Ystävänpäiväajatuksia

YSTÄVÄNPÄIVÄNÄ

”Hyvä ystävä on kuin enkeli.
Hän kulkee rinnallasi – toisinaan vähän kauempana,
toisinaan ihan lähelläsi, käsi sinun kädessäsi.
Eikä ystävyys katoa, vaikka välillä on aikoja taikka pitkiäkin matkoja.
Hyvillä ystävillä on aina toistensa sydämessä sija.”

Sain kerran tällaisen tekstiviestin: ”Ystävät ovat kuin hiljaisia enkeleitä, jotka nostavat meidät jaloillemme silloin, kun siipemme unohtavat miten lennetään.”

Olen tarvinnut usein ystävää nostamaan minut jaloilleni ja siipiäni tukemaan. Olen kiitollinen teistä jokaisesta, jotka olette kulkeneet rinnallani vaikeina hetkinä.

Hyvä ystävä on suuri lahja. Jos sinulla on yksikin sydänystävä, olet onnekas ihminen. Olet ehkä tänään, Ystävänpäivänä, ilahduttanut ystävääsi jollakin pienellä yllätyksellä, kortilla tai lahjalla. Yllätyksiä on mukava antaa ja saada. Tahdon kertoa sinulle ystävyydestä erään ihanan asian, josta olen saanut kovasti iloa ja voimaa. Se on tieto siitä, että ystäväni rukoilee puolestani. Rukous on kaunein lahja, minkä voi saada tai toiselle antaa. Tuntuu hyvältä kun ystävä pyytää Taivaan Isän siunausta ja johdatusta elämääni. Tällainen ystävä tahtoisin itsekin olla. Rukous on näkymätön voima, joka saa ihmeitä aikaan. Rukous on ovi Jumalan hyvyyden lähteelle.

Mietipä tänään voisitko sinä osoittaa ystäviesi lisäksi ystävyyttä ja ystävällisyyttä jollekin yksinäiselle ihmiselle, jolla ei ole ystäviä. Tai voisitko rukoilla jonkun puolesta, jolla tiedät olevan vaikeaa.

Näin Ystävänpäivänä en voi olla kertomatta sinulle parhaasta ystävästäni. Hän on minulle kallein maailmassa. Ystävälläni on aina aikaa minua varten, sillä hän rakastaa minua. Hän ei koskaan riitele, eikä suutu minulle. Ystäväni on myös uskomattoman kärsivällinen. Hänelle voin kertoa kaikki asiani: iloni, suruni, haaveeni ja unelmani. Ystäväni on sanonut: ”Minä olen sinun kanssasi kaikki päivät maailman loppuun asti.” Ihmeellinen ystäväni, aina lähelläni suojellen, johdattaen.

Anna-Mari Kaskinen runoilee:
”Tahtoisin toivoa sinulle mitä en itse voi antaa, saakoon rakkaus Jumalan sinua sylissään kantaa.”

Suvi siunausta tulvillaan

Kesä tuli tänä vuonna aikaisin. Lupiinit jo kukkivat ja kohta varmaan saadaan mansikoita vaikka on vasta kesäkuun alku. On ollut ihanaa nauttia toukokuisesta lämmöstä vaikkei loma vielä olekaan. Viime kesä oli niin viileä että lämpö on tullut todella tarpeeseen. Ei tarvitse koko ajan odottaa että milloin se kesä tule, vaan saa nauttia ja iloita jo nyt ennen lomaa lämpimistä päivistä. Suvivirren sanoitus  osuu niin kohdalleen, vaikka ateisteilla onkin tarve riisua siitä kaikki hengellinen sisältö pois. Minä uskon että Jumala on luonut maailman ja ihmisen ja pitää myös luomakunnastaan huolta.

Alkukesällä olen kävellyt paljon luonnossa ja veden äärellä. Se on minulle mindfullnesia parhaimmillaan. Lintujen laulua kuunnellessa murheet unohtuvat ja huolet lentävät pois. Mieli täyttyy kiitollisuudella siitä että saa elää! Hetkeen tarttuminen on tärkeää. Se, että osaa olla läsnä juuri siinä hetkessä ja paikassa  missä kulloinkin on, eikä mieli harhaile menneessä tai tulevassa. Tähän tähtäävät myös tietoisen läsnäolon harjoitukset. Nykyihmisen on niin vaikeaa pysähtyä hektisen menon keskellä, että sitäkin täytyy jo opettaa erilaisin harjoituksin.

Voiko olla ihanampaa kuin istua lämpöisellä kalliolla ja kuunnella laineiden liplatusta? Siinä on jotakin hurjan terapeuttista. Parempaa on vielä jos voi liottaa varpaitaan vilpoisassa vedessä. On ihanaa tuntea iholla lämpimien auringonsäteiden hellä hyväily.

Moni jolla ei ole varaa matkustaa lomallaan,  kadehtii toisten ulkomaanmatkoja. Ihan suotta.  Luonnossa liikkuminen ei maksa mitään. Minusta kesällä on ihan parasta olla kauniissa koto-Suomessa. On ylellisyyttä meille maalla asuville saada elää näin huikean hienossa ympäristössä. Ymmärrämmekö miten rikkaita olemme kun saamme nauttia puhtaasta luonnosta? Monet matkustavat kaukaa maan ääristä kokeakseen sen mikä meille on jokapäiväistä.

Luonnossa liikkuminen tekee hyvää sekä mielelle että keholle. Uskon että ihminen on tarkoitettu elämään ja liikkumaan luonnossa. Loihan Jumala ihmisen kauniiseen paratiisiin. Moni hakeutuu luontoon luonnostaan esimerkiksi silloin kun on stressaantunut tai käy läpi rankkoja vaiheita elämässään. Luonto hoitaa lempeästi kulkijaa. Sade huuhtelee kyyneleet kasvoilta. Luonnossa mieli kirkastuu ja voi löytää uusia oivalluksia ja ideoita. Toivo voi astua elämään uudella tavalla kun pysähtyy kuuntelemaan Jumalan puhetta luonnossa ja luonnon kautta.

Minä kohtaankin luonnossa Luojani. Rukous nousee luonnon helmassa luontevasti huuliltani, erityisesti kiitos ja ylistys kaikesta hyvästä ja kauniista mistä saan nauttia. Elämä on suuri lahja josta on syytä kiittää joka päivä. Kauniiden kukkien ja pensaiden katseleminen kotipihassakin tekee mielen iloiseksi. Kauneus voimaannuttaa.

