luonto · pohdintoja elämästä

Suvi siunausta tulvillaan

Kesä tuli tänä vuonna aikaisin. Lupiinit jo kukkivat ja kohta varmaan saadaan mansikoita vaikka on vasta kesäkuun alku. On ollut ihanaa nauttia toukokuisesta lämmöstä vaikkei loma vielä olekaan. Viime kesä oli niin viileä että lämpö on tullut todella tarpeeseen. Ei tarvitse koko ajan odottaa että milloin se kesä tule, vaan saa nauttia ja iloita jo nyt ennen lomaa lämpimistä päivistä. Suvivirren sanoitus  osuu niin kohdalleen, vaikka ateisteilla onkin tarve riisua siitä kaikki hengellinen sisältö pois. Minä uskon että Jumala on luonut maailman ja ihmisen ja pitää myös luomakunnastaan huolta.

618A5E0B-2DE1-4359-AC4B-C440E9BCFF17

Alkukesällä olen kävellyt paljon luonnossa ja veden äärellä. Se on minulle mindfullnesia parhaimmillaan. Lintujen laulua kuunnellessa murheet unohtuvat ja huolet lentävät pois. Mieli täyttyy kiitollisuudella siitä että saa elää! Hetkeen tarttuminen on tärkeää. Se, että osaa olla läsnä juuri siinä hetkessä ja paikassa  missä kulloinkin on, eikä mieli harhaile menneessä tai tulevassa. Tähän tähtäävät myös tietoisen läsnäolon harjoitukset. Nykyihmisen on niin vaikeaa pysähtyä hektisen menon keskellä, että sitäkin täytyy jo opettaa erilaisin harjoituksin.

EF5ECA66-EC3B-4602-811E-B4612CA4F769

Voiko olla ihanampaa kuin istua lämpöisellä kalliolla ja kuunnella laineiden liplatusta? Siinä on jotakin hurjan terapeuttista. Parempaa on vielä jos voi liottaa varpaitaan vilpoisassa vedessä. On ihanaa tuntea iholla lämpimien auringonsäteiden hellä hyväily.

4A01FB47-590E-4201-A06D-A7E3A737F0F4

Moni jolla ei ole varaa matkustaa lomallaan,  kadehtii toisten ulkomaanmatkoja. Ihan suotta.  Luonnossa liikkuminen ei maksa mitään. Minusta kesällä on ihan parasta olla kauniissa koto-Suomessa. On ylellisyyttä meille maalla asuville saada elää näin huikean hienossa ympäristössä. Ymmärrämmekö miten rikkaita olemme kun saamme nauttia puhtaasta luonnosta? Monet matkustavat kaukaa maan ääristä kokeakseen sen mikä meille on jokapäiväistä.

E9CA38DC-21CA-48EB-B1A2-15DA0E823DFB

Luonnossa liikkuminen tekee hyvää sekä mielelle että keholle. Uskon että ihminen on tarkoitettu elämään ja liikkumaan luonnossa. Loihan Jumala ihmisen kauniiseen paratiisiin. Moni hakeutuu luontoon luonnostaan esimerkiksi silloin kun on stressaantunut tai käy läpi rankkoja vaiheita elämässään. Luonto hoitaa lempeästi kulkijaa. Sade huuhtelee kyyneleet kasvoilta. Luonnossa mieli kirkastuu ja voi löytää uusia oivalluksia ja ideoita. Toivo voi astua elämään uudella tavalla kun pysähtyy kuuntelemaan Jumalan puhetta luonnossa ja luonnon kautta.

504E2E87-15DA-4875-B58B-DDCD545758A9

Minä kohtaankin luonnossa Luojani. Rukous nousee luonnon helmassa luontevasti huuliltani, erityisesti kiitos ja ylistys kaikesta hyvästä ja kauniista mistä saan nauttia. Elämä on suuri lahja josta on syytä kiittää joka päivä. Kauniiden kukkien ja pensaiden katseleminen kotipihassakin tekee mielen iloiseksi. Kauneus voimaannuttaa.

13F17D6D-8C70-4D74-8E30-8D3AE9C5B440

Olen monesti miettinyt miten ihmeellinen paikka mahtaakaan olla taivas. Kun jo maanpäällä saamme elää näin ihanassa luonnon paratiisissa, mitä ihmeellisyyksiä voikaan olla taivaassa. Kerran sen saamme nähdä, kunhan ensin osaamme nauttia näistä rikkauksista, joita Jumala iloksemme suonut.

