Suvi siunausta tulvillaan

Kesä tuli tänä vuonna aikaisin. Lupiinit jo kukkivat ja kohta varmaan saadaan mansikoita vaikka on vasta kesäkuun alku. On ollut ihanaa nauttia toukokuisesta lämmöstä vaikkei loma vielä olekaan. Viime kesä oli niin viileä että lämpö on tullut todella tarpeeseen. Ei tarvitse koko ajan odottaa että milloin se kesä tule, vaan saa nauttia ja iloita jo nyt ennen lomaa lämpimistä päivistä. Suvivirren sanoitus  osuu niin kohdalleen, vaikka ateisteilla onkin tarve riisua siitä kaikki hengellinen sisältö pois. Minä uskon että Jumala on luonut maailman ja ihmisen ja pitää myös luomakunnastaan huolta.

Alkukesällä olen kävellyt paljon luonnossa ja veden äärellä. Se on minulle mindfullnesia parhaimmillaan. Lintujen laulua kuunnellessa murheet unohtuvat ja huolet lentävät pois. Mieli täyttyy kiitollisuudella siitä että saa elää! Hetkeen tarttuminen on tärkeää. Se, että osaa olla läsnä juuri siinä hetkessä ja paikassa  missä kulloinkin on, eikä mieli harhaile menneessä tai tulevassa. Tähän tähtäävät myös tietoisen läsnäolon harjoitukset. Nykyihmisen on niin vaikeaa pysähtyä hektisen menon keskellä, että sitäkin täytyy jo opettaa erilaisin harjoituksin.

Voiko olla ihanampaa kuin istua lämpöisellä kalliolla ja kuunnella laineiden liplatusta? Siinä on jotakin hurjan terapeuttista. Parempaa on vielä jos voi liottaa varpaitaan vilpoisassa vedessä. On ihanaa tuntea iholla lämpimien auringonsäteiden hellä hyväily.

Moni jolla ei ole varaa matkustaa lomallaan,  kadehtii toisten ulkomaanmatkoja. Ihan suotta.  Luonnossa liikkuminen ei maksa mitään. Minusta kesällä on ihan parasta olla kauniissa koto-Suomessa. On ylellisyyttä meille maalla asuville saada elää näin huikean hienossa ympäristössä. Ymmärrämmekö miten rikkaita olemme kun saamme nauttia puhtaasta luonnosta? Monet matkustavat kaukaa maan ääristä kokeakseen sen mikä meille on jokapäiväistä.

Luonnossa liikkuminen tekee hyvää sekä mielelle että keholle. Uskon että ihminen on tarkoitettu elämään ja liikkumaan luonnossa. Loihan Jumala ihmisen kauniiseen paratiisiin. Moni hakeutuu luontoon luonnostaan esimerkiksi silloin kun on stressaantunut tai käy läpi rankkoja vaiheita elämässään. Luonto hoitaa lempeästi kulkijaa. Sade huuhtelee kyyneleet kasvoilta. Luonnossa mieli kirkastuu ja voi löytää uusia oivalluksia ja ideoita. Toivo voi astua elämään uudella tavalla kun pysähtyy kuuntelemaan Jumalan puhetta luonnossa ja luonnon kautta.

Minä kohtaankin luonnossa Luojani. Rukous nousee luonnon helmassa luontevasti huuliltani, erityisesti kiitos ja ylistys kaikesta hyvästä ja kauniista mistä saan nauttia. Elämä on suuri lahja josta on syytä kiittää joka päivä. Kauniiden kukkien ja pensaiden katseleminen kotipihassakin tekee mielen iloiseksi. Kauneus voimaannuttaa.

Olen monesti miettinyt miten ihmeellinen paikka mahtaakaan olla taivas. Kun jo maanpäällä saamme elää näin ihanassa luonnon paratiisissa, mitä ihmeellisyyksiä voikaan olla taivaassa. Kerran sen saamme nähdä, kunhan ensin osaamme nauttia näistä rikkauksista, joita Jumala iloksemme suonut.

Ylistä Herraa, minun sieluni! Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet! Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia, valo ympäröi sinut kuin viitta. Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle. Sinä otat pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulten siivillä. Sinä perustit maan lujasti paikoilleen. Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet, vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa. Ne juottavat kaikki maan eläimet, villiaasikin saa sammuttaa janonsa. Niiden äärellä asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvissä vesien partailla.

Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä, ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää. Sinä kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi, että hän saisi leipänsä maasta. Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi,öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.

Lukemattomat ovat tekosi, Herra. Miten viisaasti olet ne tehnyt! Koko maa on täynnä sinun luotujasi. (Psalmista 104)

Advertisement

Elämän tarkoituksen äärellä

Työssäni kuulen paljon ihmisten elämäntarinoita ja monenlaisia elämänkohtaloita. Etenkin elämän loppupuoliskolla ihmisellä on suuri tarve katsella elämäänsä taaksepäin ja saada se jollakin tavalla valmiiksi. Jotta ihminen voisi integroida oman elämänsä tapahtumat kokonaisuudeksi nimeltään ”minun elämäni”, saattaa hän joutua tekemään psyykkistä työtä ja käsittelemään mm. kipeät menetykset jotta voisi hyväksyä ne osaksi elämäänsä.

Myös vakavasti sairastunut pohtii: miten ja mihin elämäni on mennyt? Kuinka olen aikani käyttänyt? Elämä ei ehkä sujunutkaan sillä tavalla kuin parikymppisenä toivoi sen menevän. Nuorena tehdyt elämänvalinnat saattoivat osoittautua pitkässä juoksussa huonoiksi ja kestämättömiksi. Tai elämään tuli niin isoja kriisejä ja pettymyksiä joita on vaikea edelleen hyväksyä.

Jokainen ihminen suhtautuu yksilöllisesti elämän kriiseihin, sairauteen tai vanhenemiseen. On niitä jotka ovat kiitollisia että saivat elää rikkaan elämän ja että uskalsivat kuunnella sisintään ja elää rohkeasti unelmiaan toteuttaen. He eivät sure elämästä luopumista vaan ymmärtävät että heidän aikansa on lähteä. Olen kohdannut myös niitä jotka sairasvuoteella kuulostavat elämäänsä pettyneiltä ja katkeroituneilta. He kokevat että elämä on loppumassa kesken ja heillä on paljon ns. elämätöntä elämää. Viimeksi mainitut ihmiset ovat saattaneet elää elämäänsä turvallisuushakuisesti peläten riskinottoa, eivät ole ehkä uskaltaneet heittäytyä elämän mahdollisuuksiin vaan kokevat joutuneensa luopumaan unelmistaan erilaisista syistä. Joku uhrasi elämänsä lapsilleen tai aviopuolisolleen ja tuli katkeraksi kun ei saanutkaan uhrauksistaan kiitosta heiltä.

Miten sinä eläisit jos tietäisit elämäsi päättyvän vaikkapa kymmenen vuoden päästä? Mitä asioita näkisit tärkeäksi elämässäsi? Mihin asioihin keskittyisit? Mitkä asiat jättäisit vähemmälle? Mikä loppujen lopuksi on elämässä tärkeää? Näitä kysymyksiä olisi hyvä pohtia aika ajoin. Tehdä ikään kuin päivitystä elämästään.

Minä väitän että mielenrauha ja levollisuus ovat asioita, joita kannattaa elämässään tavoitella. Levollisuus on olotila, jossa on läsnä käsillä olevassa hetkessä. Usein elämme menneessä tai tulevassa emmekä ole läsnä tässä hetkessä.

Mitkä asiat tuovat sinulle mielenrauhaa ja onnellisuutta? Suosi niitä. Kartta levottomuutta aiheuttavia asioita siinä määrin kuin voit. Stressi lisää sairastumisen mahdollisuutta ja siksi on tärkeää oppia rentoutumaan. Mielenrauhaa ei tuo vertailu toisiin tai kilpailu toisten kanssa siitä kenen elämä näyttää menestyksekkäämmältä. Iloitse ja kiitä niistä asioista, jotka ovat elämässäsi hyvin. Kiitollisuus lisää henkistä hyvinvointiasi.