Olen monesti miettinyt miten ihmeellinen paikka mahtaakaan olla taivas. Kun jo maanpäällä saamme elää näin ihanassa luonnon paratiisissa, mitä ihmeellisyyksiä voikaan olla taivaassa. Kerran sen saamme nähdä, kunhan ensin osaamme nauttia näistä rikkauksista, joita Jumala iloksemme suonut.

Ylistä Herraa, minun sieluni! Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet! Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia, valo ympäröi sinut kuin viitta. Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle. Sinä otat pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulten siivillä. Sinä perustit maan lujasti paikoilleen. Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet, vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa. Ne juottavat kaikki maan eläimet, villiaasikin saa sammuttaa janonsa. Niiden äärellä asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvissä vesien partailla.

Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä, ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää. Sinä kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi, että hän saisi leipänsä maasta. Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi,öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.

Lukemattomat ovat tekosi, Herra. Miten viisaasti olet ne tehnyt! Koko maa on täynnä sinun luotujasi. (Psalmista 104)

Sinun hyvä elämäsi

Elämä on muuttunut entistä hektisemmäksi ja välillä sitä ihan havahtuu siihen miten nopeasti aika kuluu. Tämäkin syksy on mennyt vilauksessa ja tuntuu hullulta että jouluun on vain vähän yli kolme viikkoa. Monet sanovat ihan samaa: minne aika katoaa?

Kun itse opiskelen työn ohessa, ei vapaa-ajan ongelmia ole. Teen ihmissuhdetyötä joten kaipaan rauhoittumista ja omaa aikaa vapaalla. Olen viime aikoina pohtinut temperamenttia ja rytmisyyttä. Olin nuorena pikajuoksija/pituushyppääjä ja näin ollen aika nopearytminen. Myös temperamentiltani olen nopeasti syttyvä ja hetkessä uusista asioista innostuva, joskus impulsiivinenkin.  Tämä on joskus näkynyt työelämässä niin että olen innostunut liian monesta asiasta samaan aikaan ja se on melkein uuvuttanut. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän koen tarvitsevani rauhoittumista ja levollista aikaa tekemättä mitään. En enää jaksa olla koko ajan menossa ja osallistumassa vapaallakaan. Nautin lempeistä verkkaisista koti-illoista läheisten kanssa. Nautin siitä että olen läsnä siellä missä kulloinkin olen enkä suunnittele jo seuraavaa hetkeä.

Myös liikkumisen tapani on ajan myötä muuttunut. En enää innostu body pumpin rajusta temposta kuten 10 vuotta sitten. Se kipeyttää lihaksenikin. Mieluummin teen pilatestreenin, joka rauhoittaa mielen eikä aiheuta ylivireystilaa. Tuntuu hyvältä löytää oma rytminsä sekä mielenrauhan salaisuus.

Terapiaopintojen myötä olen pysähtynyt enemmän itseni äärelle. Kuka minä olen? Mitä haluan? Mikä tekee minulle hyvää? Mikä ei sovi minulle? Liian pitkään elämässäni olin kuuntelematta kehoni ja mieleni viestejä siitä etten voinut hyvin. Onneksi minulla oli lopulta rohkeutta kuunnella itseäni ja irrottautua olosuhteista jotka rikkoivat minua sisäisesti.

Olen edelleen sitä mieltä että elämänlaatu voi parantua iän myötä. Itsetuntemuksen lisääntyminen tuo onnellisuutta kun voi elää omien arvojensa mukaan. Maailma on täynnä virikkeitä ja valinnan mahdollisuuksia. Kaikkea ei tarvitse eikä voi ehtiä yhden elämän aikana. Minulla on lupa elää omanlaistani elämää ja iloita siitä.

Toivon että sinäkin pysähtyisit pohtimaan sitä miten oikeasti voit ja mitä sinulle kuuluu. Elätkö elämää jota tahdot vai ohjaudutko valinnoissasi ulkoapäin tai toisten tarpeista käsin? Parisuhteessakin on tärkeää uskaltaa olla näkyvä ja puhua toiveistaan ja tarpeistaan toiselle.  Koskaan ei ole liian myöhästä oppia kuuntelemaan itseään tai kertomaan tarpeistaan toiselle. Se ei ole itsekkyyttä vaan tervettä itsestään huolta pitämistä. Kun voit itse hyvin eläen itsellesi sopivassa rytmissä ja sinulle sopivien arvojen pohjalta, voit olla hyvä ystävä, kumppani, vanhempi jne. Sen sijaan jos elät itsesi hyläten ja vastoin omia arvojasi,  muutut katkeraksi ja negatiiviseksi. Silloin lähelläsi ei ole hyvä olla.

Jumala tahtoo sinulle hyvää. Hän tahtoo että rakastat itseäsi kuten lähimmäistäsi. Ole siis itsellesi hyvä, hellä ja armollinen. Näe itsesi kauniina ja arvokkaana. Niin Jumalakin tekee.

Kun en ymmärrä kaikkea Iankaikkiset käsivarret kannattelevat

Maailma tuntuu monesti hyvin turvattomalta paikalta. Onnettomuudet, sairaudet tai menetykset voivat kohdata ketä tahansa milloin tahansa. Suru voi tulla elämään yllättäen, ja silloin tuntuu kuin koko elämä romahtaisi hetkessä. Matto vedetään jalkojen alta ja jää vain voimattomana maahan makaamaan kykenemättä käsittämään mitä on tapahtunut. Shokissa ja alkujärkytyksessä tulevaisuusperspektiivi katoaa eikä ihminen kykene ajattelemaan että jonakin päivänä valo loistaa jälleen ja elämä tuntuu mielekkäältä. Olen elämässäni kokenut surun tulevan elämään ennalta-arvaamatta niin monta kertaa että uskallan sanoa tietäväni miltä se tuntuu.