78C7F323-54BE-4C10-8EE8-5830EC340C92

Ylistä Herraa, minun sieluni! Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet! Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia, valo ympäröi sinut kuin viitta. Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle. Sinä otat pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulten siivillä. Sinä perustit maan lujasti paikoilleen. Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet, vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa. Ne juottavat kaikki maan eläimet, villiaasikin saa sammuttaa janonsa. Niiden äärellä asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvissä vesien partailla.

Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä, ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää. Sinä kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi, että hän saisi leipänsä maasta. Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi,öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.

Lukemattomat ovat tekosi, Herra. Miten viisaasti olet ne tehnyt! Koko maa on täynnä sinun luotujasi. (Psalmista 104)

ihmissuhteet · luonto · perhe · pohdintoja elämästä · rakkaus

Elämän tarkoituksen äärellä

Työssäni kuulen paljon ihmisten elämäntarinoita ja monenlaisia elämänkohtaloita. Etenkin elämän loppupuoliskolla ihmisellä on suuri tarve katsella elämäänsä taaksepäin ja saada se jollakin tavalla valmiiksi. Jotta ihminen voisi integroida oman elämänsä tapahtumat kokonaisuudeksi nimeltään ”minun elämäni”, saattaa hän joutua tekemään psyykkistä työtä ja käsittelemään mm. kipeät menetykset jotta voisi hyväksyä ne osaksi elämäänsä.

Myös vakavasti sairastunut pohtii: miten ja mihin elämäni on mennyt? Kuinka olen aikani käyttänyt? Elämä ei ehkä sujunutkaan sillä tavalla kuin parikymppisenä toivoi sen menevän. Nuorena tehdyt elämänvalinnat saattoivat osoittautua pitkässä juoksussa huonoiksi ja kestämättömiksi. Tai elämään tuli niin isoja kriisejä ja pettymyksiä joita on vaikea edelleen hyväksyä.

Jokainen ihminen suhtautuu yksilöllisesti elämän kriiseihin, sairauteen tai vanhenemiseen. On niitä jotka ovat kiitollisia että saivat elää rikkaan elämän ja että uskalsivat kuunnella sisintään ja elää rohkeasti unelmiaan toteuttaen. He eivät sure elämästä luopumista vaan ymmärtävät että heidän aikansa on lähteä. Olen kohdannut myös niitä jotka sairasvuoteella kuulostavat elämäänsä pettyneiltä ja katkeroituneilta. He kokevat että elämä on loppumassa kesken ja heillä on paljon ns. elämätöntä elämää. Viimeksi mainitut ihmiset ovat saattaneet elää elämäänsä turvallisuushakuisesti peläten riskinottoa, eivät ole ehkä uskaltaneet heittäytyä elämän mahdollisuuksiin vaan kokevat joutuneensa luopumaan unelmistaan erilaisista syistä. Joku uhrasi elämänsä lapsilleen tai aviopuolisolleen ja tuli katkeraksi kun ei saanutkaan uhrauksistaan kiitosta heiltä.

Miten sinä eläisit jos tietäisit elämäsi päättyvän vaikkapa kymmenen vuoden päästä? Mitä asioita näkisit tärkeäksi elämässäsi? Mihin asioihin keskittyisit? Mitkä asiat jättäisit vähemmälle? Mikä loppujen lopuksi on elämässä tärkeää? Näitä kysymyksiä olisi hyvä pohtia aika ajoin. Tehdä ikään kuin päivitystä elämästään.

Minä väitän että mielenrauha ja levollisuus ovat asioita, joita kannattaa elämässään tavoitella. Levollisuus on olotila, jossa on läsnä käsillä olevassa hetkessä. Usein elämme menneessä tai tulevassa emmekä ole läsnä tässä hetkessä.

Mitkä asiat tuovat sinulle mielenrauhaa ja onnellisuutta? Suosi niitä. Kartta levottomuutta aiheuttavia asioita siinä määrin kuin voit. Stressi lisää sairastumisen mahdollisuutta ja siksi on tärkeää oppia rentoutumaan. Mielenrauhaa ei tuo vertailu toisiin tai kilpailu toisten kanssa siitä kenen elämä näyttää menestyksekkäämmältä. Iloitse ja kiitä niistä asioista, jotka ovat elämässäsi hyvin. Kiitollisuus lisää henkistä hyvinvointiasi.

