen tunnelmavaloiksi, käpertyä peiton alle lukemaan kirjaa tai katsomaan hyvää elokuvaa.  Nautinnollista syysaikaa sinulle lukijani!

sekalaista

Koskia laskemassa

20130607-215631.jpg
Seurakunnan virkistyspäivä suuntautui tänä vuonna Lieksaan Ruunaan koskia laskemaan. Näin varustauduimme puuveneeseen sadeviitoilla.
20130607-215715.jpg
Tässä vaiheessa vielä nauratti. Edellisen kerran olin melonut kosket kumiveneessä. Tällä kertaa ajattelin päästä helpommalla puuveneessä.
20130607-215608.jpg

20130607-215733.jpg

20130607-215755.jpg
Ihania maisemia matkan varrella
20130607-215920.jpg
Kaunista Suomen luontoa
20130607-220035.jpg
vene kuohuissa
20130607-220059.jpg
Mieli lepää ja virkistyy näitä maisemia katsoessa
liikunta

1.4 Endorfiineja luonnosta

20130401-193354.jpg
On ollut ilmojen puolesta ihan huippu Pääsiäinen! Aurinko on paistanut joka päivä! 2. Pääsiäispäivänä päätin kokeilla mihin kunto riittää.. Lähdin Oravista Rantasalmelle päin retkiluistelemaan.
20130401-193429.jpg
Matkaa kertyy yhteen suuntaan 19 kilometriä! Auringon ja kauniiden maisemien siivittämänä matka taittui mukavasti. 🙂
20130401-193441.jpg
Baana olikin tosi hyvässä kunnossa kuten kuvasta näkyy. Muutaman kilometrin matkalla laivaväylällä oli vähän huonompikuntoista, mutta paluumatkalla sekin parani ”höyläauton” tasoittamisen jälkeen.
20130401-193450.jpg
Muutaman kuvan maltoin ottaa vauhdissa kun taivas niin houkuttelevasti sinersi. 🙂 
20130401-193502.jpg
Lomakeskus Järvisydän jo häämöttää edessä. Se on muuten upea paikka, kannattaa tututustua. http://www.jarvisydan.com/
Nautin herkullisen lounaan ja sen jälkeen olikin mukava suunnata paluumatkalle. 38 kilometriä taittui lopulta mukavasti ja tuttujakin tuli matkalla vastaan.
20130401-194840.jpg
Koivu ja sinitaivas!

 

20130401-195248.jpg
Tässä toisenlaista endorfiinien metsästystä. Mieheni ja veljeni kahvakuulailevat Virtasalmella Pääsiäissunnuntaina

 

20130401-202355.jpg
Kahvakuulatreenin jälkeen maistuivatkin pihasaunan löylyt makeilta! Ihania elämyksiä. Eikä maksa paljon! 🙂

Mitä ne endorfiinit oikein ovat:

Endorfiinit ovat elimistön tuottamia hormoneja tai välittäjäaineita, jotka stimuloivat samoja reseptoreita kuin opiaatit. Endorfiinit vähentävät kivuntunteita.Elimistö tuottaa endorfiineja etenkin unen aikana. Endorfiineja vapautuu myös esimerkiksi pitkäkestoisen liikunnan, mielimusiikin kuuntelun, nauramisen, itkemisen, seksin ja akupunktiohoidon yhteydessä. Myös auringonpaiste ja voimakkaat mausteet sekä kaakao lisäävät endorfiinien eritystä. (Lähde Wikipedia)

liikunta

26.1.2013 Liukkaasti eteenpäin

Vuosi on käynnistynyt niin vauhdikkaasti, ettei meinaa perässä pysyä. 🙂 Viikon päästä jo helmikuu! Niinhän se usein on, että kun loman jälkeen pääsee kiinni arjen rutiineihin, aika hurisee vauhdilla eteen päin. Kunnes taas seuraava loma edessä.  Vuoden vaihtuessa tekee usein mieli aloittaa tai kokeilla jotakin uutta. Tänä vuonna tuo uusi asia omalla kohdallani on luisteluhiihto. Ostin elämäni ensimmäisen luistelusuksipaketin ja päätin opetella uuden tavan hiihtää.  Nyt olen hiihtänyt noin 10 kertaa ja täytyy sanoa, että on se vaan kivaa. On hienoa huomata kehittyvänsä kerta kerran jälkeen niin, että luistelu sujuu entistä rennommin ja taloudellisemmin. Ylämäkiluistelu vaatii vielä treenaamista, mutta onhan tässä koko elämä aikaa opetella.