Kriisi horjuttaa ihmisen perusturvallisuutta sekä vakaumusta. Helposti horjuu myös usko hyvään Jumalaan. Miksi Jumala sallii pahan tai miksi Jumala ei varjellut? Nämä ovat normaaleja kysymyksiä joita ahdistunut ihminen huutaa Luojansa puoleen. Omasta kokemuksestani voin sanoa että uskoni hyvään Jumalaan on kuitenkin ollut se, mikä on lopulta kannatellut minua ja auttanut selviytymään raskaista vaiheista. Vaikka olen kapinoinut ja kiukunnut Jumalalle niin ilman Häntä en olisi selvinnyt vaan olisin ollut hukassa ja toivoton. Uskoni siihen että loppujen lopuksi minulla ei ole muuta turvaa kuin iankaikkiset käsivarret, on kannatellut vaikeina hetkinä. Myös kokemus yliluonnollisesta lohdutuksesta ja rauhasta joka ahdistukseeni on taivaasta vuodatettu on vahvistanut uskoani. Minulla on vahva tietoisuus ja kokemus siitä, että on olemassa toinen todellisuus tämän näkyvän lisäksi. Todellisuus, josta pieniä hippusia olen saanut kokea Jumalan yhteydessä. Moni sureva on kokenut miten ohut harso on ajallisen ja iankaikkisuuden välillä. Viimeksi näkyvimmin tästä on kirjoittanut ja puhunut Tommy Hellsten joka menetti vaimonsa äkillisesti kesällä.

Olen suostunut siihen etten minä pieni ihminen suuressa maailmankaikkeudessa ymmärrä kaikkea. Minun mielestäni asioiden olisi usein pitänyt mennä toisin mutta ehkä Jumalan iankaikkisuusnäkökulmasta niiden piti mennä juuri näin. Tämä oivallus ei ole syntynyt hetkessä vaan monien kipuilujen kautta.  Ilman uskoa Jumalaan en ylipäätään näkisi mitään mieltä tässä elämässä. Uskoni siihen ettei elämä lopu kuolemaan vaan jatkuu iankaikkisuudessa, antaa toivon ja merkityksen tälle kaikelle mitä tapahtuu. Jotkut ehkä kutsutaan aiemmin kotiin, toiset saavat vaeltaa täällä maanpäällä kauemmin. Jokainen päivä on lahja. Hyväksynkö juuri tämän ainutlaatuisen elämän joka minulle on annettu kaikkine kipuineen vai katkeroidunko, menetänkö toivoni? Uskonko että tällä kaikella voi Kaikkivaltiaan käsissä ja suunnitelmassa olla jokin mieli ja tarkoitus jota en tänään vielä käsitä? Uskonko että meillä jokaisella on täällä merkitys ja tehtävä jota varten olemme syntyneet?

Jumalan suuruus tulee ilmi siinä miten hän voi saada pahastakin aikaan hyvää. Vain Jumala voi kääntää vaikeat vaiheet ja kiroukset siunaukseksi. Miten paljon hyvää maailmassa saavatkaan aikaan lukemattomat ihmiset jotka ovat kokeneet raskaita vaiheita. Moni heistä on omasta kriisistä selvittyään ryhtynyt auttamaan toisia, löytänyt kärsimyksensä kautta elämäänsä merkityksen auttamalla toisia saman kokeneita. Näin kärsimykselle voi löytyä mielekkyys.

Omassa elämässäni näen tämän niin, että ilman suruja ja ahdistuksia en olisi se ihminen joka tänään olen. Olisin varmasti paljon pinnallisempi ja itsekkäämpi jos elämäni olisi ollut helpompaa. Tänään voin sanoa olevani jopa kiitollinen monista raskaista vaiheista sillä niiden kautta olen saanut löytää elämääni hengellisiä ja henkisiä aarteita, uutta syvyyttä ja iloa arjen pienistä asioista. Kun olen itse ahdistuksissani saanut kokea Jumalan kannattelua ja lohdutusta, haluan jakaa sitä muillekin. Olen löytänyt oman elämäntehtäväni sen kautta mitä olen kokenut. Yksi tehtäväni on sairaalapappina kulkea kärsivien ja surevien rinnalla tuoden toivoa ja valoa. Jos joku saa lohdutusta siitä että hetken aikaa kuljen hänen rinnallaan, se antaa minullekin toivoa.

Nykypäivänä hamutaan onnellisuutta. Moni on löytänyt onnellisuuden siitä, että saa olla lähimmäisenä toiselle vaikkapa vapaaehtoistyön kautta. Hyvän tekeminen ja jakaminen tuo onnellisuutta toisinkuin itsekäs materialistinen elämäntapa. Näin Jumala toimii maailmassa ihmisten kautta. Näin hän hoitaa ja lohduttaa särkyneitä. Suostutko sinä olemaan hänen lohdutuksensa kanavana tässä pimeässä maailmassa? Rakkaus ja toivo, jota olet itse saanut kokea voi olla nostamassa ja kannattelemassa niitä, jotka nyt ovat kriisissä.

Anna-Mari Kaskisen sanoittama laulu on ollut minulle suurena lohtuna usein ja haluan jakaa sen sanat myös tässä.

Itkemättömät itkut

Kaikki menneet murheelliset päivät, itkut, jotka itkemättä jäivät, suru, jota lievitä ei kukaan, kipu, joka aina tulee mukaan.
Tuska, joka yhä tulee kohti, murhe, joka epätoivoon johti, kyynel yksikään ei turhaan juokse, kaikki, kaikki kootaan Isän luokse!
Kerran vielä merkityksen saavat kaikki itkut, kaikki lyödyt haavat!
Aika kutoo suurta salaisuutta: kivun kautta Jumala luo uutta. Mikään vaihe ei voi mennä hukkaan, kyyneleetkin puhkeavat kukkaan. Vaikkei silmä vielä nähdä saata: tuskakin on toivon kasvumaata.

Vaikka pimeys on yllä päämme, vaikka vielä varjon maahan jäämme, yössä liekki lempeästi loistaa, padot murtaa, kaikki lukot poistaa. Hiljaa lähtee sydämeltä taakka. Itkut itkeä saa loppuun saakka.Sisään tulvii uusi kirkas vesi, vihdoinkin on vapaa sydämesi.

Tyyneysrukous: Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan. (Paul Tillich)

Elämän arvaamattomuus

Viime päivinä suomalaisia on järkyttänyt Turussa toissapäivänä tapahtunut terroriteko. Viattomat ihmiset joutuivat väkivallan uhriksi ennalta arvaamatta. Kauhu ja epäusko olivat käsinkosketeltavia Turussa ja koko Suomessa. Ihmisten huullla sanat: Voiko tämä olla totta Suomessakin? Onko lintukotomme rauha lopullisesti mennyttä?

