Miten on, oletko ollut kiltti? Tontut kulkevat ikkunoiden takana ja tarkkailevat.. Näin minulle lapsena sanottiin. Kaipa olen joskus omille lapsillekin niin sanonut pahan paikan tullen. Nykyään ei tosin lasten tarvitse pelätä sitä, ettei saisi lahjoja jouluaattona jos on ollut tuhma.
Mitä se kiltteys sitten oikein on? Seurakuntatyössä ollessani korvaani särähti usein kastetilaisuuksissa kun ihmiset sanoivat vauvasta, joka ei itkenyt, että onpa kiltti vauva. Aivan kuin tuonikäinen osaisi olla tuhma. Vauvan ainoa keino ilmaista tarpeitaan (nälkää, kuumuutta, kipua) on juuri itku. Ennen vanhaan kiltteydellä oli erilainen merkitys kuin nykyään. Lapsi, joka oli hiljainen ja huomaamaton oli kiltti lapsi. Vilkas ja touhukas lapsi sen sijaan leimattiin helposti tuhmaksi rasavilliksi. Onneksi nykyään kulttuuri on siinä mielessä muuttunut, että ymmärretään lasten temperamenttierot. Joku on luonnostaan rauhallisempi, toinen taas vilkkaampi. Toki temperamentin piikkiin ei saa laittaa huonoa käytöstään. Jokaisella on vastuu teoistaan.
Ei ole hyvä olla liian kiltti. Terapiassa kohtaan monia liian kilttejä, jotka haluavat oppia jämäkämmin asettamaan rajoja sekä pitämään puoliaan. Liian kiltti antaa toisten kävellä ylitseen. Hän ei osaa pitää puoliaan vaan uhrautuu ja alistuu, ja voi helposti joutua toisten tallomaksi ja hyväksikäytyksi. Tästä voi seurata lopulta niin paha olo, että masentuu. Tällainen kiltteys ei ole terveellistä. Jokaisella ihmisellä on oikeus pitää omista rajoistaan kiinni eikä antaa kenenkään kävellä ylitseen.
Miksi lapsia pitäisi joulun alla uhkailla ”jos et ole kiltti, et saa lahjoja”? Minusta tuntuu että moni aikuinen on ollut paljon tuhmempi kuin lapset. Onneksi sitä joulun suurinta lahjaa ei tarvitse eikä voi omilla teoillaan ansaita. Vapahtaja, joulun keskushenkilö, syntyi juuri niitä varten, jotka tarvitsevat sovitusta ja anteeksiantoa pahoille teoilleen. Vapahtajassamme on toivo tuhmimmallekin.
Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. (Sananlaskut 28:13)
Satumaisia pohdintoja 