Elämän onni on pienissä hetkissä jotka tuovat iloa ja kiitollisuutta. Hetkissä jolloin saat rakastaa ja koet olevasi rakastettu. Rakkauden tuhlaaminen ei koskaan harmita. Se mitä ihmiset eniten kuolinvuoteellaan surevat on, miksi eivät panostaneet enemmän yhteiseen aikaan rakkaidensa kanssa. Meillä on vielä mahdollisuus. Tartutaan siihen!

Tuhlaa rakkautta, iloitse ja tartu hetkeen! Elämä on nyt! Jokainen hetki on lahja. Älä murehdi ja pelkää tulevaisuutta. Asioilla on tapana järjestyä. Olet Korkeimman suojassa. Sinusta pidetään huolta.

Ajatuksia somesta ja vuorovaikutuksesta

Olen sosiaalinen ihminen ja viihdyn toisten seurassa. Vuorovaikutukseen ihmisten kanssa on nykyään lukemattomia mahdollisuuksia toisin kuin muutama vuosikymmen takaperin. Ihminen voi helposti viettää päivän tapaamatta yhtään ihmistä livenä mutta olemalla yhteydessä kymmeniin, jopa satoihin henkilöihin sosiaalisen median kautta.  Monelle yksinäiselle ihmiselle sosiaalinen media voikin ollakin pelastus. Toisaalta somemaailma voi vieroittaa todellisesta elämästä.

Olen pohtinut viime aikoina omaa suhdettani sosiaaliseen mediaan ja mm. facebookiin. Minulla on tili myös Twitterissä, jota en ole tosin käyttänyt oikeastaan ollenkaan ja instagramiin kyllästyin heti alkuunsa. Aikaakaan ei riitä joka ”tuutissa” roikkumiseen. Koska en katso tvtä oikeastaan ollenkaan niin naamakirjasta tuli jossain vaiheessa minulle jonkinlainen rentoutumis- ja nollauskeino työpäivän jälkeen. Toisten päivityksiä selatessa fb sai ajatukset muualle. Sitten huomasin kuormittuvani lisää ja väsyväni tunnekuormasta joka tarttui naamakirjasta. Päivitysten lukeminen ei virkistänytkään mieltäni enkä jaksanut sieltä ylitse vyöryvää informaatiotulvaa. Kaipasin enemmän mieleni tyhjentämistä ja rauhoittamista.

Mietin, miksi minun pitäisi olla tietoinen siitä mitä puolituttuni söi lounaaksi tai millaiset uudet kengät hän hankki. Kun informaatiotulva on jo muutenkin median kautta valtaisa, onko minun vielä lisättävä sitä täyttämällä mieleni tiedoilla joita ilmankin tulisin toimeen? Aloin pohtia: millä mieleni täytän ja mistä voimaannun? Olisiko olemassa joku rentouttavampi tapa palautua työpäivän stressistä kuin päivitysten selaaminen? 🙂 Lopulta metsälenkki osoittautui paremmaksi palautumiskeinoksi henkisen työn tekijälle kuin somessa surffailu.

Facebookissa oloaikanani olen ollut aika aktiivinen päivitysten tekijä. Sosiaalisena ihmisenä olen myös kokenut hyvänä pitää sitä kautta yhteyttä etäisimpiinkin tuttaviin. Olen käynyt messengerin kautta tai keskusteluryhmissä hyvinkin syvällisiä keskusteluja joten en toki väitä somen olevan vain pinnallinen vuorovaikutuskanava. Naamakirjaan on linkitetty paljon myös hyviä asiatekstejä joita en olisi muuten bongannut. Ymmärrän myös että on ilo jakaa kuvia lapsista ja lapsenlapsista vaikka tässä suhteessa olisi hyvä käyttää harkintaa. Omien lasteni tultua teini-ikään jouduin tekemään kovan työn saadakseni netistä pois kaikki heidän ”nolot” lapsuusajan kuvansa. Nykyään he eivät enää anna lupaa julkaista kuviaan. 😊

Minulle on ollut koko ajan tärkeää julkaista naamakirjassa vakaumukseni mukaisia päivityksiä ja linkkejä sekä pitää esillä blogiani. Koen että minulla on jollakin tasolla halu vaikuttaa ja pitää esillä asioita jotka koen tärkeiksi. Kun olen oivaltanut mielestäni jotakin tärkeää, on tullut halu jakaa se muiden kanssa. Ehkäpä vaikuttaminen on myös osa kutsumustani. Aika ajoin mieleeni tulee jokin teema, josta haluan kirjoittaa ja jonka haluan  myös jakaa. Kouluikäisestä saakka olen tykännyt kirjoittamisesta js se on minulle merkittävä tapa ilmaista itseäni. Erilaiset sosiaalisen median kanavat mahdollistavat nykyään eri tavalla ajatusten julkaisemisen ja esillä pitämisen.  Olen saanut kirjoituksistani myönteistä palautetta ja se motivoi minua esimerkiksi päivittämään blogiani.

Viime aikoina olen ollut ristiriitaisissa ajatuksissa Facebookin suhteen. Olen pohtinut keiden kanssa tahdon jakaa yksityiselämääni? Olen  pohtinut mitä fb minulle merkitsee ja miksi olen siellä?  Millaisia päivityksiä naamakirjaan laitan ja miksi? Onko minulla tarve hakea tekemisilleni arvostusta tai hyväksyntää tykkäämisten kautta? Miksi jokaisesta reissusta tai syömästäni leivoksesta pitäisi laittaa kuva naamakirjaan kuten jotkut tuntuvat tekevän? Tuleeko eletty elämä todemmaksi kun se on julkaistu netissä? Näyttävätkö hienot päivitykset sen, että elämäni on mallillaan? On selvää, että Fb voi ruokkia narsismia ja kateuttakin.  Onhan tutkimuskin osoittanut että joitakin fb masentaa. Joku jolla menee elämässä huonosti voi masentua toisten hehkuttamista ulkomaan matkoista tai onnellisesta parisuhteesta. Oma elämä voi alkaa näyttää tylsältä ja merkityksettömältä toisten esittämän luksuselämän rinnalla.

On hyvä tiedostaa, että Facebook kertoo vain osan totuudesta. Ihmiset heihkuttavat siellä pääsääntöisesti hyviä asioita ja onnistumisiaan. Kuvissa hymyillään ja elämä näyttää menevän putkeen. Kukaan ei kerro, että todellisuudessa ennen kuvan ottamishetkeä takana oli pari päivää mykkäkoulua puolison kanssa tai iso riita lapsen kanssa. Toki ystävissäni on myös niitä jotka avaavat arjen realismiaan ja se on välillä hyvin lohdullista luettavaa.

Fb päivitykset ovat vain osa totuutta ihmisten elämästä. Ei kenenkään elämä ole vain onnea ja auringonpaistetta. Monen kadehdittavalta näyttävän päivityksen takana voi olla suurta surua, pettymystä ja kipua. Olen sen usein nähnyt ja kuullut.  Siksi olen tullut kriittiseksi ihmisten päivityksille. On turhaa kadehtia jonkun toisen elämää Facebookin antaman kuvan perusteella. Fbssä näkyy usein vain elämän pintakerros, usein syvemmät kerrokset jäävät piiloon. Ihmisillä on suuri tarve pitää kulissit kunnossa ja näyttää kaunista ja rohkeaa ulospäin vaikka sydän vuotaisi verta. Tunnustan, että olen itsekin aikanaan elämäni kriisissä laittanut kauniita kuvia naamakirjaan ikään kuin uskotellakseni  itselle ja muille että elämä hymyilee. On tässä viisauttakin. Hyvä on suojella itseään ja läheisiään eikä avautua kaikesta koko maailmalle.

Viime aikoina olen kokenut että minulle todellinen elämä on jossakin muualla kuin sosiaalisessa mediassa. Tosi elämä näyttäytyy aidoissa vuorovaikutustilanteissa joissa voi olla oma itsensä karvoineen kaikkineen. Läheisten kanssa saa itkeä kun itkettää eikä tarvitse väkisin vetää naamaa hymyyn jos ei naurata. Aitous ja rehellisyys ovat rikkaus ihmissuhteissa. Miten voikaan voimaannuttaa keskustelu ystävän kanssa silloin kun jaetaan elämää syvällä tasolla.