Sosiaalinen media täyttyi välittömästi tunteenpurkauksista. Tällaisen tapauksen jälkeen monet ovat valmiita tuomitsemaan kaikki turvapaikanhakijat potentiaalisiksi terroristeiksi. Pelkoa ja vihaa lietsotaan monin tavoin eri foorumeilla. Toisaalta ihmisiä rauhoitellaan mm. valtiovallan taholta ettei pidä antaa pelon voittaa yksittäisen tapauksen johdosta. Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella?

Maailma on turvaton paikka. Terrorismi tuntuu valtaavan alaa uhkaavalla  nopeudella. Turvallisuustoimia on jouduttu lisäämään kaikkialla mutta silti kukaan ei voi tietää mistä kuuluu ikäviä uutisia seuraavan kerran.

Itselleni turvaa tässä epävakaisessa langenneessa maailmassa tuo usko ja luottamus Jumalaan. Uskon että Jumala, joka luodessaan ihmisen antoi tälle vapaan tahdon, pitää koko maailmankaikkeutta kädessään. Hän sanoo viimeisen sanan maanpäällä. Ihmisessä on potentiaalia hyvään sekä pahaan. On ollut alusta saakka, siitä saakka kun ihminen lankesi. Elämme epätäydellisessä maailmassa emme paratiisissa. Mutta eräänä päivänä hyvä voittaa lopullisesti ja paha saa palkkansa. Jumala on ehdottoman oikeudenmukainen. Hän on rakkaus.

Me kysymme miksi Jumala ei tee mitään maailman pahuudelle. Hänen vastauksensa  kärsimyksen ongelmaan oli se, että hän uhrasi itsensä ristillä jotta me pelastuisimme. Kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta Vapahtajamme voitti kuoleman ja pahan vallan ja avasi meille tien iankaikkiseen elämään. Jumala on antanut meille omantunnon ja keinot tehdä hyvää. Valitsemmeko me vihan vai rakkauden? Taistelemmeko kaikesta huolimatta hyvän puolesta pahaa vastaan. Vaikka tämä maailma on vain hetkisen kestävä iankaikkisuuteen verrattuna, me voimme kokea jo tässä elämässä yliluonnollista Jumalan rauhaa huolimatta myrskyistä joita koemme koska Kaikkivaltias on kanssamme.

Uskon, ettei kukaan ole täällä maapallolla sattumalta vaan jokaisella on tarkoitus ja tehtävä. Kuinka me elämme kutsumustamme maailmassa? Miten elämämme ja aikamme käytämme? Elämmekö itsekkäästi omia etuja tavoitellen vai lähimmäistemme parhaaksi? Raamattu antaa monia hyviä ohjeita elämään. Maailma olisi monin verroin turvallisempi paikka jos niitä pyrkisimne toteuttamaan.

”Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne. Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. Älä anna pahan voittaa itseäsi vaan voita sinä paha hyvällä.”  (Room. 12:9-15, 25)

Jeesus sanoi: ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33)

Ilman ristiä ei ole elämää

Tänään Pitkäperjantaina mieleni suuntautuu siihen mitä rakas Vapahtajani on tehnyt puolestani. Hän on suostunut häväistykseen, pilkkaan ja lopulta julmaan kuolemaan ristillä. Kaiken tämän hän on tehnyt pelastaakseen minut ja koko ihmiskunnan iankaikkiselta erolta Jumalasta. Tässä maailmassa on monenlaista kärsimystä ja ahdistusta mutta hirvittävin asia olisi joutua iankaikkisesti eroon Jumalasta. Sitä ei Jumala soisi kellekään ja siksi hänellä on täydellinen pelastussuunnitelma.

”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. ” (Joh.3:16) 

Tämä on maailmanhistorian mullistavin asia: Jumala kärsi ja kuoli ristillä. Se on jotakin sellaista mitä ei missään muissa uskonnoissa ole. Jumala tuli ihmiseksi ja kärsi ihmiskunnan puolesta sovittaakseen ihmiskunnan synnit. Meiltä ei pelastuaksemme vaadita uhreja, täydellistä elämää tai raskasta kilvoittelua jotta pääsisimme paratiisiin. Jos Jeesuksen uhri ja pelastusteko kelpaavat, se riittää. Näin suuri on Jumalan armo ja rakkaus. Tällaista Jumalaa minä tahdon seurata. Jumalaa, joka tuntee myös ahdistukseni ja kipuni koska on itsekin elänyt ihmisen elämän.

Isäpuoleni Aki oli lääkäri, jolla oli vahva usko Jeesukseen. Hän piti vastaanottoa kotonamme ja usein potilaat odottivat vuoroaan isossa tuvassamme. Tuvan seinällä oli teksti Jesajan kirjan luvusta 53: ”hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” Aki halusi tekstillä viestittää kuka oli se todellinen Ylilääkäri jonka varassa elämä ja terveys lopultakin ovat. Teksti puhutteli monia ja sai potilaat ottamaan puheeksi myös uskonasiat. Moni tuli lohdutetuksi ja rohkaistuksi.

Tässä langenneessa maailmassa on paljon kärsimystä ja tapahtuu raskaita asioita joille ei aina löydy selitystä. Moni tekee tästä johtopäätöksen, ettei voi olla Jumalaa. Niille jotka kyselevät kärsimyksen syitä Jumala osoittaa Poikaansa ristinpuulla. ”Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha”. (Jes.53) Kärsinyt Kristus voi antaa yliluonnollisen lohdutuksen. Olen tämän saanut itse useasti kokea. Jumalan antama rauha on ymmärrystä ylempi. Uskon, että tulee päivä jolloin ei ole kipeitä miksi kysymyksiä ja kaikki tapahtunut saa merkityksen. Sitä ennen tahdon elää tämän ainutkertaisen elämäni Vapahtajaan turvautuen.

Ilman ristiä ei ole toivoa. Ilman ristiä ei ole ylösnousemusta ja uutta elämää. Minua on tällä hiljaisella viikolla erityisesti puhutellut Jeesuksen sanat ristiltä: ”Isä anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät.” 

Pystynkö/haluanko minä antaa anteeksi vai kannanko katkeruutta, anteeksiantamattomuutta tai jopa kostonhalua sisälläni? En voi muuta kuin polvistua ristin juurelle ja sanoa: Herra, tarvitsen sinua. Armahda minua syntistä.