Parasta on, että ladulle pääsee lähes suoraan kotiportilta. Ei ole sitäkään tekosyytä, ettei jaksa lähteä ajelemaan hiihtoladulle. Kunhan kevätaurinko alkaa lämmittää, niin johan sitä saa hurjasti energiaa ja intoa ladulta. Minä, joka sain koulun hiihdoista ”trauman” monen muun tapaan, olen nyt löytänyt uuden iloisemman tavan hiihtää. Kiirettä ei ole minnekään, vaan tärkeintä oma hyvältä tuntuva tahti. Mieli lepää, keuhkot saavat happea ja raitis ilma saa endorfiinit liikkelle. Moni pyyhältää luistelulenkillä vauhdilla ohitseni, mutten anna sen haitata. Pääasia, että itsellä hyvä mieli ja olo. Raikas keväinen ilma tekee ihmeitä mielelle ja keholle! 🙂

Olen päättänyt tänä vuonna aivan kuin uuden vuoden lupauksena opetella kuuntelemaan itseäni enemmän, huolehtimaan itsestäni ja hyvinvoinnistani paremmin. Tahdon ajatella asioista myönteisesti. Ajatuksilla on valtava voima kuten sanoillakin. Tahdon opetella tekemään asioita kiireettömästi, hidastaen nauttia hetkestä. Haluan tehdä asioita, joista saan energiaa ja karsia asioita jotka saavat negatiivista väreilyä aikaan mielessäni. Tahdon rukoilla enemmän ja kuunnella Jumalani ääntä ja johdatusta. Tahdon käydä luottavaisesti kohti tulevaisuutta ja opetella kiittämään enemmän kaikesta siitä hyvästä mitä olen saanut.

Keväinen virsi 568:

                     Oi kuinka kevät säteilee elämän riemuaan.

Maa onnellinen iloitsee ja loistaa puvussaan,

ja loistaa puvussaan.

Sinua, Luoja, ylistän taas kevään voimasta.
Teet työsi ihmeteltävän ja siunaat luotuja,
ja siunaat luotuja.

Tuot ilmi jumalalliset ja jalot ihmeesi.
Myös kylmät, kuolleet sydämet luot, Herra, uudeksi,
luot, Herra, uudeksi.

Oi uskon pyhää hehkua ja kukkaa rakkauden
ja rukouksen tuoksua! Soi riemu laulujen,
soi riemu laulujen.

Tee, Luoja, Henki, ihmeesi näin myöskin minussa.
Voimalla armonlähteesi nyt minut uudista,
nyt minut uudista.

Thomas H. Gill 1867.  Suom. Niilo Rauhala 1984. Virsikirjaan 1986.

 

liikunta

Ulkoilun huumaa!

img_1644

Olimme koko perheellä aurinkoisella jäällä luistelemassa. Lapsetkin jaksoivat luistella monta kilometriä retkiluisteluväylää. Aurinko lämmitti ihanasti ja olo oli auvoinen! 🙂 Luistellessa oli mukava rupatella niitä näitä. Luistelun jälkeen kahvi ja pulla maistuivat ihanalta. Nää on niitä elämän pieniä ihania nautintoja. Kyllä valo tekee taas mielelle hyvää! Kevät on minusta ihana vuodenaika. Ulkoilmassa liikkuminen antaa ihmeellisesti voimia ja virkistystä.

Muistan pari vuotta sitten kun syvä suru oli tullut elämäämme läheisen yllättävän kuoleman vuoksi, pyrin joka päivä sairauslomallakin tekemään kävelylenkin. Vaikka monesti tuntui ettei olisi millään jaksanut pukeutua ja lähteä ulos, niin ihmeellisesti raikkaassa kevätilmassa liikkuminen piristi. Noilla lenkeillä myös koin aivan kuin yhteys Jumalaan olisi ”toiminut” paremmin. Vaikka en paljon jaksanut rukoilla, tunsin Jumalan rakkaudellista ja lohduttavaa läsnäoloa hyvin voimakkaasti juuri noiden lenkkien aikana

Monelle luonto ja metsä voikin olla jonkinlainen kirkko tai ulkona liikkuminen hyvin hengellinen kokemus. Minusta on ihana tehdä pitkiä lenkkejä ja ”jutella” samalla Taivaan Isälle. Välillä kuulen hänenkin puhuvan ajatuksissani minulle ja moni asia mielessäni selkenee. Luonto on Jumalan luoma ja suuri voiman lähde meille. Miten ihanasti Jumala on luonut maailman ja antanut meille neljä erilaista vuodenaikaa. Jokaisessa niissä on oma viehätyksensä. Nyt nautitaan keväästä. Ei sen yli tahtoisi hypätä vaikka tietääkin että kesä on tulossa. Riemullisia ulkoiluhetkiä sinulle myös!