Tahdon elää aidosti omaa ainutlaatuista elämääni ja jakaa siitä muille sen minkä näen tarpeelliseksi. Tahdon oppia kiinnittämään sydämeni ennen kaikkea henkisiin ja hengellisiin arvoihin jotka kannattelevat ja antavat elämälle merkityksen.  Minulle  elämässä tärkeintä on rakkaus. Sen varassa tahdon vaeltaa ja sen kautta kohdata ne ihmiset jotka tielleni johdatetaan.

Ps. Kirjoitukseni tarkoitus ei ole tuomita eikä leimata ketään vaan herättää ajatuksia

Ihmeellinen elämä

Nuorena minulla oli tietynlainen käsitys onnellisesta elämästä. Haaveilin elämästä ilman huolia, murheita tai vastoinkäymisiä. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen oivaltanut ettei ole onnellista tai onnetonta elämää, on vain Elämää eri väreineen.

Tämä ainutkertainen minulle annettu elämä on suuri lahja. Elämä, joka välillä on ollut kovin raskas ja kaoottinen, välillä taas koominen ja hullunkurinenkin on minun ainutkertainen elämäni. Tämä elämä on minulle suotu ja annettu kaikessa kauneudessaan ja kauheudessaan.

Elänkö täysillä niinäkin päivinä kun kaikki ahdistaa ja huolet näyttävät vuoren korkuisilta? Vai odotanko jotakin ihmeellistä autuasta huolista vapaata aikaa tulevaisuudessa jota ei ehkä koskaan tulekaan?

Työssäni kuulen lähes päivittäinen ihmisten moninaisia elämäntarinoita. Miten paljon iloa, surua, kipua, onnea tai pettymyksiä sisältyykään noihin kertomuksiin. Monesti hämmästelen sitä miten vaikeista vaiheista ihmiset voivat selvitä. Ihmisten selviytymiskyky, resilienssi, on valtava.

Elämä voi olla syvästi tyydyttävää vaikka olisi käynyt raskaita vaiheita läpi. Kaiken koetun jälkeen elämän arvojärjestys asettuu kohdalleen. Ei enää edes kaipaa kevyttä pintaliitoelämää.

Suurinta rikkautta elämässä ovat läheiset  ihmissuhteet ja niissä koettu rakkaus. On suuri siunaus saada antaa ja vastaanottaa rakkautta. Rakkaus antaa merkityksen elämälle. Miten surullista onkaan jos ei saa elämässään kokea rakkautta. Mikään materia, ura tai maallinen asia ei voi korvata rakkautta. Miten siunattu onkaan ihminen joka saa kokea olevansa rakastettu. Jumalan rakkaus voi tyydyttää syvästi silloin kun ei saa kokea rakkautta ihmissuhteissaan.

Olen opetellut kiittämään vaikeistakin päivistä koska niillä on oma tehtävänsä elämässä. Ihminen, joka on kokenut kärsimystä kykenee empaattisuuteen. Kärsimys ei aina jalosta mutta se voi pehmentää meitä niin että näemme eri tavalla lähimmäistemme hädän.

Toki kärsimys voi myös katkeroittaa ja saada kadehtimaan toisten onnea.  Katkeruus myrkyttää elämän, nöyryys sen sijaan löytää kiitoksen aiheita vaikeissakin tilanteissa. Olen itse kokenut että raskaiden ja kipeiden vaiheiden jälkeen osaan aivan eri tavalla olla kiitollinen niistä asioista elämässäni jotka ovat hyvin. En pidä enää  onnea itsestäänselvyytenä. Siksi voin kiittää pimeistäkin päivistä. Niiden jälkeen näen valon kirkkaammin.

En kadehdi niitä joiden elämä näyttää kiiltokuvalta sillä tiedän että monen kulissin takana on syvää pettymystä, surua ja onnettomuutta. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Sen olen usein nähnyt ja kuullut.

Otan vastaan sinut rosoinen elämäni sellaisena kuin minulle näyttäydyt. Tahdon oppia hyväksymään sen mitä minulle annat vaikka se joskus tekisi kipeääkin. Tahdon oppia uutta joka päivä. Älä anna minun koskaan tulla niin viisaaksi ettei minulla olisi uutta opittavaa elämästä.

Kiitos sulle, Jumalani, armostasi kaikesta, jota elinaikanani olen saanut tuntea. Kiitos sulle kirkkahista, keväisistä päivistä. Kiitos myöskin raskahista syksyn synkän hetkistä.

Kiitos sulle jokaisesta elämäni hetkestä. Kiitos päivän paistehesta niin kuin pimeydestä. Kiitos sulle taisteluista, rististäkin, Jumalain. Kiitos, että aina muistat, autat mua tuskissain.

Kiitos sulle kukkasista, jotka teilläin kukoisti. Kiitos myöskin ohdakkeista, jotka mua haavoitti. Kiitos, että tahdot mulle elon antaa iäisen. Kaikesta, oi Herra, sulle annan ikikiitoksen! Virsi 341:1,3-4

Ajatuksia uskosta ja rakkaudesta

Olen työssäni huomannut että monella on kummallinen käsitys uskosta ja uskovista. Moni ajattelee kristinuskoon kuuluvan ajatuksen kärsimyksestä ja kaikista nautinnoista kieltäytymisestä. Kaikki kiva on syntiä tai kiellettyä arvelevat nuoret rippikoulussakin. Mistä tällainen käsitys on tullut?

Syyt johtavat omassa maassamme vuosikymmenten taakse jolloin hengellinen julistus oli hyvin ankaraa ja lakihenkistä. Lapsia saatettiin pelotella vihaisella Jumalalla joka rankaisee pahoista teoista ja heittää tuhmia lapsia kuumalla kivellä. Tanssiminen ja meikkaaminen oli kiellettyä ja tehtiin syntilistoja. Moni tuli allergiseksi hengellisyydelle eikä halunnut olla missään tekemisissä uskonasioiden kanssa. Ei ihme!

Tuntuu siltä että monen Jumala on tänäkin päivänä vihainen ukko, jota täytyy yrittää miellyttää jotta elämä sujuisi. Sitten kun elämässä tapahtuu jotakin ikävää ajatellaan sen olevan rangaistus Jumalalta. Monen uskovan aika ja energia menee yritykseen karttaa syntiä ja noudattaa käskyjä.

Opettiko Jeesus näin? Tällaisen tulikivenkatkuisen jumalakuvanko hän meille antoi? No ei. Jeesus kutsui isäänsä nimellä Abba, joka tarkoittaa ”isi” ”iskä”. Näin läheisellä tavalla Jeesus opetti meitäkin Jumalaa kutsumaan. Jeesus opetti Isä Meidän rukouksen jossa saamme kertoa tarpeemme Taivaalliselle Isällemme. Jumalaa kiinnostaa tarpeemme ja hyvinvointimme. Hän on rakkaus.

Jumala on rakastava Isämme, joka tahtoo pitää lapsistaan huolta. Jeesus lupasi myös omilleen ilon. Ilon, joka tulee hänen läsnäolostaan ja pelastuksesta. Ilo tulee myös siitä ettei tarvitse pelätä. Jumalan kämmenellä on turvassa. Näkyykö tätä iloa seurakunnassa ja uskovissa?

Jeesus osoitti elämällään millainen Jumala on. Hän hyväksyy seuraansa jokaisen. Maan päällä vaeltaessaan Jeesus seurusteli syntisten kanssa eikä pelännyt saastuttavansa itseään vaikka vieraili heidän kodeissaan.

Jeesukselle ihminen oli aina tärkeämpi kuin ulkonaiset säännöt.  Jos joku oli sairas niin Jeesus paransi hänet vaikka olisi ollut sapatti jolloin ei saanut mitään työtä (ei edes parantamistyötä) tehdä. Sääli, armo ja rakkaus olivat Jeesuksen kohtaamisissa läsnä. Uskon, että Jeesus ja opetuslapset myös nauroivat paljon. Ehkä ilo ja nauru olivat niin luonnollisia asioita,  ettei niitä tarvinnut Raamatussa erikseen mainita.