Tänään Pitkäperjantain jumalanpalvelus loppui Maria kanttorin laulamaan Pekka Simojoen tekemään lohdulliseen lauluun:

Katsooko Hän vielä ikkunastaan vain nähdäkseen yhden eksyneen? Juokseeko Hän vielä meitä vastaan, kun tuhlaajan näkee palaavan? Lausuuko Hän vielä syytetylle ”Armahdetaan tänään kahleistaan?” Antaako Hän puhtaat vaatteet ylle, kun syntinen tulee itkien?

Sama vanha ristinpuu kaiken ylle kaareutuu, risti vain, ei kestä mikään muu. Ei ole muuta pysyvää, jälkemmekin häviää. Risti vain jäljelle jää.

Huomaako Hän, kuinka kaiken tuhlaan? Näkeekö sen, kuinka harhailen? Kutsuuko Hän silti minut juhlaan ja tulla saan kotiin uudestaan?

Sama vanha ristinpuu kaiken ylle kaareutuu, risti vain, ei kestä mikään muu. Ei ole muuta pysyvää, jälkemmekin häviää. Risti vain jäljelle jää.

Säv./San. Pekka Simojoki

Masennuksessakin on toivo

Pidän viikoittain sairaalan psykiatrisella osastolla pastorin ryhmää. Ryhmässä pyrin jakamaan myönteisiä ja rohkaisevia ajatuksia jotka voisivat antaa osallistujille  toivoa. Viimeksi ryhmässä puhuimme siitä mikä auttaa jaksamaan huonoina hetkinä. Eräs ryhmäläisistä totesi reippaasti:”asioilla on tapana järjestyä”. Vaikka lausahdus kuulostaa kuluneelta ja kliseiseltä, se on aivan totta. Vaikeillakin asioilla ja tilanteilla  on todellakin tapana järjestyä tavalla tai toisella. Joskus kun itse ei jaksa uskoa asioiden järjestyvän, voi rinnallakulkijan uskolla ja rohkaisulla olla suuri merkitys.

Monelle toivoa antaa usko ja luottamus Jumalaan ja hänen huolenpitoonsa. Kun katselee elämäänsä taaksepäin voi huomata että on selvinnyt vaikeidenkin vaiheiden läpi tähän päivään. Jumala on kantanut silloin kun ei ole itse jaksanut ottaa askeleita. Ystävät ja läheiset ovat tukeneet vaikeina aikoina ja toimineet arjen enkeleinä. Olemme ryhmässä usein puhuneet myös siitä, että elämässä on erilaisia päiviä: on synkempiä ja valoisampia päiviä. Jos tämä päivä tuntuu raskaalta, voi huominen olla kevyempi. Kunpa tämän aina pimeänä hetkenä muistaisi. Muutama kuukausi sitten oli vielä pimeää ja kaamosaika. Oli vaikeaa uskoa ja kuvitella kevätauringon kirkkautta ja valoa, joka nyt vallitsee. Niin se usein elämässäkin menee.

Masentuneen ihmisen on usein vaikea uskoa että mieliala kohenee tai että elämä voi näyttää joskus valoisammalta. Vaikeasti masentuneen elämästä ovat värit kadonneet ja kaikki tuntuu raskaalta ja toivottomalta. On vaikeaa tuntea mielihyvää tai iloa mistään. Arjen pienetkin vastoinkäymiset voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä. Elämän tarkoitus on hukassa ja voi tulla kokemus että on vain taakaksi toisille. Jos tällaisia tuntemuksia ilmenee, on tärkeää hakeutua ammatillisen avun piiriin. Masennus on vakava sairaus.

Onneksi masennuksesta voi toipua. Paranemiseen voidaan tarvita lääkitystä, osastohoitoa tai terapiaa riippuen minkäasteisesta masennuksesta on kysymys. Olen työssäni nähnyt useiden vaikeastikin masentuneiden paranevan ja löytävän elämänhalun ja toivon uudelleen. Se on rohkaisevaa nähdä.

Moni kokee elävänsä entistä rikkaampaa elämää masennuksen jälkeen ja osaa arvostaa hyvinvointiaan eri tavalla kuin ennen. Hyvistä päivistä osaa kiittää ja iloita uudella tavalla eikä pidä niitä itsestään selvyyksinä. Olen rukoillut monien masentuneiden puolesta ja kanssa, jotta Jumala koskettaisi ja auttaisi paranemisprosessissa. On lohdullista kun saa turvautua Korkeimman apuun ja levätä Jumalan kämmenellä.

Masentuneelle on turha sanoa: häntä pystyyn tai yritä piristyä. Se ei auta. Jos ei tiedä mitä sanoa, voi halata ja olla läsnä, rukoilla, auttaa arjen asioissa, osoittaa että välittää toisesta, lähteä yhdessä hakemaan ammattiapua.

Raamatussa on paljon rohkaisevia kohtia myös masentuneelle. Eräs sellainen löytyy Jesajan kirjasta. Jeesus sanoi: Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta,  julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin murheellisten päähän  juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan. (Jesaja 61:1-3)

Suuremman asialla

Luimme eilen naisten raamattupiirissä Ilmestyskirjan viimeisiä lukuja Raamatusta. Luvuissa kerrotaan ihanalla tavalla taivaasta. Fiilistelimme innoissamme sillä, millainen paikka taivas mahtaakaan olla. On huikeaa ajatella, että kuoleman jälkeen Jumala on valmistanut omilleen mahtavan paikan, jonka todellisuus on jotakin niin valtavaa ja käsittämätöntä ettemme kykene sitä täällä kuvittelemaan. Tuskin maltan odottaa näkeväni kaiken sen ihmeellisen mitä taivaassa on, sekä itse Jumalan!!  Jos tämä maailma on jo näin upea paikka, niin mitä voikaan olla taivas, jossa kaikki kipu, tuska ja ahdistus sekä huolet ovat poissa!

Mutta ennen kuin pääsen taivaaseen, on tämä elämä elettävänä. Ainutkertainen elämä, jonka Jumala on minulle ja sinulle antanut.  Emme ole täällä sattumalta, vaan olemme olleet Jumalan suunnitelmassa, siksi olemme syntyneet. Olemme osa suurempaa kokonaisuutta ja Jumalan avulla voimme löytää kutsumuksemme ja tehtävämme.