Elämän onni on pienissä hetkissä jotka tuovat iloa ja kiitollisuutta. Hetkissä jolloin saat rakastaa ja koet olevasi rakastettu. Rakkauden tuhlaaminen ei koskaan harmita. Se mitä ihmiset eniten kuolinvuoteellaan surevat on, miksi eivät panostaneet enemmän yhteiseen aikaan rakkaidensa kanssa. Meillä on vielä mahdollisuus. Tartutaan siihen!

Tuhlaa rakkautta, iloitse ja tartu hetkeen! Elämä on nyt! Jokainen hetki on lahja. Älä murehdi ja pelkää tulevaisuutta. Asioilla on tapana järjestyä. Olet Korkeimman suojassa. Sinusta pidetään huolta.

pohdintoja elämästä

1.9 Kollegojen kohtaamisia ja tunnelmakuvia Utösta

20130901-181625.jpg
Tämänvuotiset sairaalapappien neuvottelupäivät järjestettiin Turussa. Osallistujia oli noin 80 eri puolilta Suomea. Hotellimme Radisson Blu Marina oli aivan loistava ja tällainen näkymä Aurajoelle päin aukesi huoeeni ikkunasta.

20130901-181602.jpg

Kollegojen kohtaamiset ovat neuvottelupäivien yksi tärkeä funktio. Saa jakaa tuntoja ja kuulumisia, vaihtaa ajatuksia, tutustua uusiin kollegoihin. Myös luennot ja päivän ohjelma oli hyvin suunniteltu ja mielenkiiintoinen. Teemoina mm. saattohoito, josta luennoi hollantilainen teologian professori Carlo Leget Utrechtin humanistisesta yliopistosta.

20130901-195412.jpg
Turun linnaan emme ehtineet tällä kertaa mutta vesiltä päin se näytti tältä.
20130901-181357.jpg
Näiden neuvottelupäivien extrana oli Utön matka. Aurinko helli mennen tullen laivalla ja myös saarella saimme nauttia lämmöstä.
20130901-200819.jpg
Matkasimme saarelle Aspö-aluksella

TUNNELMALLISIA KUVIA UTÖSTÄ:

20130901-180833.jpg

20130901-180844.jpg
Upea sateenkaari muistuttaa Jumalan uskollisudesta

20130901-195402.jpg

20130901-180919.jpg
Tuuli heiniä heiluttelee
20130901-195341.jpg
Matkalla rukoushuoneelle

20130901-180927.jpg

20130901-180940.jpg

20130901-181017.jpg
Majakka ja sateenkaari
20130901-195348.jpg
Utön majakka on Suomen vanhin yhä toiminnassa oleva valomajakka ja Suomen ensimmäinen radiomajakka. Se sijaitsee Korppoon Utön saaressa, Paraisten kaupungissa Saaristomerellä. Saaren ensimmäinen majakkatorni rakennettiin 1753. (wikipedia)
20130901-195334.jpg
Majakan kirkon alttari
20130901-195355.jpg
kaunis talon pihapiiri
20130901-180954.jpg
Saarella asuu vakituisesti 30-40 henkeä. Koulukin on.

20130901-181029.jpg

20130901-181106.jpg
Ihana saari kertakaikkiaan! SIlmä lepää maisemaa katsoessa.
20130901-181123.jpg
Pienen sadekuuron jälkeen saimme ihastella näin upeaa kaarta

20130901-181232.jpg

20130901-181246.jpg

20130901-181302.jpg

20130901-181321.jpg
Laivasta astuttiin tällaiseen maisemaan
20130901-181412.jpg
Loistokarin saari pohjoisella Airistolla
20130901-181437.jpg
Merimatkalla
20130901-181446.jpg
Uskomattoman upea auringonlasku mykisti
20130901-195318.jpg
Nainen auringonlaskussa
20130901-181503.jpg
Auringonlasku oli niin upea että nauliuduimme kaikki terassille sitä katsomaan ja kuvaamaan.
20130901-181537.jpg
Suomen Joutsen
20130901-181657.jpg
Ihmettelijä Utössä
20130901-181840.jpg
Ilta hämärtää
20130901-183942.jpg
Rukoushuone jonne menimme aamuhartauteen
20130901-183956.jpg
Myrskyssä kuolleille merimiehille omistettu kynttelikkö rukoushuoneen alttarilla
20130901-180813.jpg
Muutamia lampaitakin saarella oli
20130901-180805.jpg
Lampaat nauttivat rapsutuksesta 🙂
20130901-184018.jpg
Minut Utön kauneus yllätti ja mykisti täysin. En ole ennen Turun saaristossa käynyt ja menetin sydämeni sille. 🙂 Mieli halaa sinne takaisin