Jeesus ei tuominnut syntisiä vaan tekopyhiä fariseuksia jotka olivat ulkonaisesti hurskaita mutta heiltä puuttui rakkauden teot. Hedelmistään puu tunnetaan, sanotaan. Fariseusten sydänten kovuus paljastui siinä miten julmasti ja ylenkatsoen he suhtautuivat heikompiin. Heillä ei riittänyt armoa lankeaville.

Fariseuksia on tänäkin päivänä. Ihmisiä, jotka antavat itsestään hurskaan ja kauniin kuvan, mutta joiden sydän on täynnä pahuutta ja itsekkyyttä. Kaikki ei aina ole sitä miltä ulkonaisesti näyttää.  On helppoa puhua ja kirjoittaa kauniita sanoja, mutta vasta teot paljastavat ihmisen sydämen todellisen tilan. Älä siis koskaan usko pelkkiä sanoja vaan kiinnitä huomio ihmisen tekoihin ja siihen miten hän kohtelee kaikista lähimpiään. On helppoa esittää tuntemattomille empaattista ja rakkaudellista mutta kaltoinkohdella rakkaitaan kotioloissa.

Rakkaus ei etsi mainetta eikä kunniaa, ei omaa vaan toisen parasta. Rakkaus ei kaipaa huomiota ja palvontaa, eikä korota itseään. Rakkaus ei kerskaa eikä kadehdi. Rakkautta ei voi teeskennellä. Rakkaus kasvaa jakamisesta ja kuolee itsekkyydestä. Rakkaus on Jumalan ominaisuus ja siksi se ei koskaan katoa.

Rakkaus on kuin jalokivi jota kannattaa etsiä. Kun sen löytää, on löytänyt aarteista kalleimman.

”Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki. Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa, virran tulva ei vie sitä mukanaan. Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi, hän saisi vain toisten pilkan.” (Laulujen laulu 8:6-7)

Vielä on kesää jäljellä

Resiinan kyydissä Silvolan asemalla. On hienoa että Kerimäeltä pääsee vielä junalla Helsinkiin vaikka muutamia junavuoroja on lakkautettukin. Parikkalaan saakka körötellään lättähattujunalla ja siitä loppumatka pikajunalla. Koulutuksen vuoksi istun nykyään usein junassa, joten osaan arvostaa tätä kulkuyhteyttä. Nautin alkumatkasta erityisesti maisemien kauneuden vuoksi. Kunpa me täällä Savonmaalla asuvat osaisimme arvostaa ja markkinoida ainutlaatuista kotiseutuamme, luonnon kauneutta, rauhaa ja puhtautta.

Savonlinnaan kannattaa ehdottomasti poiketa kesällä. Onhan se yksi Suomen kauneimmista kesäkaupungeista. Oopperajuhlat ovat tältä kesältä ohi ja kaupunki hiljeni mutta elokuiset illat ovat tunnelmallisia puhtaan vesistön äärellä.

Olavinlinna on kokemisen arvoinen nähtävyys. Elokuussa linnassa on vielä tapahtumia ja konsertteja vaikka Oopperajuhlat ovatkin ohi. Itselläni aikomus osallistua lauluyhtye Rajattoman konserttiin parin viikon päästä. Suosittu yhtye laulaa Beatlesin biisejä Kuopion kaupunginorkesterin säestyksellä.

Rapion mylly on kiva paikka pysähtyä kahvilla ja ostella samalla myllyn tuotteita.

Nainen sillalla. Välillä tuntuu elämässä epävarmalta se silta, jolle on astunut. Ihmeellinen johdatus ja varjelus ollut kuitenkin, etten ole sillalta kosken kuohuihin pudonnut ja aivan vajonnut. Jumalan käsi on pitänyt lujassa otteessa.

Neito ja kosken kuohut. Korkeina ovat kuohut käyneet elämässäni viime aikoina niin hyvässä kuin pahassa. Elämän rikkaus on usein sen monimuotoisuudessa. Jos elämässä ei olisi tummia värejä, erottuisivatko ne kirkkaatkaan värit kunnolla? Suurien surujen ja pettymysten jälkeen osaan täysillä iloita yllättävästä onnesta, joka elämääni suotu. Jumala on rakkaus.

Joku voisi kysyä että täytyykö se pää joka koloon työntää? En ole elämässäni pelännyt haasteita vaikka monen mielestä olen hypännyt hullunrohkeastikin uuteen ja tuntemattomaan. Ei se ota jos ei annakaan, on joku sanonut. Paljon köyhempi olisin jos pelon tähden olisin jäänyt kiinni tuttuun ja turvalliseen. Ihmeelliset ovat välillä Herran tiet. Jännityksellä astelen elämäni polkua eteenpäin kohti uusia huimia seikkailuja.

Marketan puistossa Espoossa voi ihailla upeita kukka- ja pensasistutuksia. Se on Suomen suurin piha- ja puistorakentamisen näyttelypuisto, jossa on esillä liki kahdeksankymmenen eri yrityksen tuotteita. Jännä paikka tutustua!

Luulisin tämän kaunottaren olevan kärhö.

Oli kyllä huikean hienoa kukkaloistoa.

Tuulimyllyn äärellä Marketan puiston iltahämyssä. Olen romantikko ja parantumaton haaveilija.

Huikean kaunis elokuinen ilta auringonlaskuineen. Haluan katsoa elämässä siihen mikä on kaunista ja hyvää. Kiitollisuus on onnellisen elämän salaisuus. Ei ole väliä monessako maassa ehdin elämäni aikana käydä jos en näe kauneutta lähelläni.

Hetkiä lomalla

Nyt kun työt on jo alkaneet, on kiva palata vielä lomamuistoihin hetkeksi.

 

Suurimman osan lomaani paistoi aurinko ja lomakin tuntui lomalta kun oli lämmintä. Ihmissuhdetyöni on ajoittain sen verran kuormittavaa, että kaipaan vapaalla ja lomalla vaihtelua ja paikkakunnan vaihdostakin päästäkseni irti työstä. Uusien paikkojen näkeminen ja elämysten kokeminen antaa potkua ja saa työstressin karisemaan harteilta. Ei tarvitse lähteä ulkomaille, sillä kotomaasta löytyy mahtavia lomakohteita tutustuttavaksi.

Tämä kuva on mielestäni lähinnä hauska, vaikka moni saattaa tulkita sen seksistiseksikin. Oli aika hankalaa kivuta tykin päälle sen pinnan liukkauden vuoksi. Suomenlinna on aivan ihana kohde käydä kesällä. Pääsee pienelle lauttamatkalle samalla nuuhkimaan meri-ilmaa. Laivan kannella on mukana istua kesäisen tuulen tuiverruksessa.

 

Suomenlinna kiva retkikohde myös lapsiperheille. Mm. monet tykit kiinnostavat lapsia ja siellä on kiva olla picnikillä.

 

Ilta oli kaunis auringon laskiessa. Koen olevani siunattu ja onnekas elämässäni tällä hetkellä. Raskaan vuoden jälkeen näyttää siltä, että aurinko alkaa jälleen paistaa elämässäni. Jumalalla on minulle tulevaisuus ja toivo, jota kohti kuljen iloiten ja odottavalla mielellä. On suuri asia saada kulkea Taivaan Isän hyvässä johdatuksessa. Vaikeatkin vaiheet voivat kääntyä siunaukseksi, kun antaa kaiken kivun Luojan kannettavaksi.

 

Sateenkaariposeeraus Tarvaspään sillalla. Huippuhieno paikka tämäkin kävellä pitkin meren rantaa.

Olen kokenut elämässäni masennusjakson, jolloin en nähnyt ympärilläni kuin harmaata. En huomannut kauniita asoita ympärilläni. Merkki parantumisesta oli se, kun aloin nähdä värejä ympärilläni. Siitä saakka luonnolla ollut minulle erityinen voimaanuttava merkitys. Luonto on minulle myös Jumalan kohtaamisen paikka. Monet rukoukset on  tullut rukoiltua luonnossa liikkuessa.