Katsoin äskettäin Winter`s tale -nimisen elokuvan,  joka on tehty Mark Helprinin romaanin pohjalta. En ole lukenut kirjaa, mutta elokuvan juoni oli aika mielenkiintoinen. Se oli oikeastaan hyvin hengellinen elokuva hyvän ja pahan taisteluineen. On hauska huomata, miten Jumala voi puhua tai ilmaista itsensä monenlaisten asioiden, jopa elokuvien kautta jos osaamme nähdä ja kuulla. Monista kirjoista ja elokuvista voi löytää syvällisiä opetuksia ja ne saavat ajattelemaan. 

Ylipäätään kun uskovana katselee tätä maailmaa, niin voi oikeastaan nähdä Jumalan kädenjäljen monessa asiassa. Onhan moni asia tässä maailmassa Jumalan luomistyötä tai heijastusta hänestä. Ajatellaanpa vaikkapa rakkautta. Raamatussa sanotaan, että Jumala on rakkaus. Itse asiassa kaikki rakkaus maailmassa on heijastusta luomisen alkulähteestä Jumalasta. Mietipä iskelmiä tai elokuvia, jotka ovat täynnä rakkaudentunnustuksia tai kaipausta löytää rakas vierelleen. Oletko ajatellut, että kun Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin hän loi ihmisen rakastamaan. Meidät on tarkoitettu rakastamaan Jumalaa, toinen toistamme sekä luomakuntaa, joka Jumala antoi ihmisen hallintaan. 

Vaikka maailmassa tapahtuu paljon pahoja asioita, niin on hämmästyttävää miten paljon hyvää ja kaunista voimme nähdä ympärillämme joka päivä kun vain osaamme katsoa! Vauvan kikatus, koiranpennun leikki, auringonlasku, vain muutamia miljardeista ihanista asoista mainitakseni. 🙂 (Jos haluat opetella löytämään yksinkertaisia kiitosaiheita jokaisesta arkisesta päivästä, voin suositella sinulle Ann Voskampin kirjaa Tuhat lahjaa.) 

Pahaa ei voiteta tappelemalla tai vihaamalla vaan ainoastaan rakkaus voi voittaa sen lopullisesti. Ne, jotka rakastavat, välittävät maailmaan jotakin suurta Jumalan sydämeltä.  Loppujen lopuksi elämässä on kysymys rakkaudesta. Mitä enemmän rakastamme, sitä onnellisempaa elämää elämme.

Tuossa Winter´s tale -elokuvassa oli kaunis ajatus siitä, että jokainen meistä on syntynyt tänne tiettyä tarkoitusta varten. Meidän elämämme vaikuttaa toinen toistemme elämään. Elämän kohtalomme ovat kietoutuneet toinen toistemme kohtaloihin. Ei ole sattumaa, että sinut on asetettu juuri sille paikalle jolla olet. Sinulla on tärkeä merkitys ihmisille, jotka ovat lähelläsi, ja joita kohtaat. Saatat olla jonkun elämässä pelastava enkeli. Aina et itse sitä tiedä, mutta tuo ihminen kokee, että olit rukousvastaus. Olen tämän niin usein itse kokenut.

Jumala katselee tätä elämää ja maailmaa iankaikkisuusnäkökulmasta. Hän tahtoo, että kaikki pääsisivät kerran taivaaseen. Sen vuoksi hän voi joskus sallia elämäämme raskaitakin asioita, jotta ne johdattaisivat meidät tai jonkun toisen taivastielle. Tämä näkökulma on avannut itselleni aivan uuden ymmärryksen asioihin. Olen käsittänyt, että Jumalan motiivina on aina rakkaus. Hän ei kiusaa meitä, vaan tahtoo vetää jokaisen yhteyteensä ja pelastukseen. Minä en pienestä maallisesta perspektiivistäni kykene ymmärtämään kokonaisuutta kuten Jumala. Mutta jos luotan siihen, että Jumala on hyvä ja oikeudenmukainen, niin jopa kärsimys voi kääntyä siunaukseksi. Jumalalle on kaikki mahdollista.

Jumala toimii maailmassa monella tavalla. Hän voi toimia yliluonnollisesti, sillä ihmeitä tapahtuu koko ajan. Elämä on niin paljon enemmän kuin minkä silmillämme näemme.  Yliluonnollinen todellisuus enkeleineen on olemassa. Mutta Jumala ei toimi vain yliluonnollisilla tavoilla vaan usein toisten ihmisten välityksellä. Hän käyttää meitä  pieniä ihmisiä palvelukseensa ja tarkoitustensa toteuttamiseen. Hän käyttää meidän käsiämme, jalkojamme, syliämme, sanojamme, rakkauttamme, rukouksiamme tehdäkseen sen mitä on suunnitellut. 

Suostutko sinä Jumalan käyttöön? Tahdotko olla osa suurta suunnitelmaa ja toteuttamassa Jumalan tahtoa maailmassa? Jos tahdot, kuiskaa se Jumalalle. Pyydä häntä ilmaisemaan itsensä sinulle ja johdattamaan sinua elämässäsi. Jumala on luvannut, että etsivä löytää. Se, joka häntä sydämestään etsii, löytää hänet. Jumalan yhteydessä ja hänen asiallaan löydät elämän mielekkyyden ja tarkoituksen. Sillä ilman Jumalaa ihminen on aina jollain tavalla eksyksissä hapuileva harhailija tässä maailmassa.

Rakkauden haaste

Katsoin äskettäin elokuvan, jossa nuori nainen sai kuulla sairastavansa parantumatonta syöpää. Nainen sai Jumalalta 3 toivomusta, jotka toteutuisivat ennen kuin hän kuolisi. Elokuvan nainen oli elänyt kepeää ja pinnallista uraelämää, mutta kuoleman lähestyminen sai hänetkin pohtimaan vakavia asioita. Naisen yksi toivomus oli, että hän saisi vielä kokea rakkauden.  Nainen oli elänyt huoletonta sinkkuelämää vaihtuvine partnereineen muttei ollut uskaltanut kiintyä kehenkään. Ennen kuolemaansa hän sai kokea mitä on rakastaa ja tulla rakastetuksi. Hän koki ikään kuin elämänsä täyttymyksen.