20130901-195433.jpg

perhe

Kotiseututunnelmia

20130629-233133.jpg
Rakastan kukkia. Yksi kauneimmista kesäkukista on mielestäni hortensia. Vaaleanpunainen kaunotar kukkii tämän kesän pihallamme.
20130702-160541.jpg
Ruusukin aloittelee kukkimistaan. Alkukesän helle on tehnyt kukille hyvää.
20130702-154248.jpg
Jokakesäinen sorsapesue lammella ilahduttaa. On mukava katsella poikasten kasvua ja emon huolenpitoa poikueestaan.
20130629-233145.jpg
Sorsaemo kiirehtii poikasten luo.
20130702-154254.jpg
Kesän kohokohta: kermakakku tuoreista mansikoista. Koristeena mintunlehtiä omasta kasvimaasta.
20130702-131656.jpg
Eräänä iltana lasten ollessa yleisurheiluharkoissa kävimme mieheni kanssa maailman suurimmassa puukirkossa.
20130702-131305.jpg
Kirkon pituus on 45 metriä, leveys 42 m ja korkeus 27 m, ristin huippuun 37 m. Kirkon penkkien yhteenlaskettu pituus on noin 1670 m ja istumapaikkoja löytyy yli 3000 hengelle. Seisomapaikkoineen kirkkoon mahtuu kerralla n. 5000 ihmistä.

Kirkon piirustukset laati kirkon arkkitehti Anders Granstedt v. 1844 aikaisempia piirrustuksia suurentaen  tavoitteena, että puolet tuolloisesta pitäjän asukkaista mahtuisi kerralla kirkkoon.

20130702-131258.jpg
Kerimäen kirkon keskikäytävää ovat monet vihkiparit aikojen saatossa astelleet.
20130702-151929.jpg
Kellotapuli rakennettiin samaan aikaan kuin kirkkokin. Kellotornin korkeus maasta on 42 metriä. Siinä on kaksi kirkonkelloa, pieni vuodelta 1684 ja suuri vuodelta 1884.

Kesällä 2013 Kerimäen suureen puukirkkoon kokoontuu erikoinen seurakunta. Vaivaisukot Kerimäellä -näyttely tuo esille edustavan joukon Suomen jäljellä olevista noin 145:sta vaivaisukoista. Mukana ovat muun muassa vanhin, 1600-luvun lopun ukko Hauholta, ja myös ainoa tunnettu vaivaisakkamme Soinista.

Merkittävä osa vaivaisukoista veistettiin 1800-luvun alkupuolella, ja useat niistä kuvasivat Suomen sodassa vammautuneita sotainvalideja. Vaivaisukot keräsivät kirkkojen edustalla varoja köyhäinhoitoon ja tekivät näin ollen töitä peruspalvelun pioneereina. Osa ukoista tekee merkittävää työtään edelleenkin. (http://www.vaivaisukot.fi/)

20130702-131619.jpg
Hauskannäköinen vaivaisukko

Vaivaisukko on varsinkin Pohjanmaalta tuttu ilmiö: monin paikoin kirkkojen tai tapuleiden edustalla on tuulessa ja tuiskussa – toisinaan katoksen alla – seisonut ukko, joka kerää rahaa seurakunnan hädänalaisille jäsenille. Ukon yhteydessä on usein yksinkertainen sen tarkoituksesta kertova kehotuslause – esimerkki Kuortaneelta: ”Älä käännä silmiäs tarvitsewalda ettei hän sinun ylitses walitaisi.”

20130702-131238.jpg
Sinitakkinen ukko

 

Kuva: Kävelin tänään tuolla ylhäällä ;)
Enkeliparvi kupolissa, jonne ei tavallisilla turistikierroksilla pääse
Hauhon vaivaisukko
Hauhon 1600-luvun ukko on Suomen vanhin. Kuva: Aki Paavola.