 

Wow mikä maisema avautui iltalenkillä. Kalastamassa olleiden nuorten poikien kanssa sitä yhdessä ihastelimme ääneen.

 

 

Tänä kesänä on ollut aivan huikeita auringonlaskuja!

 

Ihana ranta Haukilahdessa

.

 Olihan se kokeiltava pääseekö puuhun. Yllätyshullu kun olen.

Hiphei!

.

Tyytyväinen kissanainen oksalla

.

 

Elämäni ensimmäinen vierailu Hämeen linnassa

.

Linnat on mukavia paikkoja vierailla ja niihin kaikkiin liittyy oma tarinansa. En kyllästy käymään Olavinlinnassa, joka  on lähilinnani. Tänä vuonna osallistuin Oopperajuhlien juhlamessuun, joka on huikea kokemus myös musiikillisesti. Suosittelen. Kuva messusta alla.

 

Pirttimäen ulkoilualue Bodom-järven luoteispuolella on aivan mahtava lenkkeilykohde. Eipä uskoisi että pääkaupunkiseudullakin näin hienoja maastoja.

Espoon Träskända on valtakunnallisesti merkittävimpiä maisematyylisiä kartanopuistoja maassamme. Puistoon liittyy myös ainutlaatuinen vuonna 1961 perustettu luonnonsuojelualue. Träskända on loisteliaan historiansa vuoksi monille espoolaisille tuttu, mutta tänne kannattaa matkata vähän kauempaakin. Puistossa ja sen viereisellä luonnonsuojelualueella kasvaa runsaasti kookkaita ja vanhoja puita, jotka jo yksin antavat riittävästi perusteluja retkelle. (http://retkipaikka.fi/vapaa/espoon-traskanda-ja-sen-puujattilaiset/)

 

Kesällä on ihanaa viettää aikaa mahdollisimman paljon ulkona. Omalla terassillakin ehdin istuskella jonkin verran. Mukavaa hörppiä päiväkahvit pihalla lämpiminä päivinä. Nurmikonleikkuuta, kukkapenkkien perkuuta ym. pihahommia kiva puuhastella kun ei ota liikaa stressiä niistäkään.

Lomallani sain virkistyä myös hengellisesti jokavuotisessa New wine-kesätapahtumassa. Rentoa menoa, voimallista ylistystä, hyvää hengellistä opetusta ja ihania hetkiä samanhenkisten ihmisten kanssa Himoksen kauniissa maisemissa. Minulle tästä kesätapahtumasta tullut hyvin tärkeä. Tänä vuonna kokemus oli aivan erityinen ja koin Jumalan puhuvan ja vahvistavan tietyissä elämän valinnoissa erityisesti.

Liikunnallinen ihminen kun olen, ei voi olla lomaa ilman lenkkeilyä ja liikuntaa. Sopivassa suhteessa rentoutumista sekä liikuntaa, siitäpä on lomani ja vapaa-aikani rakennettu. Himoksen rinteillä on sopivasti haastetta lenkkeilyllekin.

Ulkona syöminen ystävien ja läheisten kanssa on kesään ja lomaan kuuluva juttu. Tässä nautiskelen herkullista sienirisottoa Isossa Vasikkasaaressa, joka on yksi mukava pääkaupunkiseudun ulkoilusaari. Siellä on ihana ravintola nimeltään Gula villan. Pääkaupunkiseudulla on paljon mahdollisuuksia päästä merelle veneellä edullisesti. Tämäkin venematka maksoi vain 5 euroa edestakaisin Haukilahden rannasta.

 

Kiitos Taivaan Isä ihanasta ja virkistävästä lomasta! Anna voimia myös arkiseen työhön ja elämään. Kiitos rakkaista ihmisistä ja ystävistä, joiden kanssa on hyvä olla. Auta minua joka päivä muistamaan että kaikki hyvä tulee sinulta

.

3.7 Vanki vai vapaa

 

Kun lähtee avoimin mielin kulkemaan, ei koskaan tiedä minne päätyy. Sama asia totta myös elämässä. Hesassa askeleet johtivat eräänä kauniina kesäisenä päivänä Kauppatorilta Katajanokalle. Sieltäpä löytyi vanha Helsingin lääninvankilarakennus, jossa nykyisin hotelli ja ravintola. Hieno paikka ulkoterasseineen, jossa livemusiikkia kesäiltaisin. http://www.hotelkatajanokka.fi/tarinamme/

Yhteen eristysselleistä pääsi tutustumaan. Aika askeettinen koppi! Alakuvassa vieressäni oikealla wc-pytty. Ovessa oli vain pieni luukku.

Sellissä ollessa mietin, että millaisia vankeja sellissä on mahtanutkaan vuosien saatossa lusia. Mitä heille mahtaa kuulua nyt…  Kääntyikö elämä parempaan suuntaan vai kutsuivatko vanhat polut.. Moni ihminen elää elämäänsä ulkonaisesti vapaana mutta on kuin vanki. Voi olla jopa oman elämänsä vanki. Niin monet siteet voivat meitä sitoa. Mikä riemullinen tunne onkaan päästä turhista kaltereista ja siteistä ja astua orjuudesta Jumalan lapsen vapauteen.

”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.”(Gal. 5:1) Moni uskovakin elää elämää joka on täynnä kieltoja ja sääntöjä. Ei saa tehdä sitä eikä tätä. Kiellot eivät koske pelkästään omaa elämää, vaan toistenkin tekemisiä  moralisoidaan ja tuomitaan.  Lain alla ja orjuudessa elävä uskova ei osaa nauttia elämän lahjoista. Hän ei anna itselleen lupaa tuntea iloa ja mielihyvää Jumalan luomistöistä.
Jumala on rakkaus. Hän antaa meille ihania asioita ja toivoo että osaamme nauttia niistä. Toki on hyvä säilyttää kohtuus kaikessa eikä tehdä toiselle pahaa tai elää moraalitonta elämää. Kun annamme rakkauden ohjata elämäänne, olemme oikealla tiellä. Rakkaus ei tee toiselle pahaa.

Kivipenkillä kuvia vankila-ajalta

Vankilan jälkeen askeleet johtivat Senaatintorille ja ehtookellot kutsuivat iltakirkkooon.

 

En usko sattumaksi ajoitusta, että juuri astuessani kirkkoon siellä alkoi ehtoollishetki. Luettu Jumalan sana tuli voimallisesti kohti Roomalaiskirjeen 12. luvusta.

”Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: ”Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan” – näin sanoo Herra. Edelleen sanotaan: ”Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.” Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.

Vajavaisia me olemme rakastamaan toinen toisiamme, mutta onneksi Jumalan armo riittää. Kaikkivaltias tuntee vajavaisen vaelluksemme ja lankeemuksemme. Hän antaa katuvalle anteeksi.

Voi mikä riemu ja ilo oli polvistua ehtoollispöytään armahdettuna syntisenä. Puhtaalta pöydältä saa jälleen aloittaa ja jatkaa taivallustaan kiitollisin mielin hyvän Paimenen askelissa ja johdatuksessa.

1. Kiitos kun saan tässä olla, kiitos kun saan levähtää. Kiitos kun saan voimaa jolla opetella elämää. Halleluja, halleluja. Halleluja, halleluja!

2. Huomisesta emme tiedä, / esiriippu eteen jää. / Minne aikonetkin vielä, / tänään tahdon ylistää. Halleluja, halleluja. / Halleluja, halleluja!

3. Emme pelkää pahaa ansaa, emme pelkää kuolemaa. / Oomme valittua kansaa / joka aina elä saa. / Halleluja, halleluja. Halleluja, halleluja!

4. Valo pimeyttä voittaa, / luomakunta odottaa. Pian uusi päivä koittaa / täynnä Herran kunniaa. Halleluja, halleluja. / Halleluja, halleluja!

Melodia: Pekka Simojoki 1982

Teksti: Anna-Mari Kaskinen

19.5 Kaunis kotiseutuni

Punkaharjun harjumaisemat ovat pala kauneinta Suomea. Näistä maisemista huippumalli Saimi Hoyer osti Punkaharjun valtiohotellin. Perinteikäs Valtionhotelli avataan kesällä remontin jälkeen Hotelli Punkaharjuna.