Vaikka kyse on vain elokuvasta,  niin silläkin on opetus kuten niillä usein on. Sairaalapappina kuolevien kanssa puhuessani olen kokenut, että kuoleman lähestyessä eletty elämä saa aivan uuden merkityksen. Joskus  tuntuu siltä että ihminen elää kaikista intensiivisemmin ne viimeiset ajat jotka hänellä vielä on jäljellä. Jokainen kohtaaminen on entistä merkityksellisempi, koska se voi olla viimeinen. Kuoleva voi haluta vielä maistaa mansikkaa, tuntea ihollaan kesätuulen. Aarteita ovat muistot ja kokemukset rakkaiden kanssa. Sairasvuoteella ihminen  pohtii mitä hänen elämänsä on ollut, mitä hän on saanut aikaan. Tekee ikään kuin tilinpäätöstä elämästään.  Niin usein tulee todettua se, miten nopeasti vuodet menivät. Ei ollut  aikaa ihmetellä, pysähtyä tai kertoa läheisille miten rakkaita nämä ovat. Yhtäkkiä tämä kaikki tulee tärkeäksi. Yhtäkkiä oivaltaa miten hauras elämä on ja kuinka äkkiä se voi olla ohi!

Olen oppinut sairailta ja kuolevilta paljon ja olen noista ainutkertaisista hetkistä kiitollinen. Olen oppinut mm. sen miten äärettömän arvokas lahja elämä ja jokainen päivä on. Olen ymmärtänyt että kuolinvuoteella katuu jos elämä on kulunut vain pinnallisten ja itsekkäiden asioiden asioiden parissa puuhastellen.  Moni harmittelee sitä miten ura meni perheen edelle  ja kuinka äkkiä lapset kasvoivat isoksi. Lastenlastenkaan kohdalla ei aina huomannut korjata ”kurssin” suuntaa. 😦 Harva saa lohdutusta kuolinvuoteellaan menestyksekkäästä urasta tai pulleasta pankkitilistä. Tärkeimmäksi asiaksi elämässä tulevat ihmissuhteet.

Entäs sitten jäljelle jääneet läheiset. Mitä he muistavat rakkaastaan.. Muistavatko he, että isällä oli aina meille aikaa vaikka tekikin raskasta työtä. Vai muistavatko he, että isä oli aina töissä eikä häntä saanut häiritä iltaisinkaan. Joku lastenpsykiatri on sanonut, että lapsella on toivoa jos hän muistaa edes yhden kerran istuneensa isän tai äidin sylissä. Kuinka moni ei muista tuota yhtäkään…

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole tuomita tai arvostella kenenkään elämäntapaa vaan pysäyttää ajattelemaan. Miten elämääni elän? Mikä minulle elämässä oikeasti tärkeää? Näenkö rakkaat lähelläni ja annanko heille aikaani? Vai pidänkö heitä itsestäänselvyyksinä. Minä olen joutunut pysähtymään näiden kysymysten äärelle. Koen tehtäväkseni herätellä muitakin.

Kukaan meistä ei tiedä montako elinpäivää meille on  suotu. Entäpä jos sinä tai minä saamme lähiaikoina kuulla että elinaikamme on lopuillaan.. Olisimmeko  tyytyväisiä elämämme valintoihin ja siihen mihin olemme aikamme käyttäneet? Sillä me voimme valita elämässä paljon. Valinnat usein hyvin arkisia. Tyydynkö heikompaan elintasoon ja hoidan lapsia kotona, sen sijaan että menen heti äitiysloman jälkeen töihin? Ehkä en pääse joka vuosi etelään, mutta saan olla lasteni kanssa heidän tärkeät vuotensa.  Tässä vain 1 esimerkki valinnasta, jonka kaltaisia elämässä paljon. Loppujen lopuksi kyse on hyvin pitkälle ajankäytöstä. Mikä on niin tärkeää, että annan sille aikaani?

 

On selvää, että elinolosuhteemme ovat erilaiset ja aina emme voi valita kuten tahtoisimme. Uskon silti, että jos oikeasti panostamme ihmissuhteisiimme olemme valmiita tekemään myös suuria uhrauksia. Olen kuullut niin monen kuolinvuoteen äärellä, kuinka loppujen lopuksi merkitystä on vain sillä minkä teki rakkaudesta. Rakkaus antaa teoillemme merkityksen. Onnettominta on kuolla jos ei ole saanut/ uskaltanut rakastaa. Silloin elämä jää ikään kuin kesken. Sen sijaan lyhytkin elämä, jonka on elänyt sydän rakkaudesta palaen on äärimmäisen merkityksellinen ja valmis. Yltäkylläinen elämä.

Kun aamulla heräät, muista kiittää uudesta päivästä johon sait herätä. Katso tarkemmin rakkaitasi, halaa heitä ja sano että rakastat. Anna hymyn valaista kasvosi kun kohtaat vastaantulijoita bussissa, työssä, kaupassa. Vaihda muutama sana kanssaeläjien kanssa vaikka sinua pidettäisiin ”pimeänä”. Opettele nauttimaan elämäntaipaleestasi vaikka se suurimmaksi osaksi olisikin kivistä kinttupolkua. Mukavampi on kuitenkin tehdä matkaa nauraen ja laulaen kuin naama rypyssä. Näe luonto, ihmiset ja elämä ympärilläsi kuin lapsi, ihmetellen, hämmästellen. Anna rakkauden tulvia sinusta yli äyräiden niille joita kohtaat. Älä pidä kaikkea itselläsi vaan jaa muillekin. Se tekee sinut onnelliseksi, sillä mitä enemmän annat, sitä enemmän saat. Älä elä kituuttaen päivästä toiseen vaan pala täydellä liekillä. Et ole täällä sattumalta, vaan elämälläsi on merkitys. Olet osa suurta Jumalan suunnitelmaa.

Elämä on nyt, tämä ainutkertainen hetki. Elä se, tunne se, kiitä siitä! Sillä huomisesta emme kukaan tiedä. 

 

6.9 Suomalainen messu

Oltiin Rosabellan kanssa Lasse Heikkilän Suomalaista messua kuulemassa Enonkoskella paikallisen gospelryhmän esittämänä. Oli todella koskettava ja tunteita herättävä messu. Lasse on sanoituksillaan ja musiikillaan onnistunut loistavasti tavoittamaan suomalaista mielenmaisemaa.