 

20130702-131231.jpg
Näyttelyn ja sen oheisohjelman tarkoituksena on tehdä vaivaisukkojen ja niiden kirkko-, sosiaali-, kulttuuri- ja taidehistoriallista merkitystä tunnetuksi sekä lisätä niiden arvostusta ja varmistaa niiden säilyminen jälkipolville.
20130702-131247.jpg
Näyttelyn järjestää yhteistyössä Kerimäen kappeliseurakunnan kanssa Galleria Ortonin piirissä syntynyt Pelastakaa vaivaisukot ry. (www.vaivaisukot.fi)
20130702-131223.jpg
Vaivaisukon tyyliä 2000-luvulta
sekalaista

Ihanat naiset Pietarissa

Aurinkoisena toukokuun viikonloppuna suuntasimme Raamattupiirin naisten kanssa Pietariin. Oppaana ja kuskina Marianne Babashkina, joka on asunut siellä kymmenisen vuotta.
20130529-124005.jpg
Iisakinkirkko on maailman neljänneksi korkein kupolirakennus (101,5 metriä), Rooman Pietarinkirkon, Lontoon St Paulin katedraalin ja Firenzen Santa Maria del Fiore -tuomiokirkon jälkeen, ja sen joka puolelta kaupunkia näkyvään kultakupoliin on käytetty sata kiloa kultaa. 

Nyt olen sitten käynyt jo kahdessa maailman neljästä suurimmasta kirkosta. Lontoo olisikin kiva matkakohde muutenkin.  🙂

20130529-124552.jpg
Kirkko on saanut nimensä bysanttilaisesta munkista, Pyhästä Iisak Dalmatialaisesta, jonka muistopäivänä (30. toukokuuta) Pietari I oli syntynyt. Iisak oli Romanovin suvun suojeluspyhimys.
20130529-124605.jpg
Rakennus edustaa uusklassismia ja korinttilaista tyyliä. Se on ulkonaisesti kreikkalaisen ristin muotoinen keskeiskirkko, mutta sisätilaltaan keskeiskirkon ja basilikan välimuoto. (tiedot: Wikipedia)
20130529-124625.jpg
Kirkko ulkoapäin
20130529-124646.jpg
Kaunista Iisakin kirkon mosaiikkilattiaa
20130529-125000.jpg
Upeita yksityiskohtia kirkko tulvillaan. Tuli aivan mieleen Pietarin kirkko Vatikaanissa, jossa olimme syksyllä.
20130529-125102.jpg
Näkymää Iisakin kirkon tornista
20130529-201849.jpg
Monenlaisia yksityiskohtia kirkon sisällä
20130601-211634.jpg
Mitkä kenenkin jalat? 🙂
20130529-202035.jpg
Iisakin kirkon tornista näkyi tämä aukio
20130529-125120.jpg
Eremitaaši, jonka sisälle emme ehtineet tällä kertaa, koska valitsimme matkan Pietarhoviin.
20130529-201919.jpg
Kävimme katsomassa Joutsenlampi-baletin Mariinskin teatterissa. Kaunis paikka ja tasokas esitys!
20130529-202055.jpg
Pietari oli täynnä kauniita rakennuksia, jokainen erilainen koska kahta samanlaista ei saanut rakentaa

20130529-202108.jpg

20130529-202134.jpg
Pietarissa on valtavasti puistoja, monien kilometrien pituisia. Ihmiset tulevat sinne ulkoilemaan, viettämään vapaapäiviä, piknikille ym. Jopa aivan keskustassa olevissa puistoissa voi esim. ratsastaa.
20130529-202218.jpg
Tällaisella kantosiipialuksella matkasimme Pietarhoviin.
20130529-202259.jpg
Olimme veneajelulla Pietarin kanaaleissa. Sieltä käsin näki upeasti arkkitehtuurin taloissa, jotka oli nimenomaan rakennettu sellaisiksi että ne ovat parhaimmillaan juuri kanaaleista katsottuna.
20130529-202628.jpg
Naiset baletissa
20130601-211016.jpg
Metroasemat eivät olleet ankeita, vaan hienoja. Kaikki erilaisia. Tällainen yksityiskohta löytyi eräästä niistä.
20130601-211038.jpg
Aamupalaksi söimme täytettyjä lettuja, joita sai suolaisena ja makeana. Minä ihastuin sienitäytteiseen lättyyn. Myös borssikeitto oli ihanaa ja muutkin venäläiset ruokalajit.
20130601-211100.jpg
Pietarissa on paljon siltoja, jotka ovat öisin kauniisti valaistuja. Ne myös avataan öisin, aivan kuin Kyrönsalmen siltakin Savonlinnassa. Jonot ovat hieman pidemmät Pietarissa, joten ehkäpä en ensi kerralla valitakaan jos joudun odottelemaan sillan sulkeutumista. 🙂