Tätäkään kiviaidalla reunustettua vanhaa tietä en ollut koskaan aiemmin kulkenut. Kaunista!

Hassua että olen asunut Savonlinnassa jo 13 vuotta mutten ole kuin muutaman kerran kävellyt näitä ihania Punkaharjun polkuja. Mikä levollisuus, kauneus ja luonnon rauha. Näihin maisemiin tahdon kesällä melomaan.

Tämä Inkeritalon kahvila on ihana  paikka kesäisin. Vanha upea hirsirakennus Kruunupuiston rannassa.

Onnellinen vaeltaja jonka sielu lepää näissä maisemissa.

Kaunis keväinen ilta Herttuan rannassa.

Ihanaa kevään vihreyttä puissa.

Olavinlinnan seutu tietenkin omaa luokkaansa. Kesäisin rantakatu täynnä turisteja ja rantaravintolat kuin etelän lomakohteissa. Kannattaa tulla tutustumaan kesäiseen Savonlinnaan ja oopperajuhliin!

Kevään vihreä neito

Savonlinnassa myös terasseja huippuhienolla järvinäkymällä. Eräs sellainen on Seurahuoneen terassi, jonka lankkumuikut vie kielen mennessään. Tämä kuva toiselta terassilta.
Ylläoleva kuva viime kesänä otettu Seurahuoneen terassilta.

Kaksi ylläolevaa kuvaa viime kesältä.

Olavinlinna toukokuussa 2016.
Päivällinen ilta-auringossa mukavan kotiseutupäuvän jälkeen parhaassa seurassa.

18.7 Päivä elämästä

 

Jokainen päivä on ainutlaatuinen, lomallakin. Tässä kuvakavalkadi yhdestä päivästä. Päivä alkoi mansikoiden poimimisella ja perkaamisella, jonka jälkeen keitin niistä vähän mehua. Pakastin yhteensä n. 20 kg.

 

Mansikoiden siivoaminen käy mukavasti kotilaiturilla. Välillä voi pulahtaa lampeen. 🙂

 

Mehuja keittäessä tuoreen mehun tuoksusta tuli mieleeni äitini mehun keitot. Häneltä olen saanut hyvät opit keittiöhommeleihin. ❤

 

 

 

Tapasin rakkaan ystäväni Hannan Casinon saarella ja päätimme poiketa ihanassa lettukahvilassa. Matkan varrella oli pakko kuvata kauniita maisemia.

 

Niin kaunista!

 

 

Lettukahvilan terassilta. Ihana paikka ja ihanat letut, suosittelen!

Johanna Kurkela esiintyi Huvilalla. Hän on yksi suosikkiartisteistani. Niin herkkä, suloinen ja ihana tulkitsija.

 

 

Ystäväni Mirjan kanssa Johannaa kuuntelemassa. Johannan poikaystävä pääsi selfieen mukaan. 🙂

 

 

Malja elämälle!

Elämä on lahja. Jokaisessa päivässä niin paljon mahdollisuuksia, joita voi toteuttaa.  Pidämmekö niitä itsestäänselvyyksinä vai otammeko kiitoksella vastaan uuden päivän ja sen haasteet? Elämä Jumalan kanssa on suuri seikkailu. Tämä tekee arjen puuhistakin mielekkäitä sekä antaa ilon ja merkityksen elämään. Jumala on luonut iloksemme ihmeellisen maailman. Niin paljon kauneutta eri aisteilla vastaanotettavaksi.  Monet uskovat elävät kieltojen ja lakien maailmassa. Eivät anna itselleen lupaa nauttia mistään.  Se ei ole Jumalan tarkoitus. Jumala tahtoo antaa elämäämme hyviä asioita. Hän on kiinnostunut meidän arjestamme ja unelmistamme. Hän tahtoo antaa meille rikkaan ja yltäkylläisen elämän. Uskovan elämä ei ole vain taivaaseen pääsyn odottelua, vaan elämää Jumalan valtakunnassa jo tämän elämän ajan. Elämämme menee hukkaan, jos kiellämme itseltämme kaiken kauniin ja ihanan, jonka Jumala on tarkoittanut iloksemme.

Raamatussa ensimmäisessä Timoteuksen kirjeessä sanotaan: Kaikki, minkä Jumala on luonut on hyvää, eikä siitä tarvitse hylätä mitään, kun se otetaan kiittäen vastaan. Jumalan sana ja rukous pyhittävät sen. 1. Tim. 4:4-5.

Kiitos Taivaan Isä hyvyydestäsi tänäkin päivänä. Kiitos kohtaamisista rakkaiden ystävien kanssa. Kiitos hyvästä musiikista, kauniista ilmasta ja elämyksistä, joita sain kokea.  Kiitos että sinä olet luonut meille aistit, joiden avulla voimme nauttia maailmasi ihmeistä.

 Kiitos ruuasta, perheestä ja terveydestä. Kiitos kauniista kodista, jossa saan tehdä kotitöitä ja elää rakkaideni kanssa. Kiitos kaikesta rakas Jeesus! Opeta minua elämään jokainen hetki 

kiittäen ja iloiten hyvyydestäsi minua kohtaan. Auta etten tuhlaisi elämääni tyhjänpäiväiseen, vaan tekisin kaiken sinun kunniaksesi.

Ole ylistetty rakas Jumala, Isäni! Aamen.

Liikunnan iloa ja mielihyvähormoneja hiihtolomalla

Kevät on tänä vuonna tosi aikaisessa. Lunta ei ole nimeksikään, mutta sisävesien jäät ovat parhaimmillaan. Kävin tänään retkiluistelemassa Oravista Porosalmelle lähes 40 km nauttien loman toiseksi viimeisestä päivästä ja ihanasta auringosta. 🙂

Tämä talvi on ollut hyvin erikoinen. Vain pari viikkoa kunnon pakkasta ja lumista säätä. Meidän talonrakennusprojektille se on ollut erinomainen juttu, mutta talviliikunnan harrastamiselle ei. Helmikuussa ehdin 2 kertaa hiihtämään, ennen kuin ladut katosivat lumien sulettua. Retkiluistelua olen harrastanut useammin. Lumet ovat tosiaan nyt täältäkin lähes sulaneet, joten hiihtämään ei hiihtolomallakaan näillä korkeuksilla pääse. Viikko sitten oli aivan vesisadekeli ja vesi nousi jäällekin. Onneksi viime päivinä on ollut yöpakkasia, joten luistelubaanat on saatu kuntoon jälleen.

Luistelubaana oli tosi hyvässä kunnossa. Mennessä koin vauhdin hurmaa myötätuulessa. Tulomatkalla vastatuuli antoi vastusta ja sai potkutella luistimilla ihan kunnolla. Hyvin kuitenkin jaksoin syötyäni Porosalmen päässä herkullisen lohikeittolounaan.

Luonto ja jää oli niin kaunista ja valokuvauksellista, että jo niiden katsominen sai mielihyvähormonit hyrräämään. En saanut otettua kuin muutaman kuvan, koska puhelimesta loppui virta. Jostain syystä puhelimeni ei tykkää kylmästä.

Jää oli upean näköistä kun ei ollut lunta. Siellä pystyi luistelemaan pitkin ja poikin reitin ulkopuolellakin. Moista näkyä en muista aiemmin nähneeni. Aivan huikean näköistä!

Näyttää niin keväiselle kun puissakaan ei ole lunta ja kalliot ovat paljaina. Ihana harrastus näillä korkeuksilla tämä retkiluistelu. Saa olla kuin osa luontoa jäällä kiitäessä ja kevätaurinko lämmittää ihanasti mieltä ja kehoa. Huippuelämyksiä!

Luistelun jälkeen kävin Oravin rannassa saunassa ja pulahdin avantoon pari kertaa. Ihana tunne! Kyllä lähti mielihyvähormonit jylläämään! Ihania elämyksiä loppulomalla! Mukavan raukea olo kotiin tullessa. Niin kiitollinen mieli jälleen kerran kun saa asua juuri tällä seudulla. Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa! Mindfullnesia parhaimmillaan. 🙂

Kotiseututunnelmia

Rakastan kukkia. Yksi kauneimmista kesäkukista on mielestäni hortensia. Vaaleanpunainen kaunotar kukkii tämän kesän pihallamme.