Lauluissa on jotakin ihmeellistä ja voisiko sanoa jopa yliluonnollista. Tuntuu, että Jumalan Henki todella koskettaa niiden kautta. Minäkin huomasin itkeväni monen laulun kohdalla. Teki niin hyvää. Jotenkin on ollut jonkinaikaa sellainen ”tunteet jäässä”- olo. Padot sisällä saivat murtua ja tuli levollinen olo tilalle. Messun välillä luetut psalmitekstit tulivat todella kohti. Miten voimallista voi olla Jumalan Sana! Ihan ihmettelin jälleen miten Jumalan luettu sana voi koskettaa ja hoitaa. Kiitos Taivaan Isälle rakkaudestaan ja hoidostaan tänään. Iso kiitos ja siunausta gospelryhmälle! Kyllä musiikki on upea tunteita liikuttava elementti. Miten huippumusiikkia mahtaa taivaassa olla kun jo täälläkin ajoittain voi kokea niin vahvoja tunteita sävelten kautta.

23.11 Vaarallinen rukous

Olen aika kärsimätön ihminen ja siksi olenkin jo jonkin aikaa rukoillut itselleni kärsivällisyyttä. Luulin, että se olisi hyvä ja viisas rukous, mutta nyt tuntuu että asiat ovat rukoukseni jälkeen vain menneet hullummaksi. Lapset ovat yhtäkkiä muuttuneet ihan mahdottomiksi. Ovat koko ajan toistensa kimpussa, jotta kaikki aika menee erotuomarina olemiseen. Olen saman vuorokauden sisällä myöhästynyt bussista, eksynyt vieraassa kaupungissa ja kokenut mielestäni todella epäoikeudenmukaista kohtelua. Täytyy sanoa, että aikamoista kärsivällisyyskoulua tämä on ollut.

Rukouksessa on se hullu puoli, että se ei usein muuta olosuhteita vaan meitä. Minä, joka hermostun helposti, joudun nyt todella opettelemaan pitkää pinnaa. On kamalaa olla nalkuttava äiti, joka huutaa naama punaisena. Tästä puolesta itsessäni en ole ollenkaan ylpeä. Suoraan sanoen pelottaa, mitä vielä eteen tulee tässä kärsivällisyyskoulussa.

Usein on niin, että Jumala vastaa rukoukseemme hieman eri tavalla kuin olemme ajatelleet. Olen aiemmin pyytänyt Jumalalta lisää rakkautta ja sen jälkeen rakkauteni vasta olikin koetuksella. En ollut aiemmin tiennyt, että minussa oli sellainen määrä vihaa. 🙂 Jumala on huumorintajuinen. Kannattaa miettiä mitä pyytää, eli että onko valmis siihen prosessiin mihin se voi viedä. Toisaalta, vaarallista on myös jättää rukoilematta. Sillä silloin mikään ei muutu. Vaikka rukouksen polku voi olla joskus kivinen, lopputulos on kuitenkin hyvä, näin uskon.

Herra, kiitos että sinä tiedät mikä minulle on parhaaksi. Kiitos että sinulla on omat tapasi opettaa ja muuttaa minua. Tahdon suostua tälle tielle, jolle olet minut johtanut. Kiitos että viet työsi päätökseen ja rakastat minua. Tapahtukoon sinun hyvä ja rakastava tahtosi kaikessa.

28.08 RUKOUS – MAAILMANKAIKKEUDEN SUURIN VOIMA

Minulla on tapana muutaman ystäväni kanssa kokoontua yhtenä arkiaamuna yhdessä rukoilemaan. On ihmeellistä miten lähes joka kerta huomaan, että sinä päivänä kun on yhdessä rukoiltu, Jumala ihan ihmeellisesti johdattaa päivän tapahtumia. Tapahtuu asioita, jotka aivan selvästi on ”ylhäältä annettu”. Joku on sanonut että uskovan elämässä ei olekaan sattumia, vaan johdatusta. Kun pyytää jokaiseen päivään Jumalan johdatusta, saa ihmetellen seurata mitä Jumala tekee.

Jos rukous on sinulle vieras asia, tahdon haastaa sinut rukoilemaan. Puhu Jumalalle kuin ystävällesi. Ei tarvita hienoja korulauseita. Kerro vaikka Jumalalle, ettet tunne häntä, mutta tahtoisit oppia tuntemaan. Pyydä että Jumala ilmaisisi itsensä sinulle. Raamatussa luvataan, että Jumala vastaa sille, joka häntä lähestyy. Kun käännyt Jumalan puoleen, tulet huomaamaan että Jumala ilmaisee itsensä sinulle tavalla tai toisella. Ne jotka sanovat ettei rukouksella ole mitään merkitystä, ovat usein niitä jotka eivät koskaan rukoile.

Upeita hetkiä omassa elämässä ovat olleet tilanteet jolloin minun puolestani on rukoiltu. Jumalan Henki on saanut noissa rukoushetkissä rohkaista, hoitaa ja koskettaa voimakkaasti. Tuntuu myös hyvältä kun joku sanoo rukoilleensa puolestani. Se on minusta valtavan upea lahja.

Haastan siis sinut rukoukseen: aloita vaikka iltarukouksesta. Saatat huomata että mitä enemmän rukoilet, sitä enemmän tahdot rukoilla. Sillä rukous ei ole vain tapa tai rituaali, vaan puhetta Jumalalle, joka elää, kuulee ja tahtoo olla vuorovaikutuksessa kanssasi. Otathan haasteen vastaan, ei minun takiani, vaan itsesi takia.

7.6 Maailman voimallisin merkki

Piirsin hiekalla arkun päälle ristinmerkin. ”Maasta olet sinä tullut.. maaksi pitää sinun jälleen tulla, Jeesus Kristus Vapahtajamme herättää sinut viimeisenä päivänä.” Samalla voimallisella merkillä sinut on merkitty jo kasteessa kun pappi teki kasvoihisi ja rintaasi ristinmerkin sanoen: ”Ota Pyhä ristinmerkki kasvoihisi ja rintaasi todistukseksi siitä että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus on sinut lunastanut ja kutsunut opetuslapsekseen.”

Elämä alkaa ristinmerkin turvissa, elämä päättyy ristinmerkin suojiin. Siinä on toivomme, tuossa ihmeellisessä, voimallisessa merkissä. Toivo ja elämä kuolemankin jälkeen! Sanoohan Vapahtajamme: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.”

Risti – teloitusväline – meille uskoville voiton ja elämänmerkki. Maailman voimallisin merkki.