20130601-211157.jpg

20130601-211458.jpg

20130601-211528.jpg

20130529-201938.jpg
Pietarhovin suihkulähteet olivat upeita
20130529-123934.jpg
Näkymää palatsille päin. Kauniita kukkaistutuksia ja puistoaluetta valtavasti.

Tässä vain pieni katsaus Pietarista. Paljon jäi näkemättä, ja seuraavalla kerralla lisää. Yksi hieno elämys oli kokea Pietari yöaikaan. Liikenne oli yhtä vilkasta kuin päivällä. Rakennukset olivat upeita valaistuksessaan. Sillat kauniisti valaistu. Vähän pelotti hurjassa ruuhkassa, mutta Marianne kuljetti meitä hienosti koko matkan ajan.

pohdintoja elämästä

Ikuisen kaupungin ihmeiden äärellä

Syyslomalla olimme minilomalla Roomassa. Vähän ennen lähtöä jännitti, että miten oikein miljoonakaupungissa pärjäämme, mutta onneksi kaikki meni hienosti. Liikuimme pääosin jalan, bussilla ja metrolla. Ehdimme nähdä yllättävän paljon niin lyhyessä ajassa. Paljon jäi vielä näkemättä, joten ehkäpä joskus vielä uudelleen..

Riemukaaria oli jos jonkinmoisia, tässä Tituksen riemukaari. Keisari Domitianuksen 81 jKr veljensä Tituksen ja isänsä Vespasianuksen kunniaksi pystyttämä kaari on Rooman vanhin.

Ei voinut olla hämmästelemättä miten valtavan paljon työtunteja on aikanaan mahtanut kulua erilaisten rakennusten ja teiden ym. rakentamiseen. Eipä ollut sellaisia koneita kuin nykyään.

Colosseum oli aivan uskomaton paikka! Ei sitä voi käsittää miten tuollaisia rakennelmia on saatu aikaan.

Tässä Pietarinkirkon sisääntulo.

Opas sanoi että kirkon kiertää noin kahdessa tunnissa tai kahdessakymmenessä minuutissa. Kahdessakymmenessä minuutissa pääsee jos juoksee ja yrittää olla katsomatta mihinkään 😀 Mittakaava selviää kun vertaat noita ihmisiä seinien korkeuteen!

Kirkon sisäpituus on 186 metriä, ja leveys on poikkilaivan kohdalta mitattuna 137,5 metriä. Kirkon sisätilan pinta-ala on yli viisitoistatuhatta neliömetriä.

Kuuluisa Pieta.

Minusta oli ihanaa kun tytär sanoi: ”Äiti tämä Pietarin kirkko on paras nähtävyys täällä”. 

Kirkkoa alettiin laajentaa vuonna 1607, kun se ei täyttänyt liturgisia vaatimuksia. Paavali V antoi silloin toimeksiannon pidentää itäsiipeä. Vuonna 1626 paavi Urbanus VIII vihki kirkon uudelleen käyttöön. Uusi kirkkorakennus oli kolmikerroksinen ja sitä hallitsee Michelangelon suunnittelema kupoli.

 

Vatikaanin museosta, joka jatkui kilometritolkulla!

Rooma kupolista nähtynä. Edessä Pietarinkirkon aukio.

Sadekuuro Pietarinkirkon aukiolla

Maalauksia silmän kantamattomiin!

Pantheonkin löydettiin pienen etsimisen jälkeen.

Kuuluisa suihkukaivo.

Fontana di Trevi on kaupungin suurin ja tunnetuin suihkulähde. Vuonna 1762 valmistunut suihkulähde sisältää suuren tekokallion, altaan ja 20 metriä korkean ja 26 metriä leveän seinän, joka on koristeltu barokkielementeillä palatsin julkisivuksi.

Espanjalaiset portaat.

https://fbcdn-sphotos-e-a.akamaihd.net/hphotos-ak-prn1/68327_440328272682203_1328082026_n.jpg

Tyttären kanssa kaaren alla Palatinuksella.