Ruusukin aloittelee kukkimistaan. Alkukesän helle on tehnyt kukille hyvää.

Jokakesäinen sorsapesue lammella ilahduttaa. On mukava katsella poikasten kasvua ja emon huolenpitoa poikueestaan.

Sorsaemo kiirehtii poikasten luo.

Kesän kohokohta: kermakakku tuoreista mansikoista. Koristeena mintunlehtiä omasta kasvimaasta.

Eräänä iltana lasten ollessa yleisurheiluharkoissa kävimme mieheni kanssa maailman suurimmassa puukirkossa.

Kirkon pituus on 45 metriä, leveys 42 m ja korkeus 27 m, ristin huippuun 37 m. Kirkon penkkien yhteenlaskettu pituus on noin 1670 m ja istumapaikkoja löytyy yli 3000 hengelle. Seisomapaikkoineen kirkkoon mahtuu kerralla n. 5000 ihmistä.

Kirkon piirustukset laati kirkon arkkitehti Anders Granstedt v. 1844 aikaisempia piirrustuksia suurentaen  tavoitteena, että puolet tuolloisesta pitäjän asukkaista mahtuisi kerralla kirkkoon.

Kerimäen kirkon keskikäytävää ovat monet vihkiparit aikojen saatossa astelleet.

Kellotapuli rakennettiin samaan aikaan kuin kirkkokin. Kellotornin korkeus maasta on 42 metriä. Siinä on kaksi kirkonkelloa, pieni vuodelta 1684 ja suuri vuodelta 1884.

Kesällä 2013 Kerimäen suureen puukirkkoon kokoontuu erikoinen seurakunta. Vaivaisukot Kerimäellä -näyttely tuo esille edustavan joukon Suomen jäljellä olevista noin 145:sta vaivaisukoista. Mukana ovat muun muassa vanhin, 1600-luvun lopun ukko Hauholta, ja myös ainoa tunnettu vaivaisakkamme Soinista.

Merkittävä osa vaivaisukoista veistettiin 1800-luvun alkupuolella, ja useat niistä kuvasivat Suomen sodassa vammautuneita sotainvalideja. Vaivaisukot keräsivät kirkkojen edustalla varoja köyhäinhoitoon ja tekivät näin ollen töitä peruspalvelun pioneereina. Osa ukoista tekee merkittävää työtään edelleenkin. (http://www.vaivaisukot.fi/)

Hauskannäköinen vaivaisukko

Vaivaisukko on varsinkin Pohjanmaalta tuttu ilmiö: monin paikoin kirkkojen tai tapuleiden edustalla on tuulessa ja tuiskussa – toisinaan katoksen alla – seisonut ukko, joka kerää rahaa seurakunnan hädänalaisille jäsenille. Ukon yhteydessä on usein yksinkertainen sen tarkoituksesta kertova kehotuslause – esimerkki Kuortaneelta: ”Älä käännä silmiäs tarvitsewalda ettei hän sinun ylitses walitaisi.”

Sinitakkinen ukko

 

Enkeliparvi kupolissa, jonne ei tavallisilla turistikierroksilla pääse

Hauhon 1600-luvun ukko on Suomen vanhin. Kuva: Aki Paavola.

 

Näyttelyn ja sen oheisohjelman tarkoituksena on tehdä vaivaisukkojen ja niiden kirkko-, sosiaali-, kulttuuri- ja taidehistoriallista merkitystä tunnetuksi sekä lisätä niiden arvostusta ja varmistaa niiden säilyminen jälkipolville.

Näyttelyn järjestää yhteistyössä Kerimäen kappeliseurakunnan kanssa Galleria Ortonin piirissä syntynyt Pelastakaa vaivaisukot ry. (www.vaivaisukot.fi)

Vaivaisukon tyyliä 2000-luvulta

Ihanat naiset Pietarissa

Aurinkoisena toukokuun viikonloppuna suuntasimme Raamattupiirin naisten kanssa Pietariin. Oppaana ja kuskina Marianne Babashkina, joka on asunut siellä kymmenisen vuotta.

Iisakinkirkko on maailman neljänneksi korkein kupolirakennus (101,5 metriä), Rooman Pietarinkirkon, Lontoon St Paulin katedraalin ja Firenzen Santa Maria del Fiore -tuomiokirkon jälkeen, ja sen joka puolelta kaupunkia näkyvään kultakupoliin on käytetty sata kiloa kultaa. 

Nyt olen sitten käynyt jo kahdessa maailman neljästä suurimmasta kirkosta. Lontoo olisikin kiva matkakohde muutenkin.  🙂

Kirkko on saanut nimensä bysanttilaisesta munkista, Pyhästä Iisak Dalmatialaisesta, jonka muistopäivänä (30. toukokuuta) Pietari I oli syntynyt. Iisak oli Romanovin suvun suojeluspyhimys.

Rakennus edustaa uusklassismia ja korinttilaista tyyliä. Se on ulkonaisesti kreikkalaisen ristin muotoinen keskeiskirkko, mutta sisätilaltaan keskeiskirkon ja basilikan välimuoto. (tiedot: Wikipedia)

Kirkko ulkoapäin

Kaunista Iisakin kirkon mosaiikkilattiaa

Upeita yksityiskohtia kirkko tulvillaan. Tuli aivan mieleen Pietarin kirkko Vatikaanissa, jossa olimme syksyllä.

Näkymää Iisakin kirkon tornista

Monenlaisia yksityiskohtia kirkon sisällä

Mitkä kenenkin jalat? 🙂

Iisakin kirkon tornista näkyi tämä aukio

Eremitaaši, jonka sisälle emme ehtineet tällä kertaa, koska valitsimme matkan Pietarhoviin.

Kävimme katsomassa Joutsenlampi-baletin Mariinskin teatterissa. Kaunis paikka ja tasokas esitys!

Pietari oli täynnä kauniita rakennuksia, jokainen erilainen koska kahta samanlaista ei saanut rakentaa

Pietarissa on valtavasti puistoja, monien kilometrien pituisia. Ihmiset tulevat sinne ulkoilemaan, viettämään vapaapäiviä, piknikille ym. Jopa aivan keskustassa olevissa puistoissa voi esim. ratsastaa.

Tällaisella kantosiipialuksella matkasimme Pietarhoviin.

Olimme veneajelulla Pietarin kanaaleissa. Sieltä käsin näki upeasti arkkitehtuurin taloissa, jotka oli nimenomaan rakennettu sellaisiksi että ne ovat parhaimmillaan juuri kanaaleista katsottuna.

Naiset baletissa

Metroasemat eivät olleet ankeita, vaan hienoja. Kaikki erilaisia. Tällainen yksityiskohta löytyi eräästä niistä.

Aamupalaksi söimme täytettyjä lettuja, joita sai suolaisena ja makeana. Minä ihastuin sienitäytteiseen lättyyn. Myös borssikeitto oli ihanaa ja muutkin venäläiset ruokalajit.

Pietarissa on paljon siltoja, jotka ovat öisin kauniisti valaistuja. Ne myös avataan öisin, aivan kuin Kyrönsalmen siltakin Savonlinnassa. Jonot ovat hieman pidemmät Pietarissa, joten ehkäpä en ensi kerralla valitakaan jos joudun odottelemaan sillan sulkeutumista. 🙂

Pietarhovin suihkulähteet olivat upeita

Näkymää palatsille päin. Kauniita kukkaistutuksia ja puistoaluetta valtavasti.

Tässä vain pieni katsaus Pietarista. Paljon jäi näkemättä, ja seuraavalla kerralla lisää. Yksi hieno elämys oli kokea Pietari yöaikaan. Liikenne oli yhtä vilkasta kuin päivällä. Rakennukset olivat upeita valaistuksessaan. Sillat kauniisti valaistu. Vähän pelotti hurjassa ruuhkassa, mutta Marianne kuljetti meitä hienosti koko matkan ajan.