Enkeleiden sillalta.

Matka oli upea ja sääkin suosi! Pizzat olivat aivan mahtavia ja italiainen aamiainen (cappuccino ja croissantti) maistui.   B&B:n emäntämme oli aivan ihana Elena, joka neuvoi kaiken tarpeellisen matkaamme koskien. Hän opasti oikeat metrot, bussit, markkinapaikat ym. Majoituimme paikallisten asumalähiössä Testacciossa, josta oli lyhyt matka keskustaan. Oli myös mielenkiintoista seurata paikallisten elämää kun söimme aamupalaa katukuppilassa, jonne paikalliset poikkesivat cappuccinolle työhön tai kouluun mennesssään.

pohdintoja elämästä

Pyhällä maalla

Parikymmentä vuotta mielessäni ollut unelma toteutui kun pääsin elämäni ensimmäiselle Israelin matkalle 18.-25.3. Sain olla kolmas matkanjohtaja Ilkka Puhakan ja Esa Pyöriän ohella.  Olen vieläkin ihan pyörryksissä matkasta, vaikka Suomeen paluustani on jo kohta pari viikkoa. Totta se on, että Israelin matka on ihan erityinen matka. Pyhiinvaellusmatka. Jumalan kohtaamisen ja läsnäolon kokemisen matka. Olen niin kiitollinen Taivaan Isälle myös siitä, että pääsin matkalle yhdessä äitini kanssa. Saimme viettää yhdessä äiti-tytär viikon ja puhua enemmän kuin vuosiin. 

Oli valtava kokemus saada  nähdä paikat, joissa Jeesus on kulkenut. Via Dolorosa, Genesaretin järvi, läheiset kylät, Beetlehem, Jerusalem.  Raamatun kertomukset avautuivat ihan uudella tavalla.

Kuollut meri on todella elämys! Minä, joka en osaa kellua nautin kun pysyin pinnalla.  Levitin mutaa iholleni ja kävin myös rikkialtaassa. Teki hyvää iholle. Ostin itselleni kuolleen meren mineraaleista tehtyjä voiteita, joilla voin nyt hemmotella itseäni koto-Suomessa. 

Beetlehemissä jonotimme Jeesuksen syntymäpaikan päälle tehdyssä kirkossa yli tunnin, jotta pääsimme kurkistamaan tai suutelemaan tätä aukkoa, jota pidetään Jeesuksen syntymäpaikkana.

 

Itkumuurilla  (Länsimuuri) oli valtavasti ihmisiä rukoilemassa. Jokainen laittoi rukousaiheensa lapulla itkumuurin rakoihin. Ne kuulemma kerätään tiettyinä aikoina vuodesta talteen.

Raamatun kertomukset Daavidin pakomatkasta ja Salomonin Laulujen laulusta liittyvät Ein Gedin luonnonpuiston  maisemiin. Ein Gedin luonnonpuisto sijaitsee Kuolleen Meren rannalla ja on kuin houkutteleva keidas sitä ympäröivään aavikkoon verrattuna. Kimaltelevaa vesiputousta kohti johtavaa polkua ylös kiivettäessä kallioiden takana olevat luolat muistuttavat piilopaikasta, jonne Daavid pakeni kuningas Saulia (1 Sam. 24:1-22). Varjoisien akasioiden alla olevien tiheiden kaislojen läpi virtaava vesi kasteli aikoinaan niitä maustekasveja, jotka rikastuttivat Salomonin Laulujen laulun runoutta (Salomon laulu 1:14). Kaupungin jäännökset ja mosaiikkilattiainen synagoga kertovat dramaattisen tarinan Ein Gedin asukkaista Jeesuksen aikana ja sitä seuraavina vuosikymmeninä.

Kertomus Jeesuksen ylösnousemuksestakin sai aivan uuden merkityksen kun sai nähdä Jeesuksen aikaisia hautoja, joihin haudattiin koko perhe kerralla. Hauta oli kalliohauta, jonka edessä oli suulla oli suuri kivi.

Tässä on asumuksen raunioita ensimmäiseltä vuosisadalta. Israelissa tehdään koko ajan uusia kaivauksia, jotka vain vahvistavat sitä, mitä Raamatussa on kirjoitettu.