Ikuisen kaupungin ihmeiden äärellä

Syyslomalla olimme minilomalla Roomassa. Vähän ennen lähtöä jännitti, että miten oikein miljoonakaupungissa pärjäämme, mutta onneksi kaikki meni hienosti. Liikuimme pääosin jalan, bussilla ja metrolla. Ehdimme nähdä yllättävän paljon niin lyhyessä ajassa. Paljon jäi vielä näkemättä, joten ehkäpä joskus vielä uudelleen..

Riemukaaria oli jos jonkinmoisia, tässä Tituksen riemukaari. Keisari Domitianuksen 81 jKr veljensä Tituksen ja isänsä Vespasianuksen kunniaksi pystyttämä kaari on Rooman vanhin.

Ei voinut olla hämmästelemättä miten valtavan paljon työtunteja on aikanaan mahtanut kulua erilaisten rakennusten ja teiden ym. rakentamiseen. Eipä ollut sellaisia koneita kuin nykyään.

Colosseum oli aivan uskomaton paikka! Ei sitä voi käsittää miten tuollaisia rakennelmia on saatu aikaan.

Tässä Pietarinkirkon sisääntulo.

Opas sanoi että kirkon kiertää noin kahdessa tunnissa tai kahdessakymmenessä minuutissa. Kahdessakymmenessä minuutissa pääsee jos juoksee ja yrittää olla katsomatta mihinkään 😀 Mittakaava selviää kun vertaat noita ihmisiä seinien korkeuteen!

Kirkon sisäpituus on 186 metriä, ja leveys on poikkilaivan kohdalta mitattuna 137,5 metriä. Kirkon sisätilan pinta-ala on yli viisitoistatuhatta neliömetriä.

Kuuluisa Pieta.

Minusta oli ihanaa kun tytär sanoi: ”Äiti tämä Pietarin kirkko on paras nähtävyys täällä”. 

Kirkkoa alettiin laajentaa vuonna 1607, kun se ei täyttänyt liturgisia vaatimuksia. Paavali V antoi silloin toimeksiannon pidentää itäsiipeä. Vuonna 1626 paavi Urbanus VIII vihki kirkon uudelleen käyttöön. Uusi kirkkorakennus oli kolmikerroksinen ja sitä hallitsee Michelangelon suunnittelema kupoli.

 

Vatikaanin museosta, joka jatkui kilometritolkulla!

Rooma kupolista nähtynä. Edessä Pietarinkirkon aukio.

Sadekuuro Pietarinkirkon aukiolla

Maalauksia silmän kantamattomiin!

Pantheonkin löydettiin pienen etsimisen jälkeen.

Kuuluisa suihkukaivo.

Fontana di Trevi on kaupungin suurin ja tunnetuin suihkulähde. Vuonna 1762 valmistunut suihkulähde sisältää suuren tekokallion, altaan ja 20 metriä korkean ja 26 metriä leveän seinän, joka on koristeltu barokkielementeillä palatsin julkisivuksi.

Espanjalaiset portaat.

Tyttären kanssa kaaren alla Palatinuksella.

Enkeleiden sillalta.

Matka oli upea ja sääkin suosi! Pizzat olivat aivan mahtavia ja italiainen aamiainen (cappuccino ja croissantti) maistui.   B&B:n emäntämme oli aivan ihana Elena, joka neuvoi kaiken tarpeellisen matkaamme koskien. Hän opasti oikeat metrot, bussit, markkinapaikat ym. Majoituimme paikallisten asumalähiössä Testacciossa, josta oli lyhyt matka keskustaan. Oli myös mielenkiintoista seurata paikallisten elämää kun söimme aamupalaa katukuppilassa, jonne paikalliset poikkesivat cappuccinolle työhön tai kouluun mennesssään.

Pyhällä maalla

Parikymmentä vuotta mielessäni ollut unelma toteutui kun pääsin elämäni ensimmäiselle Israelin matkalle 18.-25.3. Sain olla kolmas matkanjohtaja Ilkka Puhakan ja Esa Pyöriän ohella.  Olen vieläkin ihan pyörryksissä matkasta, vaikka Suomeen paluustani on jo kohta pari viikkoa. Totta se on, että Israelin matka on ihan erityinen matka. Pyhiinvaellusmatka. Jumalan kohtaamisen ja läsnäolon kokemisen matka. Olen niin kiitollinen Taivaan Isälle myös siitä, että pääsin matkalle yhdessä äitini kanssa. Saimme viettää yhdessä äiti-tytär viikon ja puhua enemmän kuin vuosiin. 

Oli valtava kokemus saada  nähdä paikat, joissa Jeesus on kulkenut. Via Dolorosa, Genesaretin järvi, läheiset kylät, Beetlehem, Jerusalem.  Raamatun kertomukset avautuivat ihan uudella tavalla.

Kuollut meri on todella elämys! Minä, joka en osaa kellua nautin kun pysyin pinnalla.  Levitin mutaa iholleni ja kävin myös rikkialtaassa. Teki hyvää iholle. Ostin itselleni kuolleen meren mineraaleista tehtyjä voiteita, joilla voin nyt hemmotella itseäni koto-Suomessa. 

Beetlehemissä jonotimme Jeesuksen syntymäpaikan päälle tehdyssä kirkossa yli tunnin, jotta pääsimme kurkistamaan tai suutelemaan tätä aukkoa, jota pidetään Jeesuksen syntymäpaikkana.

 

Itkumuurilla  (Länsimuuri) oli valtavasti ihmisiä rukoilemassa. Jokainen laittoi rukousaiheensa lapulla itkumuurin rakoihin. Ne kuulemma kerätään tiettyinä aikoina vuodesta talteen.

Raamatun kertomukset Daavidin pakomatkasta ja Salomonin Laulujen laulusta liittyvät Ein Gedin luonnonpuiston  maisemiin. Ein Gedin luonnonpuisto sijaitsee Kuolleen Meren rannalla ja on kuin houkutteleva keidas sitä ympäröivään aavikkoon verrattuna. Kimaltelevaa vesiputousta kohti johtavaa polkua ylös kiivettäessä kallioiden takana olevat luolat muistuttavat piilopaikasta, jonne Daavid pakeni kuningas Saulia (1 Sam. 24:1-22). Varjoisien akasioiden alla olevien tiheiden kaislojen läpi virtaava vesi kasteli aikoinaan niitä maustekasveja, jotka rikastuttivat Salomonin Laulujen laulun runoutta (Salomon laulu 1:14). Kaupungin jäännökset ja mosaiikkilattiainen synagoga kertovat dramaattisen tarinan Ein Gedin asukkaista Jeesuksen aikana ja sitä seuraavina vuosikymmeninä.

Kertomus Jeesuksen ylösnousemuksestakin sai aivan uuden merkityksen kun sai nähdä Jeesuksen aikaisia hautoja, joihin haudattiin koko perhe kerralla. Hauta oli kalliohauta, jonka edessä oli suulla oli suuri kivi.

Tässä on asumuksen raunioita ensimmäiseltä vuosisadalta. Israelissa tehdään koko ajan uusia kaivauksia, jotka vain vahvistavat sitä, mitä Raamatussa on kirjoitettu.

Getsemanen puutarhan vanhat oliivipuut olivat upeita. Getsemanen puutarhassa on kahdeksan vanhaa öljypuuta, jotka perimätiedon mukaan ovat Jeesuksen ajoilta. Öljypuusta on sanottu, että se ei koskaan kuole.  Vaikka öljypuun polttaa, katkaisee tai sen päärunko lahoaa, niin juurista alkaa kasvaa uusia versoja, sillä sen juuret ovat ikuiset. Juutalainen historioitsija kertoo, että kun Titus vuonna 70 piiritti Jerusalemia, hän hävitti kaikki puut Jerusalemin ympäriltä. On todennäköistä, että nykyiset Getsemanen puut ovat Jeesuksen aikaisten puiden vesoja. Erään puun juuresta otettu näyte todisti puun juuren iän olevan 2100 vuotta. Eli Jeesuksen aikana tässä oli vanha, paksu öljypuu.