Getsemanen puutarhan vanhat oliivipuut olivat upeita. Getsemanen puutarhassa on kahdeksan vanhaa öljypuuta, jotka perimätiedon mukaan ovat Jeesuksen ajoilta. Öljypuusta on sanottu, että se ei koskaan kuole.  Vaikka öljypuun polttaa, katkaisee tai sen päärunko lahoaa, niin juurista alkaa kasvaa uusia versoja, sillä sen juuret ovat ikuiset. Juutalainen historioitsija kertoo, että kun Titus vuonna 70 piiritti Jerusalemia, hän hävitti kaikki puut Jerusalemin ympäriltä. On todennäköistä, että nykyiset Getsemanen puut ovat Jeesuksen aikaisten puiden vesoja. Erään puun juuresta otettu näyte todisti puun juuren iän olevan 2100 vuotta. Eli Jeesuksen aikana tässä oli vanha, paksu öljypuu.

sekalaista

29.5 Terveisiä Sortavalasta ja Vanhasta Valamosta

Pihapiiriä maaseudulta

Tänä vuonna työntekijöiden virkistyspäivämme suuntautui Sortavalaan ja Vanhaan Valamoon. Olin ollut samalla reissulla aiemminkin, mutta päätin lähteä uudestaan. Etenkin siksi että edellisellä kerralla kirkko oli remontissa ja emme päässeet sitä näkemään. Tällä kertaa saimme tutustua sisätiloihinkin vaikkakaan kuvata siellä ei ikävä kyllä saanut. Aivan valtavan upeita maalauksia Raamatunkertomuksista, kauniita ikoneja ja todella upea ikonostaasi kultauksineen.

Käynti Sortavalassa on silmiä avaava kokemus ja sen soisi jokaisella suomalaiselle. Talot, tiet ja pihapiirit ovat siellä kuin joskus vuosisadan alun Suomessa. On vaikeaa uskoa että niin lähellä meitä ihmiset elävät sellaisessa köyhyydessä. Kyllä monta kertaa tuli mieleen suuri kiitollisuus itsenäisyydestä kun katseli maisemia ja olosuhteita, joissa ihmiset joutuvat asumaan. En tiedä miten he voivat hökkeleissään kovilla pakkasilla selvitä. Pihapiirissä kasvimaalla yrittävät kasvattaa ruokansa eikä ole sosiaaliturvaa.

erikoisen värinen rakennus
Tavaratalo Sortavalassa

Venevajat aika heikossa kunnossa.

Alla kuvia upeasti kunnostetusta luostarista

Kukat kukkivat kauniisti luostarin edustalla

 

lapset · perhe

15.3 Kylpylässä rentoutuen

Kävimme tänään Aulangon kylpylässä perheen kanssa. Olikin meille uusi paikka ja oikein mukava kokemus. Tosi lämpimiä altaita, jopa plus 37 astetta. Ei tullut kylmä meikäläisellekään, jota aina paleltaa. Uskalsin jopa kylmäaltaaseen pulahtaa kun sen jälkeen pääsi lämpimään veteen. Olikin tosi rentouttavaa lillua lämpimissä altaissa ja välillä laskea lasten kanssa liukumäestä alas. Jäätelö maistui hyvältä pulikoimisen jälken! Kotimatkalla sitten uni maistui kaikille paitsi kuskille. 🙂 Meidän perheessä automatkat kun sujuvat usein niin, että isi ajaa ja muu perhe nukkuu. 🙂

Elämän pieniä nautintoja nämä kylpyläreissut! Yhteistä mukavaa puuhaa. Olen huomannut miten tärkeää on silloin tällöin lähteä pois kotoa ja tutuista maisemista, jotta jaksaa taas paahtaa tavallista arkea. Työni luonne on sellainen, että joskus on vaikeaa päästä irti siihen liittyvistä ajatuksista. Aina on edessä jotakin, jossa mieli voi askarrella (tulevia hautajaisia, häitä ja kasteita ym. tilaisuuksia). Siksi vapaa-aikana pyrin harrastamaan ja tekemään sellaista mikä vie ajatukset ainakin hetkeksi pois työstä. Paikkakuntaa vaihtaessa tämä onnistuu paremmin kuin kotona ollessa. Silti ei toki ole tarpeen aina lähteä, vaan täytyy ihan tietoisesti sulkea työasiat ulkopuolelle. Lasten kanssa puuhaillessa se onnistuukin helposti.

Kylläpä nyt on puhdas olo niin ulkoisesti kuin sisäisesti.